Aamupalapöytään saapuessamme aukeni minulle aivan uusi maailma. Atlantti pauhasi ja korppikotkat lenteli. Olo oli huikea, tirautin pari kyyneltä.

Hotellin aamupala oli suppea, mutta hyvä. Kananmunaa, jotka paistaa nainen suoraan buffetpöydässä. Patonkia, tuoreita hedelmiä, muroja ja hyvää mehua. Mahat kun oli täynnä päätimme lähteä katselemaan paikkoja ja käymään kaupassa.

Ajattelin, että eihän täällä nyt kuuma ole, se ajatus kyllä kaikkosi päivän aikaan. Onneksi pakkasin mukaan pienen mikrokuitupyyhkeen, jota käytän salilla, siihen oli hyvä pyykäistä otsaa ja niskaa.

Rahaakin piti vaihtaa. Vartosimme pitkään vaihtopaikan aukeamista, ei täällä ole oikein aukioloaikoja missään esillä. Varmaan koitettava myöhemmin uudelleen.

Uiminen Atlantissa raksitaan kohta pois minun Bucketlistilta. Eli uikkarit hotellilta mukaan. Cape point oli paikka, jonne suuntasimme matkakunppanini vanhan tutun, Sannan hienolla Mersulla.

Ennen lähtöä kuitenki huomasimme rahanvaihtopisteen olevan auki. Menimme sisään ja rouva tiskin takana sanoi rahojen olevan vasta tulossa. Vartin jaksoimme odotella, kun rahoja ei kuulunut eikä näkynyt, lähdimme ajamaan kohti Cape pointia.

Bongasimme matkalta toisen vaihtopisteen, jossa 50€ vaihtui 2750 Dalasiin. Nyt on rikas olo

Aallot oli melkoiset, autioranta. Meri heitteli meitä. Yksinäinen mies ajoi pientä ruohoplänttiä, välillä korjaten konetta varjon alla.

Uimiset kun oli saatettu loppuun, lähdimme kävelemään pitkin rantaa, mitähän eteemme saapuisi.

Hienon liskoseinän saattelemana löysimme ravintolan Calypso, jonka vieressä oli makeanvedenallas. Siellä kuulema saattaisi olla krokotiilejä. Tilasimme oluet ja tuijotimme… Taisi olla liian kuuma niiden esittäytyä.

Seuraavana kohtasin varmasti reissuni eksoottisimman asian. Nimittäin katukeittiö. Sieltä saa ruokaa vaan hetken aikaa ja tiettyyn aikaan päivästä.

Iso riisikulho ja kaksi muuta. Toisessa kalapohjaista kastiketta.. Ei kiitos.. Toisessa piti olla pelkkiä vihanneksia, maapähkinäkastikkeessa.. Löysin kyllä lihaakin joukosta. Ihan kuin ripulipaskat olisi lyöty lautaselle, siis ulkonäöltään. Näin rumasti sanottuna. Maku oli erilainen, sanoisin, että suola olisi ollut minulle se pelastus. Sitäpä ei tähän hätään saannut. Hyvä annos hintaan nähden, 30 dalasia eli ehkä noin 50 senttiä. Olipahan kokemus. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi tätä lajia.

Syömisen jälkeen järkevintä tässä kuumuudessa olisi ollut nukkuminen, mutta eihän sitä malta.

Kaverini hotellin allas oli kokeiltava. Holiday beach club. Voin sanoo ettei sitä ainakaan kannata valita hotelliksi.

Alkuun hirmu hyvä vaikutelma. Siinä se sitten olikin. Huone oli pieni. Ei tuuletinta. Hotellin baarissa kusetetaan hinnoista, vaihtorahan puutteen verukkeella. Allas sulkeutuu kello 18. Aurinkotuolit vietiin altamme. Ei hyvä. Pisteenä I:n päällä on suljetun apinapuiston apinat, joita rymisteli menemään pitkin hotellin aluetta. Hetki tätä riitti kiitos.

Nälkä, tuttu ystäväni kolkutteli vatsassa katukeittiö jäljiltä. African village hotellin porttien luona on kulmabaari Friend’s bar, joka tarjoilisi ruokaa vielä tähän aikaan. Valitsin kasvispitsan, kun muut joivat olutta. Erittäin hyvä valinta. Joskin minulta koitettiin huijata 6 Dalasia extra valkosipulista, menussa luki ilmainen. Ei menny läpi.

Pitsan päälle oli vielä hyvä pulahtaa altaassa, jotta kaipuu villasukkia kohtaa ei unohtuisi.