Aamu valkeni jälleen kauniina. Aamiaisella oli tällä kertaa omelettia johon sai valita täytteet.

Oli varmaan elämäni paras omeletti tuoreella sipulilla ja tomaatilla. Annoksen kruunasi juustosiivu, jonka rohkaistuin ottamaan (normaalisti en syö kuin kermajuustoa)

Aamu-uinti on paras tapa aloittaa päivä. Ei ole vielä liian kuuma.

Virkistäytyneenä lähdimme käymään kaupassa ja jakamaan pienen pussin avustusjuttuja. Slummialueelle mentäessä on heti tori. Ihan eri maailma kuin ns. Pääkadulla, turistipuolella. Kova kaupankäynti oli menossa. Tuoreita kasviksia ja kaikkea muuta mahollista oli myynnissä.

Päädyimme kierroksella paikalliseen baariin jossa oli hyvä ottaa muutama juoma ja pelata korttia.

Kierroksen jälkeen lähdimme Solomonin rannalle. Ensin pysähdys kuitenkin Africellin toimistolle hakemaan sim-kortteja. Se osottautui jälkeen päin virheeksi. Eihän ne toimineet.

Rannalla oli mukavat puitteet, pääsimme palmujen varjoon. Kuuma.

Paikallisen sortuneen baarin kautta hotellille.

Hotellille palattuamme kävikin niin ettei avain kääntynyt lukossa. Kaikilla kauhea vessahätä, siinä sitten odoteltiin jalat ristissä, että talonmies fiksaa lukon. Onneksi olin jättänyt ikkunan auki, sitä kautta pääsi sisälle aukeisemaan ovea. Lukko saatiin kuntoon.. Mutta ei kauaksi aikaa. Olin lähdössä, laitoin ovea lukkoon kun kuului rusahdus. Taas… Eih. Hävetti niin paljon.. Tällä kertaa menin altaalle ja jätin talonmiehen hommiin.

Hotellin pojat koittivat saada puhelintani toimimaan.. Turhaan..

Iltaruuan söimme hotellilla, oli oikein mainiota. Sitten se tämän päivän elämys. Lama-Lama, paikallinen yökerho. Melkoiset reggaebileet. Sätkää käännettiin huolettomasti keskellä tanssilattiaa. Pari tuntia jaksettiin veivata ennen kuin hyydyimme. Puhelinta en viitsinyt ottaa mukaan, enkä muutakaan ylimääräistä.

Jos päivän aloittaa uiden, voi sen myös päättää niin.