Tämä postaus on nyt alkuun kuva voittoinen.

Päivä kolmonen melkein vain oltiin ja chillailtiin. Tai no kaveri kävi hakemassa kontissa tulleet avustuslaatikot. Melkoinen määrä.

Aina olis vannomatta paras, mutta taas löysin itseni syömässä katukeittiössä. Tällä kertaa annos oli aivan loistava. Mausteista riisiä, voissa paistettua sipulia ja kanaa.

Oikeastaan päivä oli siinä. Perinteinen iltauinti ja nukkumaan.

Päivä nelonen aloitettiin jälleen aamupalalla ja jakamalla avustusjuttuja.

Kaverini jatkoi avustusten jakamista, minä sen sijaan lähdin kohti Makasutua eli pyhää metsää. Noin tunnin kesti ajomatka.

Tiet olivat loppumatkasta aivan järkyttäviä. Onneksi Kuskimme Sanna on selvästi harjoitellut näiden teiden ajamista. Kertaakaan ei jäännyt auto kiinni.

Sisäänpääsy maksoi 800 Dalasia, ruuan kanssa hintaa tuli 1000 Dalasia.

Saimme kaksi opasta matkaamme. Toinen heistä kertoi hyvin tarkkaan mitä kaikkea metsästä löytyy. Toinen kulki takana varmistamassa ettei kukaan jää matkasta.

Retkeen kuului myös pieni kierros veneellä. Ensi alkuun tuntui ettei vene tule pysymään pystyssä, varsinkin siinä vaiheessa kun opas nousi seisomaan ja kertomaan suistoalueesta. Hieman hirvitti.

Nyt ei näkynyt krokotiilejä. Ainut minkä bongasin oli kuningaskalastaja.

Yhtäkkiä mutkan takaa ilmestyi hirmu joukko lapsia vedessä. Meteli oli melkoinen.

Venekierroksen jälkeen pääsimme katselemaan maisemia tornista suiston laidalta. Näkymät oli huikeat.

Sitten alkaisi varsinainen metsäkierros. Opas kertoi kaiken mahdollisen eri puista mitä näimme. Hengiteltiin eukalyptusta nenän kautta ja myös pesimme hampaamme puutikuilla, joita paikalliset käyttävät oikeasti hammasharjoina. Täältä metsästä löytyisi parannus vaivaan kuin vaivaan. Puuterista viagraan.

Tämä paikka oli minulle sen verta entuudestaan tuttu, että näin Jethron täällä seikkailevan hänen ohjelmassaan. Eli siis seuraavana poppamiehen luo, vai ennustajaksi taidettiin häntä nimittää.

Opas siinä ennen majaan menoa hieman vaivihkaa haastatteli meitä. Luuli perheeksi. Hieman huvitti sillä ”mieheni” tässä tapauksessa olisi minua reilusti yli 30 vuotta vanhempi ja ”lapseni” olisin muistaakseni saannut 3-vuotiaana. Oikaisin väärinkäsityksen.

Majaan sisään kun pääsin, poppamies ”rukoili” oppaan kanssa eli opas höpötti minusta tiedot poppamiehelle. Minulla olisi siis kotona mies, ei mukana (1. piste) Mies hänen mukaansa rakastaa minua valtavasti (2. Piste) kotona odottaisi myös lapset (3. Piste) no loput menikin sitten niin, että minulla on hyvä sydän ja että minulle tapahtuu kaikkea hyvää. Tämän lystin piti maksaa 100 Dalasia kunnes poppamies keksi, että minun oli ostettava onnenamuletti, joka pitää ripustaa kotini oven yläpuolelle. Amulettia ei saa näyttää kenellekkään. No kuinka hemmetti se nyt onnistuisi. Ajattelin esittää tyhmää ja suostua ostaamaan onnenkalun. Lysti tuli siis kustantamaan 300 Dalasia eli noin 6 euroa.

Kierroksen päätteksi pääsimme maistamaan palmuviiniä, taisin olla ainut joka siihen tykästyi. Näimme myös oikeat opit, kuinka sinne palmuun kiivetään.

Harmillisin puoli koko retkessä oli se, että unohdimme antaa tippiä oppaille. Jos käytte tuolla, tipatkaa reilusti minunkin puolesta.

Poppamies taisi olla oikeassa. Wifiin kun pääsin kilahti sähköpostiin kutsu elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun.. Wau

Hotellilla nopea virkistäytyminen ennen illan esitystä. Esitys oli kyllä huikea. Mahtavaa tanssia, laulua, rumpuja ja tuliesityksiä. Pääsin myös itse lavalle tanssaamaan. Hieno kokemus.

Big treessä oikein maittava iltapala, hampurilaispihvi juustolla ja ranskalaiset…. Uinti… Ja taas voi kellahtaa mahan viereen tyytyväisenä.