Oli kyllä melkoinen sattuma, varasimme Airbnb mökin Vöyriltä ja mitä sieltä löytyikään.

Facebookin Kreikka-ryhmässä joku postasi kuvia, jostain hylätystä Kreikkalaisesta puistosta. Mietin, että tuolla olisi kiva poiketa.

No kuinkas kävikään. Siellä Vöyrillähän se oli.

Perjantaina työt pulkkaa ja reilun kolmen tunnin ajo kohti Vaasaa ja Vöyriä. Osittain oli tuttua tietä, mutta loppumatkasta oli uudet maisemat ja pimeys.

Tää oli taas näitä: pakko päästä pois kotipaikkakunnalta. Niin ja paljuun…

Aika vähän tällä hetkellä tarjolla kohtuu hintaisia paikkoja tuolla mukavuudella.

Airbnb paikka oli tasan 100-vuotias vanha talo Vaasan lähellä saaristossa.

Perille saavuttuamme oli talon emäntä meitä vastassa. Hän halusi esitellä meille paikat ja kertoa talon jujut.

Vieraanvaraisena hän oli lämmittänyt meille saunan ja paljun valmiiksi. Niissä olisi tovi mennyt, jos olisimme itse niitä ruvenneet lämmittämään.

Emäntä oli keittänyt meille teet ja tehnyt savuahvenleipiäkin, sekä paikallisen leipomon possumunkit oli myös pöydässä. Onneksi, koska näin pystyin siis vetoamaan makean nälkään ilman, että joutuisin paljastamaan inhoavani kalaa.

Monet vinkit paikallisista reippailulenkeistä saatuamme jäimme vihdoin kahden.

Ensimmäisenä paljun jäähdytystä, emäntä oli sen pistänyt tulille kello 11 aamupäivällä… Kello oli 19… Oli muuten kiehuvan kuumaa.

Tovin päästä kuitenkin pääsimme pulahtamaan kynttilän valossa ihanan lämpöiseen veteen.

Keli oli outo. Olimme aivan meren rannalla, eikä tuulen henkäystäkään.. Täysikuu loi oman tunnelmansa kynttilöiden lisäksi..

Edes takas saunan ja paljun väliä, kyllä unohtui arki ja sielu lepäsi.

Välillä piti tuvassa käydä katsomassa, että hellassa oli tulet.

En tiedä montako tuntia jaksoimme saunoa ja paljuilla, eikä sillä väliä.. Minnekkään ei ollut kiire..

Iltapalaksi nuotiomakkaraa, jonka jälkeen Karaokea kynttilän valossa. Muutamat biisit jaksettiin laulaa, kunnes väsy tuli ja oli painuttava pehkuihin.

Aamulla oli ihana herätä, stereoista radio Suomi päälle, hellaan tulet ja aamupalan tekoon..

Minä keittelin kahvit ja tein aamupalat, mies kävi sytyttämässä tulet saunaan ja paljuun, voisi hetken nauttia ja sitten lähteä liikenteeseen.

Aamutoimien ja paljuilun jälkeen auton nokka kohti Vöyrin keskustaa ja Ehrsin puistoa.

Tietenkin nälkä iski kun eihän ne paljuilut ihan hetkessä ollut ohitse.

Paikallinen grilli. Pohjanmaalla, kun ollaan.

Listalla oli ranskalaiset makkaralla ja lisä ”mausteena” Bearnaisekastiketta.. Wau mun herkkua.. Sitä sitten..

Ei ollu mikään perinteinen taksari vaan annos sisälsi kokonaisen makkaran. Luoja kun oli hyvää.

Ehrsin puisto oli pienen matkan päässä grillistä. Kyseessä siis todella Kreikka-henkisen ihmisen perustama puisto, jonka pito on miehen kuoleman jälkeen jäänyt ihan retuperälle.

Kuvat kertokoon sanoja enemmän.

Netistä löydät kyllä kyseisestä puistosta lisää faktaa.

Surullisen näköinen paikka, voi kuinka hieno tämä olisikaan, jos joku huolen pitäisi.

Nuoriso oli kaatanut patsaita ja rikkonu paikkoja..

Paljoa ei nähtävää ollut, mutta käymisen arvoinen paikka kuitenkin on.

Lähtiessä koitimme matkalla mökille bongata jonkun paikallisen baarin.. Ei sellaista löytynyt. Löytyi sen sijaan joku sodan muistomerkki, mikä piti käydä katsastamassa.

Enempää ohjelmaa emme olleet suunnitelleet, koska viikonlopun päätarkoitus oli rentoutua ja vaan olla.

Mökille päästyämme laitoin radion hiljakseen soimaan, hellaan tulet ja mietin pieniä päiväunia.. Mies nukahti, en saanut unta.. Nautin vain tunnelmasta..

Miehen herättyä päädyimme jälleen saunan ja paljun pariin.. Mukavaa musiikkia taustalle. Paljon ulkotulia. Hieman ripsi vettä. Sielu lepäsi.

Pyhäinpäivän yö, tätä ei voisi paremmin viettää. sama kaava toistui kuin eilenkin…aamuyöhön asti…

Aamu oli jotenkin haikea, tämä paikka oli niin ihana.. Saimme olla niin pitkään kun halusimme, seuraavia tulijoita ei olisi hetkeen..

No ette arvaa.. Kerta kiellon päälle 😁

Mies sai aika paljon puhua, että sai minut viimein nousemaan paljusta pois, jotta kotimatka voisi alkaa..

Hieman surullisena hyvästelimme paikan, tänne on päästävä uudelleen.

Matkan varrelta Vähäkyröstä löytyi auki oleva pitseria, josta saimme pitsat matkaan. Kyröjoen varteen nauttimaan emmeistä.

Mahat täynnä matka jatkui kohti Laihiaa, poikkesimme siellä hautausmaalle, jonne mieheni isä oli haudattu.

Seuraava stoppi olikin kotona.

Kylläpä tuli hyvään saumaan tämä rento viikonloppu… Parasta mitä Suomessa voi tehdä.