Punainen paholainen kiihdytti heti aamusta kohti Haniaa.

Sain jälleen kerran kunnian olla kyydissä.

Muutahan tarkoitusta sillä ei ollut, kuin karkottaa ne kymmenet kyselyt, miksi et käynnyt.

Nyt on käyty ja juotu oluet sataman kahvilassa, halpaa? .. No käy itse katsomassa.

Jotain nahkaa piti käydä kattomassa.. Nyökyttelin vaan ja menin oppaiden perässä.

Kauppahalli oli listalla..

Veikkaan oppaalla olevan piilopullo, sen verta monta vasenta kääntöö tuntu olevan.

Tärkein nähtävyys oli kuulema paikallinen levykauppa, koko kreikan musiikkituotanto yksissä kansissa ja kaupan päälle Vesa-Matti Loiri Goes Zorbas, with huilu.

Kolmatta kertaa kulkiessamme saman paikan ohi, päätin ottaa itse ohjat.

Vihdoin suitsin meidät perille.

Olihan siellä, laidasta laitaan..

VAROITUS!

Heikoimmat skrollaa seuraavien kuvien ohitse.

Tarjolla oli:

Lisäksi:

Ja

Tee se itse onnenkalut.

Pikaiset mausteen ostamiset ja takaisin autolle.

Eksyminen oli tarttunut myös navigaattoriin (tai sitten vaan auton sisällä oli liian tujut Ouzo höyryt) sillä se huusi meille vain koko ajan: käänny vasempaan.. Käänny vasempaan.. Käänny vasempaan..

Siinä vaiheessa kun ilmoitin oksentavani kohta, tajusi kuski navin olevan aivan pihalla.. Niin tais tajuta myös ne sadat ihmiset Nea Horan rannalla.

Vihdoin maaseudun puolella.

Therisson rotko, tää on se helpompi versio Samariasta: aja autolla läpi.

Ja mehän ajettiin, niin että kytkin sauhus.

Olis lounasaika.

Päädyimme pienelle aukiolle. Eka taverna.. Siellä hais niin se ittensä, joten vaihdettiin paikkaa.

Ei ollut pettymys. Taverna oli oikealla puolen vika, sinne kannattaa mennä.

Tai älä mene jos pelkäät lentäviä ja tarpeen tullen pistäviä öittiäisiä.

Pistäväisparven häädettyä meidät pois apajiltaan, matka jatkui kohti ihmisten ilmoja ja vispaamista.

Muutama päivä yritetty päästä kalojen syötiksi, tänään se onnistui.

Puol tuntii kalaa ja hieronta päälle..

Erotin hierojien puheista, kuinka he vertailivat kummalla on pahemmat känsät.

Tämä huvi kun päättyi, ystävä jatkoi hotellille ja minä rannalle.

Eipä ollu helppoo.

Jaloissa kilo kookosrasvaa, koitappa siinä siveästi hilppasta kadun poikki toiselle puolen.

Jos lehdet kertoo huomenna maailman komeimmasta, vanhan naisen spagaatista keskellä katua Agia marinassa.. Se oli vain minä.

Siinä sitten häpeissäni painelin rantaan.

Aika hiljaista.

Iskin silmäni komeaan urokseen.

Ajattelin lähestyä tätä näkyä hiljakseen, kunnes kohdalla tajusin, että ukko kultahan se siinä makoilee.

Tarjolla oli uikkarit ja kylmää virvoketta, kera upeimman samettisen auringonlaskun..

En voinut kieltäytyä.

Taas ihan uskomaton näky tämä..

Vaan joku asenti puhelinkoppia mereen..

Ja joku väittää minun olevan sekaisin.

Kolmanneksi viimeinen auringonlasku jäi taakse.. Nyyh..

Hotellille peseytymään ja safkan metsästykseen.

Törmättii Staloksen puolella Norjalaisravintolaan.

Olikin jo pitempään tehnyt mieli kunnolla valaanrasvassa paistettua turskaa.. Mies tyytyi silliin.. Tuli kuulema kotoisa olo… Hajusta…

Hyvää oli.

Juomana vedimme kunnon tuopilliset piimää, koristeinaan siivut Jarlsbergia. (oli niin hyvää, että kuva unohtu ottaa)

Jälkkäriksi perinteinen norjan vuonojen puolukoista tehty Vispgrøt.

Tarpeet sai käydä päästelemässä Kreetan isoimmassa vessassa. Sen kokosia viikinkejä oli asiakkaana, että kuulema liian usein jäi karmit kaulaan. Piti siis laajentaa…

Jälkiruokadrinkki oli suoraan Norjan maastohiihtomaajoukkueen salaisesta reseptikirjasta, joten paluumatkan jyrkkä ylämäki vedettiin tasatyöntöä kuin Björgen aikanaan, samalla hoilaten hiljaa Norjalaista villapaitaa.

Loppu illan mies kuuntelikin, kun puhuin itsekseni.. norjaa… vessassa.. Taas..