Hania goes Norway

Punainen paholainen kiihdytti heti aamusta kohti Haniaa.

Sain jälleen kerran kunnian olla kyydissä.

Muutahan tarkoitusta sillä ei ollut, kuin karkottaa ne kymmenet kyselyt, miksi et käynnyt.

Kuuluisa pyörä, jonka Poseidon jätti parkkiin tänne ku lähti merille.
Nähdyin kuja Haniassa.

Nyt on käyty ja juotu oluet sataman kahvilassa, halpaa? .. No käy itse katsomassa.

Paikan nimi
Janojuomaa
Joku hökkeli
Loppuun kulutettu näännyksissä oleva ja ruoskittu kaltoinkohdeltu kaakki.. Eiku majakkahan tässä olikin kuvassa

Jotain nahkaa piti käydä kattomassa.. Nyökyttelin vaan ja menin oppaiden perässä.

Kuvassa näet suomalaista nahkaa, italialaista nahkaa ja kreikkalaista nahkaa.. Mutta mistä laukut on tehty?
Lisää hökkeleitä

Kauppahalli oli listalla..

Veikkaan oppaalla olevan piilopullo, sen verta monta vasenta kääntöö tuntu olevan.

Tärkein nähtävyys oli kuulema paikallinen levykauppa, koko kreikan musiikkituotanto yksissä kansissa ja kaupan päälle Vesa-Matti Loiri Goes Zorbas, with huilu.

Levukauppa
Tämä oli oppaan lempijuttu, patsaan nimi: kolme mulkkua.

Kolmatta kertaa kulkiessamme saman paikan ohi, päätin ottaa itse ohjat.

Hanian paras hotelli, opas suositteli, kolmannen kerran.

Vihdoin suitsin meidät perille.

Siinä se nyt on, kauppahalli.

Olihan siellä, laidasta laitaan..

Kauppahallia

VAROITUS!

Heikoimmat skrollaa seuraavien kuvien ohitse.

Tarjolla oli:

Lampaan päätä, silmineen (kuulema dipattuna hyvää)

Lisäksi:

Jänistä

Ja

Onnea on

Tee se itse onnenkalut.

Pikaiset mausteen ostamiset ja takaisin autolle.

Eksyminen oli tarttunut myös navigaattoriin (tai sitten vaan auton sisällä oli liian tujut Ouzo höyryt) sillä se huusi meille vain koko ajan: käänny vasempaan.. Käänny vasempaan.. Käänny vasempaan..

Siinä vaiheessa kun ilmoitin oksentavani kohta, tajusi kuski navin olevan aivan pihalla.. Niin tais tajuta myös ne sadat ihmiset Nea Horan rannalla.

Satamaa

Vihdoin maaseudun puolella.

Therisson rotko, tää on se helpompi versio Samariasta: aja autolla läpi.

Sen verta hektinen kyyti, näen kaiken kahtena

Ja mehän ajettiin, niin että kytkin sauhus.

Reunalla
Ja taas reunalla.

Olis lounasaika.

Aukionlaitaa
yksi vaellusreiteistä

Päädyimme pienelle aukiolle. Eka taverna.. Siellä hais niin se ittensä, joten vaihdettiin paikkaa.

Ei ollut pettymys. Taverna oli oikealla puolen vika, sinne kannattaa mennä.

Odotusjuomat

Tai älä mene jos pelkäät lentäviä ja tarpeen tullen pistäviä öittiäisiä.

Vesi oli hyvää
Ja ampiaisilla höystetty läski.
Hyvät oli ruuat
Sitruunatarjoilu myös pelasi.

Pistäväisparven häädettyä meidät pois apajiltaan, matka jatkui kohti ihmisten ilmoja ja vispaamista.

Muutama päivä yritetty päästä kalojen syötiksi, tänään se onnistui.

Daamit rimpsalla ❤️🥰

Puol tuntii kalaa ja hieronta päälle..

Erotin hierojien puheista, kuinka he vertailivat kummalla on pahemmat känsät.

Tämä huvi kun päättyi, ystävä jatkoi hotellille ja minä rannalle.

Eipä ollu helppoo.

Jaloissa kilo kookosrasvaa, koitappa siinä siveästi hilppasta kadun poikki toiselle puolen.

Jos lehdet kertoo huomenna maailman komeimmasta, vanhan naisen spagaatista keskellä katua Agia marinassa.. Se oli vain minä.

Siinä sitten häpeissäni painelin rantaan.

Aika hiljaista.

Iskin silmäni komeaan urokseen.

Kunnon rantaleijona

Ajattelin lähestyä tätä näkyä hiljakseen, kunnes kohdalla tajusin, että ukko kultahan se siinä makoilee.

Tarjolla oli uikkarit ja kylmää virvoketta, kera upeimman samettisen auringonlaskun..

En voinut kieltäytyä.

Auringonlaskua jälleen kerran
Ja vähän vielä lisää

Taas ihan uskomaton näky tämä..

Ei auringonlasku

Vaan joku asenti puhelinkoppia mereen..

Ja joku väittää minun olevan sekaisin.

Asentaja

Kolmanneksi viimeinen auringonlasku jäi taakse.. Nyyh..

Nää mun ilmeet 🙈

Hotellille peseytymään ja safkan metsästykseen.

Törmättii Staloksen puolella Norjalaisravintolaan.

Fiilinkiä

Olikin jo pitempään tehnyt mieli kunnolla valaanrasvassa paistettua turskaa.. Mies tyytyi silliin.. Tuli kuulema kotoisa olo… Hajusta…

Hyvää oli.

Sekä turska
Että silli

Juomana vedimme kunnon tuopilliset piimää, koristeinaan siivut Jarlsbergia. (oli niin hyvää, että kuva unohtu ottaa)

Jälkkäriksi perinteinen norjan vuonojen puolukoista tehty Vispgrøt.

Jälkiruoka,

Tarpeet sai käydä päästelemässä Kreetan isoimmassa vessassa. Sen kokosia viikinkejä oli asiakkaana, että kuulema liian usein jäi karmit kaulaan. Piti siis laajentaa…

Kyllä muuten mahtuu

Jälkiruokadrinkki oli suoraan Norjan maastohiihtomaajoukkueen salaisesta reseptikirjasta, joten paluumatkan jyrkkä ylämäki vedettiin tasatyöntöä kuin Björgen aikanaan, samalla hoilaten hiljaa Norjalaista villapaitaa.

Loppu illan mies kuuntelikin, kun puhuin itsekseni.. norjaa… vessassa.. Taas..

One thought on “Hania goes Norway

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Eipä ollut hassumpi auringonlasku tämäkään! Kauppahallin tarjonta vaikutti aika hurjalta, mutta lampaanpää taitaa tosiaan olla useissa maissa suuri herkku.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *