Räppäreitä, rappareita ja lännennaisen synttäreitä.
Matkan paras sänky ja yö, ai että.
Kyllä kelpasi vetää sikeitä.
Aamu altaalla taittui kivasti. Klo. 12 paikka vaihtoon. Harmi, tykkäsin tästä hotellista vaikka ympäristö olikin aika ahdistava.
Haluan lähelle Synkaa.
Henkilökuntaa ei missään. Jätettiin hotellin ovi auki ja avaimet sisälle. Kaippa ne sieltä löytyy.
Joutuisa matka päätepisteeseemme Agia Marinaan.
Paikka vaikutti heti mukavalta. En oikein keksi vielä mihin tätä voisi verrata. Mutta jotenkin vapaampi olo täällä kuin esim. Palechorasss (äskönen oli kirotusvihre)
Ja älkää kukaan nyt loukkaantuko. Tämä on vain ja ainoastaan minun fiilis.
Taas tuulinen päivä. Ei kyllä onneksi rannattanutkaan. Rantavahdilla puuhaa siihen malliin pilli huutaa. Ei hyvä.
Vais oisko hyvä? Lähteä ”pelastettavaksi”
Hotelli Mimoza, edullinen vaihtoehto viimeiseksi majapaikaksi.
Korkean kiipeämisen takana. Olis kiva jos keksis jostakin kartan jossa näkee korkeuserot, olisi helpompaa tämä valinta.
Fiilis oli jotenkin outo heti alkuun. Omistaja/johtaja tuli huutamaan meille naama punaisena ettei autoa saa jättää hotellin respan eteen.
Kova selitys, ettei olla jättämässä vaan tuomassa vain laukut. Toinen vaihtoehto reitille olisi ollu raahata karmeet rappuset ylös, niitä laukkuja.
Seison puolivälissä kuvien
Pienen supliikin jälkeen saimme huoneen avaimen. Herra tirehtööri ilmoitti juhlallisesti huoneessa olevan pullollinen vettä talon puolesta.
Mahtavaa näin hienosti meitä ei ole koskaan vastaanotettukkaan.
Tai sitten ne on kuulleet, meillä olleen hieman kosteampaa.
Siivoojanainen viittelöi meidät huoneeseen. Mies laahusti takana, häntä siivooja ei nähnyt, vaan kysyi: Olenko yksin? Ei, en ole, mies tulee takaa.. Eiku siis perästä.. No voihan kettu.. Jälestä…
Huone ihan jees ja näkymä. Vain yksi pistorasia. Seuraavana jännitetään toimiiko wifi.
Muistiin ensi kerralle: älä varaa hotellia, jota käyttää jokin pohjoismaalainen matkatoimisto. Ne kuvittelee, että meille kelpaa mikä vaan.
Siivooja siinä sitten kerkes kertomaan jo että: No husband, ei miestä.
Minä siihen: Please dont take mine.
Ja molemmat nauroimme.
Ihana huumorintaju heillä.
Mies vaikutti kuitenkin ihmeen tyytyväiseltä, onhan nämä varmaan kivat puitteet työskennellä. Ensiksi pitää vain lähteä ostamaan jatkoroikkaa.
Ja ruokaa. Ihan järkyttävä nälkä.
Joku burgerila pääkadun varressa. Tilattiin ruuat ja juomaksi olut ja vesi.
Pöytään kuitenkin tuotiin limsaa. Jaaha ne on täälläkin jo kuulleet, että näille vaan tarjoillaan nollaa prosenttia.
Jatkoroikka lähikaupassa 10e.. Aika suolasta..
Siinä sitten tais miehelle loman loppumis paniikki iskeä jonkun huonon olon myötä. Kivuttiin takas hotellille ja sehän meinas pökrätä jo puoleen väliin.
Minä siinä tein kaikki mahdolliset temput suolavedestä kylmään suihkuun.
Aave marioita ja ristin merkkejä unohtamatta.
Kysäsimpä ohi mennen, että sattukohan herralla olee äsken hattu päässä..
Vastaus: Eipä ollut.
En edes sano enää mitään.
Kolmatta tuntia siinä sitten elvyttiin. Mahtis Ea taidot mulla.
Mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa eteen ❤️
Onnistunut elvytys takana ja toivottavasti hyvät synttärit edessä.
Saavuimme siis tänään THE Lännenmiehen huudeille. (anteeksi ulkopuoliset lukijat, liittykää Kreikka-ryhmään Facessa. Se tukee näitä minun tarinoita.)
Lännen vaimolla oli syndet, niitähän pitää juhlia.
Viime vuonna oli sama rutiini, lähtöiltana Koutoulofarissa.
Tänään olisi hetki enemmän aikaa. Ainakin toisilla.
Synttärisankarin päätöksellä, Arhondiko. Kuulema aivan mahtava paikka.
Ihana paikka syrjaisessä puutarhassa. Pääkadunvilinästä, ei tietoakaan
Juuri vähän ennen kun näimme pariskunnan, löysin täydellisen paikan lahjaostoksille. Linkaan myöhemmin paikan tähän.
Siis minullahan ei ollut paikkaa, eikä aikaa lahjaostoksille ennen tätä.
Makrameejuttuja ja kaikkee pientä hauskaa, sisälsi tämä puoti.
Ostin nätin pienen käsikorun ja synttärisankarin huumorintajun tietävänä. Pienen tuulettimen, jonka voi laittaa puhelimeen kiinni.
Tuuletin aiheutti mojovat naurut. Tais tulla myös tarpeeseen.
Ruuat oli hyvät, otin moussakaa. Ei maistunut pahasti kaneli. Jäi kyllä osa syömättä. Oli sen verta iso annos.
Kuvat unohtu ottaa, mutta oli myös virvoketta.. Ja reissun parasta Rakia 🥰.
Jälkiruoka oli myös hyvää..
Yhdet drinksut kadunvarren baarissa. Selkeästi juhlijat ovat lähteneet.
Olen nyt muistaakseni noin 4:ttä tai 5:ttä vuotta Kreikassa tämän Marian juhlan aikaan.
Niin ei ne paikallisetkaan itsekkään tiedä koska juhlivat. Varataan siis monta päivää.. Kaks alkuun, yks välissä ja pari vielä loppuun.
Täällä porukka on bilettäny torstaista asti, vanhempi porukka sanoo vielä maanantainkin olevan juhlapäivä.. Turisti seilaa välissä.
Olisi vaan NIIN kiva nähdä ne oikeat juhlat.
Jos sitten vielä yhdet
Mukavaa rupattelua ja vinkkien vaihtamista.
Mies halusi lähteä nukkumaan, huomenna työpäivä.. Ah prkl.. Unohin..
Josko minä jäisin vielä hetkeksi, suunnistan sitten kotiin..
Aivan varmasti.. Sun taidoilla? kuului sanat, kun mies katosi pimeyteen.
No, yhdet vielä.
Turkaset hinnat täällä. Ihan senkin takia, jääkää syrjemmälle.
Keksittiin siinä puheissamme monta hyvää parannusta tänne sekä suomeen. Ihan sovussa keskustelu tapahtui.
Viimeisetkin ovet sulkeutuu..
Sain oivat ohjeet, kuinka päästä hotellille.. Kahdesta tuutista..
MIKSI KUKAAN EI LUOTA MUHUN 😎
Minä millään ohjeilla oo ennekää tehny..
Mahdoinko muuten mainita Arhondikon erittöin hyvön Rökin.. Rakin.. Mitähän se öli.. Vettä?
En kai minä eksy ku koko kylän läpi loistaa nämä valot. Kas kun ei, neonvalokylttejä.. LAURA ⬇️ YOUR PLACE 😎🤣🤣
Viimeisessä mutkassa, ajoi ohitseni paikallisten nuorten biili.. Ikkuna auki.. Kysymys perään how much…
Vastasin, että kiitos mielenkiinnosta mutta tämä firma on kiinni.
Noh nyt olen tääläl perillä.. Mitä siihen räppäri tai rappariin tulee.. Se asuu tossa naapurissa. Huomasin just ku kömmin partsille.. Ei. En halua häiritä.
Paska slaaki.. joku hyppäsi pimeydestä olkapäälleni.
Luulin, että mies heräs, en nähnyt mitään.
Joku vain kiersi minua, aivan pilkkopimeää..
Hetken kesti ennen kuin rauhoituin. Tunsin hipaisun nilkoilla.. Kissanhäntähän tämä.
Sori ei ollu tarjota sulle ku koiranruokaa.. Sekin tuntu kelpaavan.
Kirjoittaessani tätä, kissa oli lopettanut syömisen.
Pimeästä, hän jälleen hyppäsi syliini.
Tämä koittaa kertoa jotakin.
Siinä sitten istuimme. Illan pimeässä, minä siemailen viiniä, hän soittaen viulua.
Eipähän hiiret hypi nilkoilla..
Nana
Kiva päivä taas teillä! Kyllä siellä miehen kelpaa hommia tehdä, on sitä hullumpiakin paikkoja tehdä etätöitä! Aamulla kun katsoin sähköpostin niin sydän meinasi pysähtyä kun laskin että tänään viimeinen päivä Apollolla perua matka…postia tuli mutta siinä luki MATKALIPUT! En voi uskoa että kaikkien näiden peruutusten jälkeen olemme kahden viikon kuluttua Pargassa!
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tuollaista etätyön tekemistä ulkomailla olisi mukava joskus testata. Harmi vain, että Marikan työ ei sitä mahdollista, mutta itselleni se soveltuisi hyvin.