Täällä ei kannata matkaa mitata kilometreissä.

Vaan mutkissa.

Sougia jäi taakse ja edessä katselmus Paleochoraan.

Uskomatonta kuinka se liikenne pitää saada juuri sinne ytimeen. Joku keskustan kiertävä tie olisi järkevä näissä.

Ahdistuin jo heti ensi metreillä, myös ihmisiä todella paljon.

Todellakin väärä aika tulla tänne.

Pieni lenkki paikan läpi riitti.

Oli siellä yksi hyvä asia, sain vihdoin leipomosta ihan oikeanlaista pitsaa.

Taas on erittäin tuulinen päivä.

Rannalle olisi voinut mennä, se tyssäsi hyvin lyhyeen. Koitin nousta autosta ja samantien sain oivan hiekkapuhalluksen. Sen verta kipeetä teki, että hyppäsin takas autoon ja matka jatkuu.

Upeat maisemat seurasi jälleen, matkallamme Omalokseen. Tour de Omalos.

Varoen mentävä, koskaan ei tiiä mikä paikallinen carlos sainz.. Ei kun siis Kostas the Hilux man, kanttaa mutkan takaa.

Mitä korkeammalle mentiin sitä viileämpi keli.

Omaloksen tasanko oli kyllä hämmentävä

Nyt ollaan kirjaimellisesti keskellä ei mitään.

Luulin majoituksemme olevan joku pieni majatalo, mutta tämä olikin reippaan kokoinen hotelli.

Normaalisti varmasti vilkkaampi, mutta nyt kun Samarianlaakso on suljettu retkeilijöiltä, ei täällä ollut montaakaan ihmistä meidän lisäksi.

Paikka on todella hämmentävä. Ihan kuin olisi vaihtanut maata.

Pieni, äkäisen röllipeikon näköinen setä johdatti meidät huoneeseen, sanaakaan englantia hän ei osannut.

Pikakurssi lukon toiminnasta elekielellä ja parakalot päälle.

Kyllä täällä nyt yhden yön viettää,ei enempää.

Täällä jos jossain kummittelee varmasti.

Hohto, kuvaa hyvin tätä paikkaa, jos tiedätte.

Ja jos ette tiedä, katsokaa kyseinen elokuva.

Rupesin jo mielessäni kehittelemään pakosuunnitelmaa. Autosta ainakin köydet pitää ottaa tänne huoneeseen.

Pientä lounasta, alakerrassa.

Todella voimakkaan makuista Fetaa, ilmeisesti täällä tehty, kun joku juustola täällä sijiatsee.

Tilattiin myös juustopiirakoita, ne tarjoiltiin hunajan kera. Siinä vasta makuelämys.

Sitten vaan ihmettelemään huoneeseen.

Koitin laittaa telkkarin johtoa seinään, räpsähti kaaressa mojova valokaari vaikka johto ei edes koskettanut töpseliä, ei siis telkkaria.

Täällä kyllä aikaa seisoo.

Aateltiin kuitenkin käydä kattomassa mistä Samarianrotkoon lähdetään laskeutumaan. Vaikka itse rotko onkin kiinni.

Vahdissa oli niin, palomies kuin puistonvartijakin.

On se kyllä henkeäsalpaava paikka.

Takaisin Omaloksen kylään pysähdyttiin Tzanis suolan suulla.

Ei menty pidemmälle, kun hallussa oli vaan kahden köyden taktiikka.

Illalliselle piti tosiaankin vetää pilkkihaalaria niskaan.

Eka kerta ku syödään sisällä tällä reissulla. Nyt on jopa ihmisiäkin tavernassa.

Vesi on täällä todella hyvää ja puhdasta. Parasta mitä olen maistanut.

Oikein hyvät sapuskat täällä. Mies otti vuohta ja minä perus souvlakin.

Sain annokseni syötyä ihan kokonaan ja samalla hetkellä alkoi fanfaari soimaan.. Ne on selkeästi seurannu mua ja syömistä. Vähintään rakia olen tästä ansainnu..

Mutta ei, täällä ei saa rakia, vain jogurttia hunajan kanssa palkinnoksi.

Pieni jaloittelu ruuan päälle.

Mies halusi nukkumaa..

Taidan lähteä katsastamaan näkyykö Jackia nurkilla tai Dannya pyörineen.

… Come play with us….