Vuorikiipeilyä Skodalla

Täällä ei kannata matkaa mitata kilometreissä.

Vaan mutkissa.

Sougia jäi taakse ja edessä katselmus Paleochoraan.

Uskomatonta kuinka se liikenne pitää saada juuri sinne ytimeen. Joku keskustan kiertävä tie olisi järkevä näissä.

Ahdistuin jo heti ensi metreillä, myös ihmisiä todella paljon.

Todellakin väärä aika tulla tänne.

Rantaa Paleochorassa

Pieni lenkki paikan läpi riitti.

Oli siellä yksi hyvä asia, sain vihdoin leipomosta ihan oikeanlaista pitsaa.

Vihdoin

Taas on erittäin tuulinen päivä.

Rannalle olisi voinut mennä, se tyssäsi hyvin lyhyeen. Koitin nousta autosta ja samantien sain oivan hiekkapuhalluksen. Sen verta kipeetä teki, että hyppäsin takas autoon ja matka jatkuu.

Upeat maisemat seurasi jälleen, matkallamme Omalokseen. Tour de Omalos.

Varoen mentävä, koskaan ei tiiä mikä paikallinen carlos sainz.. Ei kun siis Kostas the Hilux man, kanttaa mutkan takaa.

Nyt ollaan korkealla
Viilenee

Mitä korkeammalle mentiin sitä viileämpi keli.

Omaloksen tasanko oli kyllä hämmentävä

Joku lampi keskellä tasankoa

Nyt ollaan kirjaimellisesti keskellä ei mitään.

Luulin majoituksemme olevan joku pieni majatalo, mutta tämä olikin reippaan kokoinen hotelli.

Normaalisti varmasti vilkkaampi, mutta nyt kun Samarianlaakso on suljettu retkeilijöiltä, ei täällä ollut montaakaan ihmistä meidän lisäksi.

Paikka on todella hämmentävä. Ihan kuin olisi vaihtanut maata.

Pieni, äkäisen röllipeikon näköinen setä johdatti meidät huoneeseen, sanaakaan englantia hän ei osannut.

Pikakurssi lukon toiminnasta elekielellä ja parakalot päälle.

Kyllä täällä nyt yhden yön viettää,ei enempää.

Täällä jos jossain kummittelee varmasti.

To Exari

Hohto, kuvaa hyvin tätä paikkaa, jos tiedätte.

Huone.
Parveke näkymät
Tässä tunnelmia
Alakerran oleskelutilaa
Alakerran takkahuonetta

Ja jos ette tiedä, katsokaa kyseinen elokuva.

Paikka on hautautunut lumeen
Lunta vuonna – 02
Autotkin peittyny
Lunta pukannu ikkunasta
Tässä samainen ikkuna

Rupesin jo mielessäni kehittelemään pakosuunnitelmaa. Autosta ainakin köydet pitää ottaa tänne huoneeseen.

Pientä lounasta, alakerrassa.

Kas, salaattia, sitä ei ollakkaan hetkeen syöty

Todella voimakkaan makuista Fetaa, ilmeisesti täällä tehty, kun joku juustola täällä sijiatsee.

Juustopiirakoita

Tilattiin myös juustopiirakoita, ne tarjoiltiin hunajan kera. Siinä vasta makuelämys.

Sitten vaan ihmettelemään huoneeseen.

Koitin laittaa telkkarin johtoa seinään, räpsähti kaaressa mojova valokaari vaikka johto ei edes koskettanut töpseliä, ei siis telkkaria.

Täällä kyllä aikaa seisoo.

Aateltiin kuitenkin käydä kattomassa mistä Samarianrotkoon lähdetään laskeutumaan. Vaikka itse rotko onkin kiinni.

Näkymiä Samarianrotkon yläpäästä

Vahdissa oli niin, palomies kuin puistonvartijakin.

Portti on kii ja pysyy jonkun tovin
Uskomaton
13.3 km alas n. 6 tuntia. 1230 metriä merenpintaan
Joku kummittelee kuvassa

On se kyllä henkeäsalpaava paikka.

Takaisin Omaloksen kylään pysähdyttiin Tzanis suolan suulla.

Melkoinen luola tämä Tzanis cave

Ei menty pidemmälle, kun hallussa oli vaan kahden köyden taktiikka.

Ja tämä näky oli heti vastassa
Omaloksen tasanko. Miten lie muodostunut tämmöinen.

Illalliselle piti tosiaankin vetää pilkkihaalaria niskaan.

Lämmintä päälle

Eka kerta ku syödään sisällä tällä reissulla. Nyt on jopa ihmisiäkin tavernassa.

Astetta isompi raki

Vesi on täällä todella hyvää ja puhdasta. Parasta mitä olen maistanut.

Päivän somehetki. Taakse jäänneet mutkat näkyy naamassa.. Vai ne juomat ja ruuat

Oikein hyvät sapuskat täällä. Mies otti vuohta ja minä perus souvlakin.

Perus, hyvä, yksinkertainen.
Haudutettua vuohta

Sain annokseni syötyä ihan kokonaan ja samalla hetkellä alkoi fanfaari soimaan.. Ne on selkeästi seurannu mua ja syömistä. Vähintään rakia olen tästä ansainnu..

Tyhjä lautanen bravo

Mutta ei, täällä ei saa rakia, vain jogurttia hunajan kanssa palkinnoksi.

Pieni jaloittelu ruuan päälle.

Kuutamo ja tähtitaivas
Nyt on viileetä

Mies halusi nukkumaa..

Taidan lähteä katsastamaan näkyykö Jackia nurkilla tai Dannya pyörineen.

… Come play with us….

11 comments on “Vuorikiipeilyä Skodalla”

  1. Hannu Pursiainen

    Siistii, Laura, toi video on, kun Nicholssonin leffasta, sika hienoja kuvia. Kiitoksia. 😁🇬🇷🌿

    Vastaa
    1. Laura

      Se oli kyllä kuin juuri sellaisesta 👻😁

      Vastaa
  2. Nana

    Pari kertaa oltu Paleohorassa ja kun tuulee niin se hiekkamyrsky on totisinta totta! Paikka kyllä viehätti meitä mutta kaksi kertaa pari viikkoa on riittävä määrä, tosin siitä on aikaa jo kymmenen vuotta joten joskus vielä…

    Vastaa
    1. Laura

      Olis mielenkiintosta jos ne vähän laajentasivat sitä keskustan aluetta. Mikä selvästi on ollut jossain vaiheessa ajatuksena koska hienoa katua on jatkettu pitkälle.

      Vastaa
      1. Heli

        Olemme käyneet useasti Paleochorassa, eikä ole ruuhkat ahdistaneet. Nyt taisi teillä olla ”se” viikonloppu Marian päivineen.😄 Eikä sitä kait kauheasti voi laajentaa, kun semmoinen niemennöpökkä on. Lokakuussa oon menossa, varmaan hyvin mahtuu.
        Kiitos ihanasta päivityksistä.

        Vastaa
        1. Laura

          Jep.
          Gialokseen päin oli selkeesti jotakin aikomuksia laajentaa. En tiiä sit onko jäänny yritykseksi

          Vastaa
  3. Anu Grönholm

    Hyvin kyllä pääsin Hohdon tunnelmaan tarinasi, kuviesi ja videon saattelemana! Laura – olet kehittynyt kirjoittajana huimasti! Blogiasi on ilo seurata 😍.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos kiva kuulla 🤗😊

      Vastaa
  4. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    On kyllä hienoja maisemia. Tykkään vuorista todella paljon ja viime aikoina vasta olen tajunnut, että noita maisemia löytyy Kreikastakin!

    Vastaa
    1. Laura

      Ja täällä on ne huikeat, ei kuvista erota kuinka

      Vastaa
  5. Mari / Kodinvaihtaja

    Wow mitä vuoria. En ole käynyt Kreikassa kuin Ateenassa. Pitäisi korjata tämä vääryys. Saarihyppelyä ja kyllä näyttää vaellusmaastotkin upeilta!!!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *