Dirlandaa vaan

Aamulla heräsin reippaaseen marssimusiikkiin, paskahalvaus nytkö se suomen naapuri kerkes jo tänne.

Mutta ei, parvekkeelle, kun pääsin loppui marssi kun seinään, eikä lähdettä näkynyt. Olikohan se vain kuvitelmaa?

Aamupala hotellissa kuului reissun hintaan. Ja todella laadukas aamupala se myös oli.

Löytyi puurosta lähtien kreikkalaiseen kahviin. Mahan sai enemmän kuin täyteen.

Pieni suunnitelma siinä syömisen lomassa kehkeytyi, jos aamupäivästä kävis koluamassa vanhaa kaupunkia, iltapäivästä koittas altaalle ja illasta sitte ajelua.

Ensimmäisenä tavan turret lähti suunnistamaan vanhan kaupungin muureille.

Paljon kuullu varoituksia siitä mitä siellä saa tehä ja mitä varoa. Ei kuitenkaan jouduttu mihkään epämääräiseen tilanteeseen, ihme kyllä.

Sisäänheittäjiä piisas ja terve moit vaan kaikui. Vastasin kaikille kreikaksi, huutelut loppu siihe.

Olihan se paikkana vaikuttava. Miten on säilynyt ja kunnostettu. Hienoa.

Harmi kun minnekkään korkealle muurin päälle ei päässy, tai ei ainakaan löydetty pääsyä.

Huomasin siinä kävellessä, että aurinkokin rupesi lämmittämään. Nimittäin otsalohkoa, mahtokohan palaa. Ja joku minulle naureskeli, että ei siellä rasvoja tarvi.. Eipä

Siinä jonkun tovin käveltyä, mies bongasi museon. Kreikkalainen tekniikka, antiikin ajalta oli museon aiheena.

Hyvin mielenkiintoinen paikka. Nyt tiedän miten se jeesus muutti viini vedeksi. Ai kerro miten, no en. Teidän pitää itse käydä se katsomassa 😁

Miehellä rupesi kävely ottamaan selkään ja nälkä kurnimaan, joten olihan se mentävä syömään.

Pienen pyörimisen jälkeen vanhan kaupungin ulkopuolelta löytyi ravintola nimeltään Stavlos. Ihan randomilla valittu paikka ja sisälle.

Ei mennyt taaskaan vaistot väärään. Ruoka oli mitä mainiointa.

Perinteiset satama kuvat piti käydä ottamassa, niin ja tietenkin kuuluisa Demiksen baari katsomassa. Ei rohjettu sisään. Ehkä ensi kerralla jos ohi mennään.

Matkalla hotellille muistin webbikameran risteyksessä, olihan sille vilkuteltava.

Hotellilla takas, mies jäi elpaamaan huoneeseen, itse lähin altaalle koittamaan onnea, josko siellä tarkenis hetken grillailla itseään. Oli mulla siellä äksöniäkin.

Oli ihan pienestä kiinni, että olisin nukahtanu.. Ja juuri kun se oli tapahtumassa rävähti marssimusiikki taas soimaan. Nyt bongasin lähteen. Joku maastoauto varusteltuna kreikanlipulla, lipui hotellin ohi. No selvis sekin ja enpä olis nukkunutkaan.

Takaisin huoneeseen. Mies ei meinannut avata ovea, kun ei ollut tunnistaa minua rusketukseltani. Sain tovin anoa sisäänpääsyä.

Vaatetta päälle, auto alle.

Huristeltiin kohti Filerimosta ja komeita maisemia.

Perillä meitä odotti kiimaiset riikinkukot ja akat.

Korvia huumaavaan kerjäämistä oli ilmassa. Vähemmän ääntä ja enemmän tekoja, sanoisin minä.

Kukkulan päällä oleva risti piti myös käydä ikuistamassa.

Maisemat oli kyllä mitä mainioimmat.

Kyllä näin ylhäältä käsin hahmottaa helpommin kokonaisuutta.

Ales päin tultaessa halusin käydä kurkkaamassa miltä Ialysos näyttää.

Ja sehän näytti oikein mukavalta, tähän astisista paikoista jos olisi saannut valita olisin luuni lyönnyt tänne.

Nälkä odotteli taas nurkan takana. Ihan perus Kreikkalaista ruokaa olis tehny mieli, mutta silti jostain syystä päädyimme Tsaperdona nimiseen pizza-pasta paikkaan. Joo sori kyllä me sitä paikallistakin vielä syödään.

Menut nenän eteen, pienen pohtimisen jälkeen päädyin pieneen pizzaan ja mies pastaan.. Yllätys.

Kesken tilaamisen tarjoilija nainen bongasi kädessäni olevan tatuoinin ja kysyi tarkoittaako se kreikkalaisia kirjaimia. Näinhän se oli, huvittavinta, että ne oli juuri hänen etu-ja sukunimen ensimmäiset kirjaimet.. Kuin myös minun.

Pizza kun saapui pöytään (todella nopeasti) meinasin tipahtaa penkiltä. Se oli meinaan julmetun kokoinen, oli pakko kysyä tarjoilijalta, että kuinka iso se isompi olisi ollut.

Tarjoilija siinä sitten naureskeli, että ei, tämä on se isompi pizza ’present for you’ okei.. hämmentävää, taisin näyttää todella nälkäiseltä tai sitten tatuoinnilla oli jotain tekemistä asian kanssa.

Jälkiruuaksi talon puolesta tuli jotain kermaista hedelmäjuttua ja Limoncelloo. Ai, että! Täydellistä jälleen kerran.

Hotellin kautta yöelämään, eli suoraan sinne parjattuun suomibaariin. Halusin nyt kokea kunnon illan sellaisessa.

Jonkun verran porukkaa paikalla, tuulikin tyyntyi juuri kivasti, jotta voisi istua pihan puolella.

Tarjoilija Miksu bongasi heti meidät ja toivotteli iloisesti tervetulleeksi. Se varmaan kanssa osasi lukea ajatukseni, koska tarjosi lämmintä juomavaihtoehtoa. Juuri kun olin siitä miehelle maininnut, että metaxakahvi olis kova juttu.

No ei ihan sitä, mutta Lulumbaa. Voiko olla kasarimpaa, kuin juoda sitä Rodoksella suomibaarissa. Menneen tuulahdus.

Talon isäntäkin saapui haastelemaan paikalle, siinä sitten kuunneltiin tarinoita ihan suomeksi. Ja sitä juttuahan riitti.

Jossain vaiheessa pöytään pamahti karaokekansio, jaaha. Tämähän vain paranee.

Hetken päästä mies oli jo mikin varressa stagella.

Tullessaan takaisin pöytään ilmestyi samalla shottilasilliset kahviouzoa. Tätä en olekkaan koskaan vielä maistanut, ah jumalten nektaria sanoisin. Niin hyvää.

Uskaltauduin siinä sitten itsekkin laulamaan.

Baariin saapui lisää laulajia, oikein hyviä sellaisia. Tunnelma oli oikein mukava.

Jossain vaiheessa huomasin mieheni ja talon isännän hävinneen jonnekkin. Mietin hetken, että mikä juttu tämä on. No sitä ei kauaa tarvinnut miettiä, kun mies ilmestyi takaisin Bouzouki kainalossaan ja mairea hymy korvissa.

Hän oli kuulema aina halunnut opetella soittamaan sellaista. Vartti eteenpäin niin soitin oli jo hallussa, on tuo vaan ihmeellinen.

Siinä sitten kuunneltiin karaoken välissä Bouzouki musiikkiakin. Sanoin talon isännälle, että palkkaavat miehen nurkkaan soittelemaan olut palkalla, se oli kuulema oiva idea.

Millään ei olisi malttanut lähteä, mutta järki käski nukkumaan. En nyt jokaista iltaani tämän laisessa paikassa viettäisi, mutta olihan tämä ihan jees.

Lähtiessä Jorgo, siis talon isäntä huikkasi tuovansa kotoa mukanaan mandoliinin, saisi mies opetella seuraavaksi sitä soittamaan.

Hotellille päästyämme rupesimme ihmettelemään oliko kiimaiset riikinkukot seuranneet meitä, koska jostain päin hotellia kantautui samanmoisia ääniä.. Huh huh.