Äkkipikaiset pikimiehet

Hyvä aloittaa näin illansuussa kirjoittamaan.

Kun tuntuu, että päivä on kestänyt ainakin viikon. Siis hyvällä tavalla. Mutta aamuun siis.

Tänään meidät herätti kunnon moottorisahan pärinä, yksi ulkona ja toinen viereisessä huoneistossa. Kuinkahan monta erilaista ääntä tällä reissulla voikaan meidät herättää?

Kalimera

Aamiaisen jälkeen pulahdus altaaseen ja baanalle.

Ei sentäs tähän altaaseen, vaikka se iso onkin
Mukavat tiskausmaisemat

Suunnitelmaksi muodostui aamutuimaan: matkalla pysähdymme Trizonian saarelle lounaalle, siitä matka jatkuu Nafpaktokseen. Kamat buukattuun hotelliin ja katsastamaan Aitoliko. Erikoispaikka, niin kuin ystävämme lännenmies sanoisi.

Ajattelin ensin, että kerkeämmekö mahduttamaan Trizonian matkalle. Kerettiinhän me.

Kyltti Trizoniaan

Eikä se ollut yhtään huono valinta.

Juuri kun ajoimme parkkiin, näimme kun pieni taksivene kaarsi laituriin. Nopea huitominen kapulle, että odottaa ja ystävällisesti hän odottikin. Normaalisti vene menee tunnin välein, mutta jos paljon kerääntyy porukkaa kulkee se useammin.

Viiden minuutin venematka 2e per läpi. Ei paha

Veneilyä olenkin kaivannut
Siellä se siintää

Paljoahan tällä saarella ei ole näkemistä tai tekemistä, ehkä jotain patikointia ja näytti täällä olevan yksi parempi hotelli rantatuoleineen. Fänsy pänsy paikka.

Pienempi satama

Me tyydyimme kävelemään sataman toiseen laitaan, hetken istahdus penkille puiden varjoon. Katselin kun pieni lapsi isän ja äidin kanssa otti ilon irti elämästä rantavedessä. Pienestä ne lapset nauttii. Osaisipa sovittaa tuota omaan elämään.

Puiden alla varjossa

Ja sitten lounaalle, sehän tämän pistäytymisen tarkoitus oli.

Todella paljon merisiilejä. Jäi jalkojen liotus hommat

Lounaspaikka ei ollut edes ravintolan nimellä, silti se tarjoili mahtavat safkat. Saloon Trizonia.

Näkymät ravintolasta. Eteen pysähtyy taksivene
Sieni souvlaki ja lisuketta
Ihana talo satamassa

Juuri sopivasti, kun olimme syönneet ja maksaneet, saapui taksivene viemään meidät vastarannalle takaisin.

Rakkaus
Privakyyti takaisin

Tämä oli kiva visiitti ja saari numero 26 listalle.

Hotel Niki odotteli meitä Nafpaktoksessa.

Checkkaus oli tyyliin: Whäm, bäng, thank you mam.

Eli alle kahden minuutin oli kaikki hoideltu. Tähän ei olla totuttu.

Siisti huone yhden tähden hotelliksi.

Sänky
Vessa, apua missä pönttö?

Mielenkiintoisin asia huoneessa oli vessan ikkuna. Se johti johonkin kuiluun jossa oli ilmastoinin ulkoyksiköt

Kuilua ja ikkuna

Äkkiä ikkuna kiinni koska en haluaisi ylimääräisiä vieraita huoneeseen.

Siitä pääsis näppärästi katolle.

Kamat, kun oli jätetty hypättiin takaisin autoon ja kohti Aitolikoa.

Matkalla oli muutamat tunnelit ja yksi 3e:n tietulli. Nähtiin myöa Rio-Antirrio silta. Se ja Nafpaktos, sekä tuleva Aitoliko innoitti tälle reissulle.

Siellä se minun unelma Rio-Antirrio silta

Itse Aitoliko oli pienoinen pettymys, varmaan siksi, koska kello oli kolmen kanttiin ja oli siesta-aika. En koskaan muista sitä. Pitäs varmaan itsekkin viettää.

Sukset esiin

Paikka oli pikaiseen ympäri ajettu ja ihmetelty. Kuvat kertokoon jälleen kerran.

Tie Aitolikoon
Lippu suola-altaassa
Oikea laita
Vasen laita
Vene oikean ja vasemman laidan välissä
Keski avenue maalauksineen
Ja tietenkin kirkko.
Tie pois Aitolikosta

Käytiin me jätskit syömässä, siinäpä se.

Antaiskohan Mesolongi enemmän?

Välillä uusittiin asfalttia, joten jonotella joutui tovin. Ei ollu miehet ilman paitaa.. Höh

JVG:n sanoin.. Amatimies
Portti mesolongiin sisäpuolelta
Täällä on sentään kello aukiolla, sekin kyllä väärässä ajassa.
Ja hieno veturi
Muraalitkin löytäneet tänne.

Itse kaupunki sivuttiin ja menimme katsastamaan jälleen erikoispaikkoja.

Erikoinen silta suola-altaiden keskellä
Taloja altaiden päällä
On ne flamingoja eikä lokkeja

Seuraava erikoispaikka toi vastaan hävittäjiä. Ja palan pohjanmaata.

Pala pohjanmaata, hämmentävää vähän ku Lidliin menis täällä
Hävittäjiä
Ohjuskin oli

Ajateltiin ajaa takaisin päin pienempää tietä, arvatenkin se tyssäs. Silta poikki.

Rautatiesilta
Silta autoille

Ei yllättänyt tämä.

Ruvettiin katsoo näyttääkö kiertotie siltä, että sitä uskaltaisi ajaa.

Samassa tyhjästä ilmestyi kuorma-auto täynnä asfalttiainesta ja kauhakuormaaja. (anteeksi jo nyt väärät nimitykset näille)

Ensimmäisenä kuorma-auto kippasi ämpärillisen ainesta parin pienen kuopan päälle (huom. Hiekkatie) jonka kauhakuormaaja tasoitti. Suomessahan nää tehään lapiolla.

Seuraavana kuski pamautti koko kasan keskelle kahden tien risteystä josta pääsi kiertotielle.

Amatimiehet vol2

Tässä vaiheessahan rupesi autoja olemaan enemmänkin paikalla ja kukaan ei tiennyt minne päin menisi.

Siinä se nyt on, tässä sentään oli jotain asfaltiksi ehkä kutsuttavaa alla

Kuskit huutaa naamapunaisena, ei vielä meille.. Joten sanoin miehelle, että nyt äkkiä autoon ja maisematiet loppuu tähän.

Uutta baanaa ja aurinko hoitaa viimeistelyn

Taas hyvä hetki häippästä, koska muuten olisi peltiä ollut rutussa. Sen verta äkäiseksi homma kävi.

Tien toiseen sivuun meinattiin parkkeerata kartan tutkimisen ajaksi, se jäi meinaamiseksi. Kyseessä oli korjaamon pihan laita. Korjaamosta singahti saakelin vihainen ukko meitä sättimään.

Veikkaan, että hänen bisnekset kuihtu sillan hajoamisen myötä ja joku kohde oli löydettävä vihan purkamiselle. Kaasua!!!

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että tuo silta on ollut romahtaneena varmastikkin jo ainakin parin vuoden ajan. Juuri nyt oli hyvä aika tehä viereen uutta baanaa.

Rio-Antirrio siltaa vielä tästäkin suunnasta.

Loppumatka sujui ilman yllätyksiä.

Pakollinen Jumbo keikka.

Jumbo mahtuu aina listalle

Mukaan tarttui jääpalarasia, pienitarjotin, käsidesiä ja frappekupit. Omat jäi kotiin. Oikeasti olin etsimässä sellasta suojaa auton ikkunaan. Mut niitä ei löytynyt. Aina tuosta kaupasta jotain tarttuu mukaan.

Hotellissa fressimmäksi ja illanviettoon

Peloponnesos siellä vastarannalla
Satamaa
Muuria ja patsas
Lisää patsaita
Onnistuttiin photobombaamaan hääkuviin

Auringolasku oli täällä taas erilainen. Niin kuin on tämä kaupunkikin.

Muurien taa aurinko laskee
Maagista

Rantakatu suljetaan illaksi. Siellä on rauhallista kävellä ja katsella ruokapaikkoja, sen sijaan ylempänä olevat tiet ovat todella vilkkaita.

Linnake
Jonka muurit laskeutuu alas asti
Rantakatua

Käveltiin rantakatu päästä päähän. Välillä menuja katsellen ja taas välillä vaan tunnelmaa aistien.

Rantaravintola

Pikkuhiljaa ravintolat alkoivat täyttymään, joten valinta oli tehtävä paikan suhteen.

Kadun toka rafla, olikohan nimi Faces oli houkuttelevin

Hauska lamppu pöydässä kuu taivaalle voitti

Tarjolla oli kreikkalaista täytettyä pullaa ja takapihalla kasvatettua viskikastikeella valeltua possua alushousuissa. Pork panties.

Oli kuulema hyvää, vaikka nimi ihmeellinen
Pullasta ei meinannut saada kuvaa valojen takia. Tämä kelvatkoon

Törkeen hyvää ja hyvään väliin. Huomisesta alkaen voidaan sitten palata takaisin klassikoiden ääreen.

Veneet satamassa

Hieman vielä sataman tunnelmaa verkkokalvoille. Pieni pysähdys ja jalkojen lepuutus. Ihan ku olis ollu pitkäkin päivä takana.

Ajattelin heittäytyä hurjaksi ja valita lasin sangriaa jälkkäriksi, ilmeisemmin täällä on siitä hieman eri käsitys.

Nafpaktoksen versio sangriasta. Lasi viiniä sitruunaviipaleella

Tänään on meille aika järjestäen puhuttu pelkkää kreikkaa. Toiset hitaammin ja toiset nopeammin. Osan ymmärtää ja osa viuhuu lujaa ohitse.

Yksi tarjoilija tuumas vaan luulleensa meitä kreikkalaisiksi.

Huomenna tulee viikko täällä, niinkö vähän siihen tarvitaan 😂

Kävin pyytämässä syntini anteeksi illan päätteeksi.

Mies simahti saman tien, kun sänkyyn pääs, sillä on kyllä hyvät unenlahjat.

Koska nyt, ehkä selvisi mistä se yksi tähti tulee. Ihan kuin olis kaikki ovet sepposen persiillään. Mulla on huoneessa koko Nafpaktos, hotellin asukkaineen päivineen ja äänet myös. OPA!!

14 comments on “Äkkipikaiset pikimiehet”

  1. Katri Kauria

    Kiitos 🇬🇷❤️. Syndepäivälleni hyvä aamun avaus. Hymy.

    Vastaa
    1. Laura

      💙 Paljon onnea

      Vastaa
  2. Pia

    Kiitosta taas! 🙏 Nämä on kyllä ihan parasta herätystä työpäivään, suorastaan piristystä! 😄

    Vastaa
  3. Pia

    Kiitosta taas! 🙏 Nämä on kyllä ihan parasta herätystä työpäivään, suorastaan piristystä! 😄 Onko teillä auto koko matkan ajaksi?

    Vastaa
  4. Petri Laine

    Itse imen kyllä kaikki kokemukset vastaisuuden varalle. Koskaan ei tiedä, milloin ja minne Kreikkaan matkustaa.
    Kiitos tosi paljon viitseliäisyydestä.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos. Kiva kuulla että jotakin hyötyä tästä on.

      Vastaa
  5. Katriina

    Kiitos taas ❣️

    Vastaa
  6. Ulla Vuolteenniemi

    Kiitos ❤näistä vaan tulee niin hyvä mieli ja matkakuume 🙂

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos kiva kuulla ❤️ pieni matka kuume pitää pirteänä 🙂

      Vastaa
  7. Marika

    Ihanaa lukea näitä,kiitos kun jaksat kirjoittaa

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos kun jaksat lukea ❤️

      Vastaa
  8. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Heh, moottorisahan pärinä on muuten yksi niistä viimeisistä äänistä joihin haluan herätä. Siitä saakin nauttia usein ihan kotosalla, kun naapuri aloittaa usein sen huudattamisen aamuvarhain. Ja tosiaan on siisti huone yhden tähden hotelliksi, paljon huonompia on tullut vastaan.

    Vastaa
    1. Laura

      Meil on kotona ihan sama homma

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.