KATO Pitsa
Yleensä täällä, kun aamulla herää on sisällä viileämpi kuin ulkona.
Nyt oli toisin päin. Voi sanoa, että todella kylmä. Noh siihen pitää taas kohta tottua.
Huoneen hintaan kuului aamiainen, joka oli oikein hyvä. Varsinkin jos tykkäsi makeasta.
Aamusta olisi viileä kiivetä katsomaan teloitettujen hautapaikkaa ja muistomerkkiä joka sinne on pystytetty.
Rappuset vei suoraan perille.
Mies meni reippaasti edellä, en ainakaan myönnä eilisen viinin hieman painavan jaloissa. Se on vain tämä ohut vuoristo ilma, joka pistää puuskuttamaan.
Vähän ennen kuin oltiin perillä kuulin kun mies karjais jostain, hui saatanaa.
Mikä nyt?
’Ainakin puol metrinen käärme’ oli vastaus.
Kun pääsin paikalle, tsekkasin tilanteen.
Kyllä sitä hiljeni sen muistomerkin äärellä
Keskellä kaikkea meni rappuset bunkkerin oloiseen paikkaan joka olikin pieni kirkko.
Sytytimme kynttilän.
Takaisin kylälle päästyämme huomasimme kirkon olevan auki. Tämäkin rakennus oli poltettu tuolloin teloitus päivänä.
Joka kerta kun menen ortodoksikirkkoon sisälle, tulee minulle syyllinen olo. Ei siksi, että olisin tehnyt jotain pahaa, vaan siksi kun en kuulu ko. Kirkkoon. Hölmö juttu.
Ennen hotellihuoneen luovutusta, kävelyä kylää ympäri. Oli fiksu päätös tulla tänne.
Huoneen luovutuksen yhteydessä mies kehui respan naiselle kuinka hyvä sauna oli, kertoi vielä samaan syssyyn meillä olevan oma sauna jossa käymme ainakin kolmesti viikossa.
Olisitte nähneet naisen ilmeen, nyt viimeistään se piti meitä hulluina.
Puoli toista tuntia junan lähtöön. Ihmeteltiin paikkoja ja loppu ajaksi istuskelemaan aseman kahvilaan jääteelle.
Siinä oli kiva olla ja seurailla kylän elämää.
Tällä kertaa pääsimme junassa istumaan kasvot menosuuntaan eri puolelle vaunua kuin viimeksi, eikä ketään tullut edes penkille meidän eteemme.
Olihan se matka ales päin astetta jännempi, varsinkin kun näki paremmin.
Takaisin alhaalla meitä odotti taas koirien vastaanotto. Yksi lähti saatillekkin.
Majapaikan emäntä olikin ovella vastassa. Kysyi oliko upea paikka. Orea.
Olin jättänyt pöydälle lapun, jossa luki kiitos englanniksi ja kreikaksi, sekä meidän nimet ja puhelinnumerot jos pitäisi saada yhteys.
Lapun päällä oli vitosen seteli joka alennuksena meille annettiin sekä sitä suklaata.
Kun nainen kuuli, että olimme Suomesta hän innostui. Hän halusi ehdottomasti lapun muistoksi, siihen piti vielä kirjoittaa from Finland. Jos olisin tämän tiennyt olisin tehnyt lapun jostakin muusta kuin kuittipaperista.
Eli ensi kerralle kaunis muistivihko mukaan.
Hyvästien jälkeen nokka kohti Kato Pitsaa.
Ihmettelin jossain vaiheessa miksi on hieman lämmin, no minulla oli päällä sukat, pitkähihainen, farkkutakki ja pitkät housut. Mittari näytti 32 c
Suihkuun olisi hyvä päästä.
Seuraava majapaikkamme osottautui unelmaksi.
Portti kun aukesi oli vastassa näky, jota en odottanut.
Talossa oli 3 huoneistoa. Mutta ilmeisesti olimme ainoat asukkaat.
En pistä pahakseni.
Meillä oli niistä kolmesta se paras, eli kattohuoneisto.
Suihkuun ja uimaan… Pakko.
Joku tovi siinä menikin, ehkä havahduttiin nälkään. Tajuttiin samalla ettei oltu syöty kuin aamulla viimeksi.
Ei muuta kun kohti Xylokastroa.
Kiva oli siinä vaiheessa huomata, että ruokapaikat aukenisivat vasta 19.30-20.00 kellohan oli puoli seitsemän.
Käveltiin siinä hiljakseen rantakatua ja mietittiin mitä tehdään.
Jos ostettais jätskit ja niiden avulla sinniteltäis siihen asti, kun joku paikka aukeaa.
Hyvin toimi ja kylläpä se ruoka maistuikin.
Ja taas kerran oli niin upeat maisemat
Päivän aikaan kehkeytyi ajatus ralleista.
Sinnekkö huominen tie vie?
Nyt unta kuulaan.
Jori
Kiitos, nyt tuli käytyä kylän miesten haudoilla kanssanne. Hyvät kuvat ja kiva, kun junan paluumatka mahdollisti maisemien uudelleen ihailun.
Laura
Nyt sekin toteutui. Joo oli erilainen alamäki
Pia
Mitä näihin nyt enää osaa sanoa ku että kiitos ja vau! ❤️ Ja ei kai nyt ala Lauralla nuo majoitukset lipsumaan luksuksen suuntaan loppua kohden?! 🤣😉😘
Laura
En tiiä mitä täs pääs käymää 😁
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Vaikka itse en oikein makeasta pidäkään, eipä tuo aamiainen hassummalta näytä. Mielestäni tuo on turhaa, että tulee syyllinen olo, kun menee toisen uskontokunnankirkkoon. Itse käyn hyvällä mielellä ihailemassa niin katolisisen uskonnon kirkkoja kuin moskeijojakin.
Laura
On ne vaan niin kauniita