Levoton yö takana.

Täällä, kun on, näkee ihan erilaisia unia kuin suomessa.

Aamupalan jälkeen rantakamat nippuun ja kohti merta..tai sitten ei.

Puoli kilometriä hotellilta mies rupesi kuulostelemaan outoa ääntä autosta.

Auto parkkiin ja menin katsastamaan mikä on.

No ruuvihan siellä oli pystyssä renkaassa

Hetken mietin, että ollaanko oltu jonkun ilkivallan kohteena.. Mutta toivottavasti ei.

Takaisin hotellille ja kysymään tirehtööriltä neuvoa.

Small problem sanoi hän. No minusta tuo ny ei oo small jos se siitä losahtaa.

Hän kyllä osasi neuvoa mistä saisi apua, mutta totesimme siinä samalla yhteen ääneen.. Nyt on sunnuntai. Noinkohan apua sais.

Tirehtööri otti luurin käteen näppäili ulkomuistista numeron lähihuoltsikalle ja selvitti olisko mahdollista tämmönen pikku korjaus homma.

No sehän kuulema onnistuisi.

10 minuutin ajon jälkeen olimme perillä. Hieman näreän oloinen kaveri oli meitä vastassa. Taittui saksa ja kreikka mutta ei englanti.

Tottakai samaan aikaan paikalle pamautti koko Arkoudin autoilijat tankkaamaan.. Tää tulee niin kestämään.

Hetken mietin kuinka saada hommaa joudutettua. Nappasin pistoolin käteen ja rupesin avustamaan huoltsikan miestä tankkaamisessa.

Kun autoilijat oli avustettu tankit täynnä matkaan, oli meidän vuoro korjauspalvelulle.

Pihdeillä ruuvi irti ja jollain tikulla jotaki töhnää reikään. Jännän näköistä touhua. En tiennytkään, että tää toimii näin nykyään.

Paikkaamiseen meni ehkä se 5 min. Sitten kuului käsky luft!

Onneks kumpiki ollaan luettu saksaa koulussa, eli muistetaan joitakin sanoja. Muuten ois vähän voitu ihmetellä.

Eihän me osattu käyttää hienoa nykyaikaista ilmavempelettä, vaan oli taas ootettava muutama tankkaaja ennen kui remppamies tuli rahastamisen jälkeen avuksi.

Kysyin sitten kreikaksi paljonko maksaa, niin johan rupesi hymyä löytymään. 10 euroa.

Mies ojensi 15e ja sanoi: ’ onhan nyt sunnuntai’ kreikaksi.

Remppamies otti rahat ja lähti iloisesti hypellen takaisin koppiinsa.

Uusi yritys rannan suhteen

En ole koskaan missään nähnyt niin hienoa hiekkaa. Tuntui, että se menisi ihostakin läpi.

Pystytyksen jälkee mereen. Oli kyllä jännä ranta, sai kävellä melki satametriä ennen kuin oli edes veden raja vyötärössä.

Vesi oli lämmintä ja hiekka pohjassa silkkistä.

Seurasin jonkun miehen kuntoiluprojektia. On se rankkaa puuhaa jumppailla tässä kuumuudessa. 😁

Käteviä noi kaupoista saatavat vitriiniharjat. Niillä poistaa hiekan, niin iholta ku pyyhkeeltä. Maksaa vissiin euron.

Sen verta venyi aamulähtömme, että se paahtavin aika oli käsillä. Totesimme yhdessä, että olisi hyvä hetki lähteä takaisin hotellille lepäämään.

Hiekka oli kengistä huolimatta polttavan kuumaa. Ajattelin, että jalat sulaa. Onneksi autolle ei ollut pitkä matka. Olen jo unohtanut minne kaikkialle tää hiekka voikin mennä

Renkaassakin näytti olevan ilmat vielä sisässä.

Takaisin hotellilla. Mies otti pikku päiksyt, en yhtään ihmettele, joskus on vaan astetta rankempaa.

Päiksyjen jälkeen raahasin miehen altaaseen, jotta se heräisi.

Virvoke colan jälkeen, oli muumit taas takaisin laaksossa.

Tän blogin kirjoittamisen lisäksi on mulla toinenkin pahe, nimittäin Big Brother.

Ja tänään se alkaisi.

Sopivasti syönnin päälle.

Tänään nautittiin kanaa kahdessa eri muodossa

Tästä tulee varmasti sanomista, mutta mun selviytymiskeino syksystä on aina ollut BB ja 24/7. Joskus sitä oikeasti pystyi katsomaan niin, nyt työt haittaa harrastuksia.

Pakko sen verta uhrata lomasta, että tietää ketä sinne taloon menee. Pääsen taas tarkkailee.

Kävin aikaisemmin respassa kysymässä, eka extra tyynyä ja tokana viinilasia. Nämä keskustelut käytiin kreikaksi. Taas muutama onnistumisen tunne.

Tirehtööri muisti myös kysyä renkaan korjauksen perään.. Εντάξει

Tämä on Big Brother, Laura: mene nukkumaan.

No menen menen!