Tunneli tour
Tänään auton nokka kääntyisi paluumatkalle.
Aamusta soi puhelin. Kyseltiin töihin. Sori ei kerkee. Tai jos oikee hyvin maksatte niin sellanen 12h ni olen siellä.
Sain kuulema jatkaa unia, ei tainnu rahat riittää.
Olipas rentouttavat 4 päivää. Ihana allas, siisti, ihana hotelli ja todella mukava henkilökunta.
Melkein itku tuli kun piti lähteä.
Mutta minne. Siitä ei olisi mitään hajua.
Tuhannen tunnelin jälkeen päädyimme Diakoptoon.
Ensimmäisenä satamaan lounaalle. Eka taverna ja sinne.
Arvata saattaa, että minun kauhistus, kalaravintolahan se oli.
Kaippa ne salaattiakin tarjoilee.
En tiedä kumpi ällötti enemmän, viereisessä pöydässä istuva lautaselle ruotoja syljeskelevä mies vai mädän kalan haju joka välillä lemahti jostain.
Ruuat oli onneksi hyvät.
Seuraavaksi majapaikan etsintään.
Olimme tavernassa katsoneet todella edullista majoitusta. Vain 28e yö.
Ovelle kun päästiin oli paikka ihan kuollut. Viereisen talon parvekkeelta nainen huuteli meille, että huoneen varanneiden pitää soittaa, kun ovat tulossa.
Koitimme selittää ettei meillä olisi vielä varausta, haluaisimme vain katsastaa paikan. Ei sillain kehtaisi kauheesti ketään soitella paikalle jos me ei jäätäskään.
Nainen ei ihan ymmärtänyt selityksiämme ja pyysi poikansa paikalle. Poika yhtäkkiä ehdottikin, että tulkaa meille.
Öö.. okei.
Heillä olisi tilaa alakerrassa. 55e yö.
Pääsimme katsastamaan paikan, kahden makuuhuoneen huoneisto täydellä varustuksella.
Vielä piti selittää, että aikaisempi tarkoituksemme oli ottaa tuo edullinen viereinen, koska voisimme jättää toiseksi yöksi matkalaukkumme sinne turvaan eikä autoon. Jos ja kun aikoisimme Kalavrytaan junalla. Ehkäpä jäädä sinne myös yöksi.
Nainen hetken jutteli poikansa kanssa joka toimi tulkkina. Saisimme kuulema jättää laukkumme heille eikä tarvisi maksaa toisesta yöstä. Bravo. Hieno homma.
Maksettaessa hinta tipahti vielä vitosella.
Nyt olisi lepohetki.
Sängyn testaamiset, kummassa makkarissa parempi. Harmaa natisi, joten liilaan siis.
Ja vihdoi… Vihdoin sain nukuttua päikkärit. Näin jopa jotain unta.. Ihanaa..
Tiketit pitäisi saada huomiseen junaan. Ne olisi hyvä ostaa ajoissa, että pääsee varmasti kyytiin.
Juna-asema oli söpö ja pieni, vanhat asemarakennnuksetkin oli säilytetty.
Kivasti oli säilynyt radan ympärillä kaikkea vanhaa. Ihanan rauhallinen tunnelma myös.
Löydettii yksi kauppa joka myi kaikkea krääsää. Mutta magneetit oli loppu. Postikortteja sain kuitenkin ostettua. Merkkejä ei sen sijaan ollut. Ylätys.
Miesmyyjä selitti olevensa postissa töissä, mutta se on nyt kiinni. Aivan no jos sinä siinä istit niin arvata saattaa, että se on kiinni. Mietin mielessäni, en kuitenkaan sanonut ääneen.
Parhaimman löydön tein paikallisesta marketista. Nimittäin kreikankielisen keittokirjan aiheena PIZZAT.
Ostin kaksi, kun ajattelin reissun jälkeen järjestää taas pienen arvonnan. Siitä myöhemmin lisää.
Täytettä napaan ruuan muodossa. Paikaksi valikoitui etninen ravintola ja nyt syötäisiin ihan jotain muuta.
Mahat täynnä löntystelimme satamaan katsomaan onko menoja, no ei ollut.
Rauhallinen ilta, huomenna sitten aamusta kohti Kalavrytaa ja uusia seikkailuja.
PiaU-V
Kiitos tästä matkapäivästä,oli jälleen uutta kivaa maisemaa ja muuta.😍
Laura
💙
Jori
Kiitos taas tosi hyvistä kuvista. Hyvää täydennystä kesäkuun reissulleni. Kalavrytan juna voisi jo olla modernimpi siten, että vaunun yläosa olisi näköalaikkunaa. Näkisi matkan aikana jotain. Istuin numeroidulla paikalla täydessä vaunussa. En saanut irti kaikkea nautintoa.
Vuonna 1943 saksalaiset suorittivat kylässä Kalávrytan verilöylyksi kutsutun joukkosurman tappamalla kaikki yli 14-vuotiaat miehet. En muista, paljonko heitä on haudattuna kylän ylärinteen hautaan. Yritin kävellä tuonne rinteelle. Menin google mapsin väärin ohjaamana kävelykatua ylös ja tie päättyikin. Olisi pitänyt mennä reilusti vasemmalle ja asfalttikatua haudalle. Jäi käymättä itse haudalla. Laitan kuvan kohdalta, jota lähemmäksi en päässyt. Kylän museo oli knni, joten tämäkin puoli jäi näkemättä.
Laura
Joo mua väjän kans jänskättää, että kuinka iso pettymys tää vuosia haaveiltu juttu on. Mutta mentävä se on katsomaan.
Pia
Kirjan kansikuva muistuttaa pitsaa, jonka sain Korfulla. Täytteet ja niiden maku oli loistavat, ne oli vaan eksyneet väärän pohjan päälle. Pohjana oli murotaikina tai joku vastaava, joten enemmän se oli sitä piirakkaa kuin pitsaa. Ehkäpä kirjassa on selitys tähän näkemykseen pitsasta?
Laura
Kiitos kun jälleen matkasit mukana 💙
Nana
Kiitos taas, jännityksellä odotan junareissua!
Laura
Hieman minuakin jännittää. Kohta mennään
Katriina
Olipa kiva aloittaa näillä kuvilla ja kertomuksella tämä päivä 🤩
Laura
Mukava kuulla. Kivaa päivää
Raili
Kiitos taas! Jokainen matkakertomuksesi osa tulee ahmittua päivittäin :)
Minun puolestani voisitte olla reissussa pari viikkoa kauemmin :D
Laura
No se olis minunkin toive. Pitäs varmaan ruvetaa kehittelee bisnestä et ihmiset vois maksaa ja kertoo mitä halui nähä sen mukaa mentäis🤣 muuten ei rahat riittäis. Ilman lottovoittoa
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Mikä siinä muuten onkin, että postimerkkien löytäminen tuntuu monesti olevan todella vaikeaa. Kortteja on joka paikassa, mutta postimerkkejä ei vain löydy. Lähetetään aina kummitytölle kortti ja viime matkalla oli niin, että lähti tämän vuoksi vasta, kun olimme päässeet Suomeen.
Laura
Kreikassa on myös haasteellista löytää postilaatikko