Aina nää meidän reissut saa tämmöisen käänteen.

Tänään olisi retkipäivä. Ei siis aamupalan etsintää vaan aamiainen ihan omasta keittiöstä.

Johnny Cash tourilta siis varattiin tälle päivää saarikierros hintaan 25e/pää.

Itse Johnny kyytijänä tuli noutamaan meidät klo:8.45 hotellilta.

Resorteilta nappasimme mukaan 5 muuta ihmistä.

Ensimmäinen pitstop oli Murdeirassa, jossa on kuulema hyvä snorklailla.

Tykkäsin jo heti alkuun Johnnyn tyylistä vetää tätä retkeä. Siitä miehestä löytyi paljon tietoa, eikä minkäänlaista merkkiä mistään hössöttämisestä.

Sen sijaan täältä löytyi todella omituinen puolalainen mies, joka kovaan ääneen hössötti turisteille kaikkea todella sekavaa. Jotain salaliittoteorioita

Hetken pällisteltyämme, matka jatkui.

Johnny oli myös kova ottamaan kuvia kaikesta. Vuorollamme poseerasimme hänelle milloin missäkin.

Karavaani kulki ja letkeä reggae soi autossa.

Lavalla mahtoi olla tuulista menoa.

Seuraava pysähdys katsastamaan sitruunahaita.

Onneksi otin mukaan uimakengät. Sai niitä täältä vuokratakkin 3e:n hintaan.

Haiopas otti kädestä kii ja sitten mentiin keskelle riuttaa, jossa haita olisi.

Fiksuna tyttönä olin retkivarusteeksi valinnut haaremihousut ja bikinit alle. Ennen veteen menoa en kuitenkaan älynnyt, kun käärästä lahkeet.

No senhän arvaa kuinka siinä käy.

Kangastahan housuissa riitti ja nyt todella märkää sellaista.

Johnny siinä ihmetteli touhujani.

’i wet my pants’

’Jeah, olen kuullut ton saman monesti’ tokas Johnny mulle takas ja nauroi päälle.

Ehkä olisin voinut muotoilla lauseeni, noin jälkeen päin aateltuna aivan toisin.

No jos ny vähän jänskätti hait 😁

Kiesi alle ja menoksi.

Suolakaivokselle vie tie tällä kertaa.

5 euron sisäänpääsymaksua vastaan pääsee kellumaan suolaveteen.

Kaivos siis sijaitsi tulivuoren kraaterissa.

Mies ei uskaltautunut kellumaan. Minä kelluin senkin rahan edestä.

Olihan se mukavaa ja ihanan pehmeä iho tuli. Suihkusta sai muuten pulittaa euron.

Aavikkoa pitkin saavuimme seuraavalle etapille.

Mirage

Kuuluisa kangastus olisi nähtävissä täällä.

Näkyihän ne, muutamallakin suunnalla.

Kuvia niistä ei kylläkään saannut.

Keskellä aluetta sijaitsi bunkkerimainen rakennus jonne opas meidät viittelöi. Minulla on aavistus tästä paikasta.

Aavistukseni tästä osui oikeaan.

Krääsäkauppa ja liköörinmaistatus.

Totta kai siellä aavikkokaupassa oli joukko suomalaisia, joista yksi kehuskeli myyjälle kaverinsa juomataidoilla. Kuinka paikallista grogia pullollinen ei tuntuisi kaverilla missään.

Onnea siihen kokeiluun.

Meinaan maistoin sitä grogia ja se oli todella tuhtia.

Tässä vaiheessa Johny keräsi meiltä tiedon mitä me söisimme, kun pysähtyisimme Palmeiran satamaan.

Mies valitsi kalaa ja minä otin kanaa. Ihanaa, olikin jo kova nälkä.

Mutta sitä ennen olisi vielä pysähdys blue eye cavella. Sisäänpääsy 3e.

Enää ei jaksaisi uimaan.

Laitan Piristyksen Facebook-sivuille jossain vaiheessa nipun kuvia. Tänne ei viitsi kaikkia latailla.

Nyt rupes jo aavistuksen nälkä kiristelemään hermoja. Oli meillä evästäkin, mutta eihän se lämmintä ruokaa korvannut.

Muilla ryhmäläisillä kesti, joten ajattelin nyt olevan beer o’clock.

Kun vihdoin ryhmä oli koossa pääsimme starttaamaan kohti Palmeiraa.

Jos olut upposi ikeniin, upposi myös ruoka. Olisin voinut syödä kaksi annosta.

Tovin kesti taas lähteminen koska yhdellä retkueen jäsenellä ei ollut kuin 500e mukana ja eipä raflalla ollut tietenkään sitä rikkoa.

Ei voinut maksamattakaan lähteä. 500e häipyi kunniakierrokselle omistajan toimesta pitkin kylää.

Ja saapui se kuitenkin rikottuna takaisin.

Satamassa oli menossa verkkojen purku.

Vielä pikaiset pyrähdykset kite surf beachillä ja Santa Marian suolakaivoksella, niin tämä retki olisi päättynyt.

Huh hhuh, rakas päivä, mutta täysin sen arvoinen.

Pieni fressaus hetki hotellilla ja sen jälkeen kylille.

Tiistai olisi kevyempi päivä, joten voisi käydä varaamassa ajan hiusten ja kynsien laittoon.

Illan ruokapaikaksi valikoitui pieni, mutta ihana Nha Gost.

Lista oli suppea se kertoi paljon.

Törkeän hyvää ja todella edullista suosittelen.

Jälkiruuaksi jos kävisi kuuntelemassa hieman livemusaa.

Pub Calemassa musiikki oli jees, juomien hinnat törkeät, joten matka jatkui Buddy’siin.

Kas kummaa, ketkäs ne siellä istuikaan, arvaatteko?

Kyllä, naapurin naakat. Meno päällä.

Musiikki kun alkoi, kaksi naakoista lähti. Yksi heistä vielä jäi, hän sai selvästi maistella illalliseksi kainalossaan olevaa munakoisoa… muut varmaan otti nokkiinsa, kun jäivät kurkuilla soittelemaan.. If you know what i mean..

Ei mekään siinä kauaa soiteltu tai koiteltu, mies nuokkui siihen malliin, että oli minun kannettava hänet hotellille tutimaan.