Mökkireissu – kolmas päivä
Aamulla heräsin yllättävän pirteänä jo aikaisin, on tämä Puumala kumma paikka. Mies halusi nukkua, joten lähdin vähin äänin mökin keittiöön mielessä kahvi. Noh, en sitten muistanut ostaa maitoa, kiva juttu. Hetken siinä tuumailtuani jääkaappia katsellen päätin avata oluen. Ulkona +28 astetta lämmintä jo heti aamusta eikä vielä kiire minnekkään niin mikäs siinä. Kaadoin oluen kahvikuppiin, se näyttäisi ehkä fiksummalta näin aamutuimaan. :D
Siirryin patiolle aurinkotuoliin makaamaan ja pistin musat soimaan. Sai kuunnella juuri sitä musiikkia mitä tahtoi ja aivan oma rauha. Veneitä lipui hiljakseen ohitse, muutama pilvenhattara silloin tällöin meni auringon edestä, joku vesilintukin siinä kävi tekemässä tuttavuutta. Välillä kävin pulahtamassa viileässä vedessä, täyttämässä kahvikuppia ja takaisin aurinkoon. Ajantaju katosi. Tuli tunne että tämä on paras sunnuntai ikinä. Siinä meni parisen tuntia iloisesti, sitten olikin jo aika palata todellisuueten. Jälkien siivous, kamojen pakkaus ja tien päälle. Tänne me palaamme vielä!
Aamupalalla poikkesimme vielä Puumalan satamassa. Vety sekä kuppi kahvia. Taas uusi makuelämys!
Talon isäntä kertoi aiemmin Puumalan saaristoreitillä olevasta pyörälossista, jonka rannassa sijaitsee lettukioski, nehän piti nähdä.
Auton jätimme P-paikalle, tai niin ainakin luulimme, kävellen lossirantaan meni kuitenkin jonkin aikaa. Eli sinne meneville: autolla vain rohkeasti rantaan asti. Noh virheistä sitä oppii.
Nuori mies kokkaili pienessä kioskissa iloisena, joskin kuumuudesta uupuneena lettuja. Otimme yhden letun puoliksi, valitsin täytevaihtoehdoista itse tehdyn mansikkahillon. Oiva paikka herkuttelulle oli selvästi laiturilla lossin vierellä. Jalat järveen, ah kun viilensi kivasti. Lettu hukkui lautaselta nopeasti, juuri sopivan kokoinen ja aidon makuinen annos pienelle herkuttelulle, mieleen tuli mummin paistamat letut, nam!
Ylitykset teimme Hätinvirranlossilla, lapsena viimeksi sitä huvia päässyt harrastamaan, Hailuotoon mentäessä. Harmi kun matka oli niin lyhyt. Saaristoreitillä oli huikeat maisemat ja nähtävää olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Kannattaa varata siis aikaa tähän.
Mikkeli osui paluumatkamme varrelle, kumpikaan ei siellä ollut ennen käynyt joten päätimme käydä katsastamassa paikat. Hiipihän sieltä ajatus myös ruuasta… taas. Eli kehuttu paikallinen grilli piti päästä testaamaan. Paikaksi valitsimme Sami Hedbergin ohjelmassakin esitellyn Eepin grillin. Makkaraperunat ruuaksi ja kaikilla mausteilla.
Odottaa sai tovin koska nälkäistä porukkaa piisasi. Onneksi torin laidalla oli marjamyyjien koju, jonka alle pääsimme varjoon odottamaan. Annos oli juuri sellainen kuin olin odottanut, rapsakka ja maistuva. Kuvaa en tajunnut ottaa. Suosittelen jos käytte Mikkelissä päin.
Syömisen jälkeen kello rupesi jo näyttämään siltä että kotiin olisi lähdettävä. Tätä olisi minun puolesta voinut jatkua vaikka viikon.
Monta kokemusta rikkaampana kotona ja uudet reissut mielessä