Aamulla heräiltiin ysin maissa ja lähdettiin katselemaan leipomoa. Todettiin siinä matkan varrella, että ei sellaista ole. Jokaisessa kaupassa oli pieni vitriini leipomotuotteita.

Päädyimme sitte suoraan hotellia vastapäätä olevaan Prego nimiseen ravintolaan buffet-aamiaiselle. Maksoi 7€ per läpi ja oli ihan jees perus juttu. Päätty vaan hieman kesken, kun taas kerran saimme jäätävän kokoisia ampiaisia ruokiemme kimppuun.

Kyselimme myös heti aamusta etsintäreissulla mönkkäriä vuokralle, eipä natsannut, ensi viikon perjantaina olisi vasta mahdollista. Noh keksitään jotain muuta sitten.

Aamiaisen jälkeen altaalle, meille sanottiin siellä olevan infotilaisuus klo. 11.30. Kello 11 opas rupesi puhumaan ryhmälle ihmisiä tanskaksi jotain. Kun he lopettelivat kävin kysäisemässä, että koska se englannin kielinen osuus alkaisi, sepäs oli juuri ollut se.. Tanskaksi. Hah, empäs olis ymmärtänyt senkään vertaa, harmitti kun meni tervetulojuomat ohi suun.

Seuraavana ajateltiin lähteä katsomaan retkitarjontaa. Biitsin läpi kävely osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, bongattii muutama kiva paikka minne mennä iltadrinksuille.
Kello näytti jotain yli yksi iltapäivällä, monessa ovessa lappu aukioloista. Siesta-aika oli siis käsillä 13-17. Tää oli hyvä tietää.

Hotellille takasinpäin mentäessä poikkesimme supermarkettiin ostamaan omat aamupalatarpeet, ei tarvi etsiä enempää.
Löysin itselle pullon viiniä, 2 litraa ? merkki oli Santa Laura. Kohtalo sanon minä.

Siinä maksua suorittaessa kiinnitimme huomion pöydällä olevaan omistajan frappekuppiin, aina välillä hän painoi nappia kupin kyljestä… Eli siis kuppi missä suoraan voi tehdä frapen.. Kätevää. Pakko oli saada sellainen.
Niitä kuppeja löytyi samaisen kaupan hyllystä. Tämäkin oli kohtaloa koska mies oli juuri viisi minuuttia aikaisemmin sanonut haluavansa frapen, no nyt hän sai ja vielä ihan itse tehdyn.
Kaupasta frappeaineet sekä jäät mukaan ja hotellille.

Pakastinlokero aukaisu tuotti pettymyksen, se oli umpi jäässä ja jääpalapussi ei sinne mahtuisi. Mitäs sitte? Laatikosta löytyi iso leipäveitsi, ei muuta ku sahaushommiin, kätevä emäntä kun olen, hetken päästä tilaa tuli, joten jäät pelastettu!

Pikku välipala olisi tarpeen, selailimme tripadvisoria ja sieltä suositeltii raflaa, joka oli aivan vieressä. Minulle pitagyros ja mies otti kebabgyroksen (ei muuten ollu ranskalaisia sisällä), jaettiin Kreikkalainensalaatti annos puoliksi ja Mythosta kylkeen. Olipa vallan mainio tämä Barbayiannis, suosittelen.

Lähdettiin viel kävelylle toiveissa mönkkäri tai ehkä auto vuokralle jossain vaihees lomaa. Mies oli katsellut netistä, että yksi firmoista vuokraisi avo-Nissania. (mun heikkokohtanihan on Nissanit kun miehellä taasen Citroënit) Naureskelimme, et ei varmaan saatavilla.
Vuokraamolle saavuimme häntä koipien välissä anova katse silmissä, josko joku menopeli, please kruunaamaan häämatka.
Itse en kestä näitä tilanteita jos yhtään tarvii jännittää, menin kadun toiselle puolen katselemaan bussi-aikatauluja, kunnes kuulin miehen äänen..

’Et arvaa?’
’No arvaan, ei yhtään autoa’
’No oli yksi, mut vuokraamon mies sano et se on niitte kallein auto’
’Niin? Paljonko?’
’75€/vrk, otetaanko?’
’No hitto otetaan’

Taasko se kohtalo siel puuttuu peliin, ehkä me päästään viel jonnekkin.

Tästä oli hyvä jatkaa parvekkeelle odottelee auringonlaskuu.. Rommi-colat ja yatzia muutama kierros, jonka jälkee suihkun kautta kohti rantabaaria, mikä aikaisemmin bongattiin.

Ales ku päästiin niin eipä siel ollu ketää, luultii et paikka on kiinni, mut päättelimme, että siellä porukka viihtyi vaan päivisin. Joten seuraavaan paikkaan, Mario Bros. (omistaja lienee fanaattinen Nintendon pelaaja) siellä näin pöydissä mainokset Kreikkalaisesta siideristä, mitä oli kehuttu, facebookin kreikka – ryhmässä, semmonen sitte mulle ja miehelle venhäolutta. Kumpiki  oli tyytyväisiä valintaansa.

Loputkin auringosta painui Telendoksen taakse, aallot hakkasivat rantaan. Muutama pärske tavoitti myös varpaamme, kylhän tää on parasta mitä häämatkaltaan voi toivoo.
Juomat juotuna lähdimme pitkin hiekkarantaa tähtitaivaan alla tallustamaan eteenpäin.

Piti kai sitä syödäkkin vielä. Ajateltiin, että jos ottas jotku makeat drinksut, niin nälkä nousis, menimme siis johonkin rokki-baariin. Pakko todeta, että nimeä en muista mutta lisäämpähän sen tähän jossain vaiheessa. Scorpionshan se oli.

Valinnan vaikeus iski ja siinä päätöstä tehdessä kerkesimme vetää kaks kippoo poppareit.. Virhe… Se vielä kostautuu

Driksut oli jees, samalla kun nautimme niitä pelasimme Neljän suoraa. Arvatkaas kuka voitti? Mä NIIN osaan taktikoida ja kattoo kauas kantosemmin ?.
Miestähän toki söi häviö ja selitteli sitä sillä, ettei olis pelannu pelii ku kerran lapsena.

Pakkoo viel sanoo et musiikki oli hyvää täs baaris.. Gunnnareita, ja soi siel jopa Nightwish. Omistaja oli selvästi vanha heviäijä.. Tai no selvästä tiiä..

Pien nälkä oli havaittavissa, joten ajauduimme Panos nimiseen ravintolaan. Tietenkin meidät pistettiin suomalaisten viereiseen pöytään istumaan. Koitin olla kuuntelematta arkee liittyviä tilityksiä, koska ite oon ainakin sulkenu ne kaikki off-vaihteelle loman ajaks.

Saganakia alkuun ja juomaks neiti leili.. Tai no minusta roseviini vois saada jonku astetta paremman nimityksen jos punkku olis Rouva leka.. Ehdotelkaas.

Päätin ottaa steak mexicanan ja mies otti Panoksen pastaa.. Siinä vaihees ku annokset tuotiin, oli tämä neitikin hiljainen. Edes jouluna en ole nähnyt kenenkään lautasella noin paljoa ruokaa, veikkaisin et mieheni lautanen painais noin kilon ja omani yli sen.

1/3 sai ahdettuu, siin vaihees ku totesin miehelle, et nyt oon aivan täys, toi tarjoilija neiti toisen puolikkaan roselekan pöytään.. Repesin nauruun, koska tää on varmasti taas joku opetus sikailulle.

Uskollisesti koitin hörii viiniä samalla, kun viereisen pöydän suomalaisnainen sai tuulen ansiosta omat viinit syliinsä. (oliskohan tääki ollu joku näpäytys hälle, et nyt ollaa lomalla eikä ruotimas arkee)

Oman viinin sain juotua ja talon tarjoamasta lasillisen, kunnes mies totesi et nyt piisaa… Prkl, ei kai nyt pöytää jätetä juomatonta alkoholia.. No niin siinä vaan kävi..

Nyt taas hotellin patiolla näpyttelemässä näitä tekstejä. Toivotaan et joku edes hyötyy näistä jorinoista. 

Kalinihta