Kalymnos 12.8.2018

Aamiainen parvekkeella oli hyvä aloitus tähän päivään. Hyvin meni kurkusta ales ilman kaipaamiani leipomojuttuja.

Aamupalaa


Aamiaisen jälkeen mies lähti hakemaan autoa, josta pidin hieman jännityksessä porukkaa. Avo Nissan oli kuin tarkoitettu meille. Mies saapui takaisi hotellille hykerrellen..


’sä tuut niin tykkää siitä autosta’ oli sanat.


Niin muute tykkäsin, lempparivärini on sininen, niin kuin myös auto oli. Autoillamme on aina nimet. Tämän ristimme Hippo Potamukseksi.

Nissan Micra/Hippo Potamus


Suunta kohti Pothiaa, Kalymnoksen pääkaupunkia. Saapuessamme kaupungin laidalle rupesimme arpomaan oikeaa tienristeystä ja tietenkin valitsimme juuri sen väärän. Kadut kapeni kujiksi, kunnes onnistuimme saamaan itsemme sellaiseen paikkaan, että oli kaivettava kartta esiin. Kartta kun löytyi ilmeistyi eteemme kuin tyhjästä isä Jorgos, suoraan sunnuntaimessusta taivaanlahjana meille. Paasaus alkoi kuulumaan kreikaksi.. Taas.. Pakko oli pahoitella ja pyytää englantia please. Kerta numero kaksi tällä reissul ku miestäni luullaan kreikkalaiseksi.
Isä Jorgoksella (nimi muutettu) ei oikein englanti sujunu, tähän ongelmaan tuli apu samantie kun kokonainen kreikkalainen perhe ryntäsi tulkkaus avuksi. Oikea suunta löytyi. Täytyy kiittää tästä vielä kerran isää iltarukouksessa.

Tyytyväiset autoilijat


Yksi väärä suuntima ja taas oli avulias setä meitin apuna. 


Vihdoin satama häämötti. Auto parkkiin ja käppäilemään. Suosittelen Kalymnosta jaettuna kahtiin. Pothiaan ne ketkä haluu pikkusen enempi menoo ja muualle ne ketkä haluavat vain rauhaa (ja rakkautta, peace) Mukava paikka oli kyllä tämä satamakaupunki. 

Pothian satamaa
Ag. Savvas luostarille näkymät
Chez Nikos katedraali
Pothia



Uimaanhan tälleen keskipäiväl oli hyvä mennä siihen kelpasi paikka nimeltä Vlyxadia. Pieni ranta, pari tavernaa, paljon lapsia. Pikainen pulahdus viilensi mukavasti, merivesi oli aika viileää.

Vlyxadia


Vathia on moni kehunut joten Hippo Potamuksen nokka sitä kohden. Huikeat maisemat ja hyvä kuntoiset tiet tekivät tästäkin roadtripistä elämyksen.

Tien kunto on hyvä
Näkymät merelle
Vathi

 
Tie kaarsi suoraan satamaan josta äkkiseltään ei löytynyt parkkipaikkaa, kunnes tavernasta setä Kostas rupesi huitomaan että tuohon vaan, suoraan rappusten eteen parkkiin. Noudatimme neuvoa, tais olla tarkoituksensa tälläkin, koska sai meidät asiakkaikseen tavernaansa. Eilisestä viisastuneena otimme kreikkalaisen salaatin puoliksi ja yhden souvlakivartaan.Nälkä lähti.

tavernassa
Lasi viiniä ruuan kanssa
Vathin satama
Vathin satama
Uimapaikka Vathin satamassa


Ihana paikka, jotenkin mieli rauhoittui siellä. Olisin vaan voinut istua siinä ja ihmetellä pitempäänkin. Mutta Hippopotamicra nissanux houkutti parkissa niin paljon että päätimme kiertää saaren takaisin Massouriin.

Saaren ainoa vehreys Vathin laaksossa
Vuoristo maisemaa
Vuoristotie


Nopea virkistäytyminen hotellissa ja suunta kohti suositeltua musta hiekkaista rantaa, Platy Gialosta. Melkoinen aallokko vähän hirvitti, mutta mentävähän sinne oli. Aallot paiskoi meikäläistä kevyesti. Ei vissiin oo tarpeeksi nautittu gyrosta ja Mythosta 😀

Platy Gialos
Platy Gialos
Platy Gialos


Auringonlaskuaika läheni, ajellessamme näimme hyvän pysähtymispaikan lähellä Arginontaa, josta se varmasti näkyisi täydellisesti. No niinhän se myös teki. Koskaan en ole sellaista auringonlaskua nähnyt. Hieman harmitti kun paikalle eksyi autolastillinen äänekkäitä ihmisiä hillumaan. Lähtivät onneksi pois ennen h-hetkeä. Voikun osaisi ottaa kunnon kuvia, että tunnelma välittyisi teillekkin.

Auringonlasku
Auringonlasku


Olimme lähtöä tekemässä kun kuulin tuttua kilkatusta, vuohia parisen kymmentä jolkotteli pitkin tietä. Iso sarvisin koitti ottaa katsekontaktia niin, että mieheni painui pelosta penkkiinsä kiinni. Mahtava lisä tuli näistä vuohista valokuviimme. 

Nälkäiset vuohet
Tuijotus


Olisi aika jättää auto parkkiin ja suunnata syömään illan viimeiselle aterialle. Paikka vaihtui moneen otteeseen, kävellessämme tuli nenään voimakkaan valkosipulituoksu, se leijaili ravintolasta nimeltä La Kambusa. Pastaa ja pitsaa, päädyimme kumpikin pastaan. Pieni neiti leili saapui pöytään, kohteliaana mies kaatoi sitä lasiini. (lue kumosi pitkin pöytää) onko karmamme kääntynyt? 
Mies pastafriikkinäoli todella tyytyväinen annokseensa. Minulla hieman tökkii pikkusen liian raa’aksi jäännyt pasta kai se oli sitten al dente vai miten sitä sanotaan. Maut oli kyllä kohdillaan.

pastaa kynttilänvalossa


Matka takaisin hotellille tuntui pitkältä, joten välipysähdys oli paikallaan Australialaisessa baarissa nimeltään Mickis. Kyseisen paikan omistaja näki meidät levähdyspaikalla aikaisemmin ja rupesi juttelemaan miehelleni alkuun Kreikaksi.. Eli tapaus numero kolme.

Koko päivän on pyörinyt mielessä Ouzo, semmoinen sitten. Mies otti Kreikkalaista luomuolutta nimeltä Nissos. Kumpikin maistui, miehelle nopeammin kuin minulle. Lisäilin vettä joka siemauksen jälkeen lasiin. Mies jo hoputteli, että yhtään et oo juonnu, no siltähän se näytti.


Seuraavana mies olikin jo kumonnut juomat, kirjaimellisesti. Otti tukea pöydästä kun korjasi asentoaan tuolissa, pöytä kippasi ja siinä olis sitte kaikki levällää ja kummankin varpaissa pienet Ouzo ödöörit. Hiljaa pyysin laskun, tarjoilijan pyyhkiessä pöytää, se varmaan ajatteli että hemmetin suomalaiset ördääjät.


Aamupala-aineita lisää kaupasta ja hotelliin. Tuttu kaava toistaa itseään. Minä partsil, mies nukkumassa. 
P. S Kävin jo nettiautos kattelee mitä tommone menopeli kustantaisi 💙

2 vastausta artikkeliin “Kalymnos 12.8.2018”

  1. Kivasti kerrot lomastasi. Nostattaa matkakuumetta..
    Itse ensimmäistä kertaa menossa Kalymnokselle syyskuun lopussa joten kivoja vinkkejä, kiitos. Vuokrattiin auto jo etukäteen, tuntui vähän hätäilyltä mutta kun luki teidän auton vuokraus seikkailusta niin ehkä ihan ok;)

    1. Kiitos. Kiva kun on ollut hyötyä. Teitte varmaan oikean valinnan vuokrauksen suhteen. Ihanaa lomaa!

Vastaa