Tolo/Iria 15.8.2019

Pieni ahdistus majailee ilmeisesti samassa huoneessa meidän kanssa. Ahdistus nimeltä kotiinlähdön aika…. joka lähenee.

Tolo

Sen poissa pysymiseen on lääke, tekemistä ja ajatukset veks.

Etsimme kartasta kiva oloisen rannan, jonne suunnistimme. Se oli jonkun matkaa Tolosta itään päin. Kantia oli paikan nimi.

Lähtiessämme hotellista omistaja Irene huikkasi peräämme, että odottakaa. Mietin hetken, että tuleeko nyt jostain huutia. Onneksi ei. Hän tuli rasian kanssa, josta tarjosi herkkuja, koska oli hänen veljensä nimipäivä. Veli oli vielä pappi ja tänäänhän täällä on pyhä. Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen päivä.

Saavuimme rannalle, joka oli aivan tyhjä. Toisessa päässä pieni porukka ja toisessa, kaksi pariskuntaa varjojen alla, pitkillä välimatkoilla.

Kuvia en ottanut, sattuneesta syystä.. Noh.. Se oli ranta 😉 mukavaa pulikointia.

Ranta, jota ei kuvata muuten

Rannalta matka jatkui Irian kylään syömään lounasta. Pitkän kaavan mukaan.

Iria

Pöytään tuli Horiatikia, ranskalaisia, Souvlakia, olutta ja Ouzoa.

Horiatiki, kapriksien kanssa
Parhaat ranskalaiset maailmassa ja sitruunaa päälle
Parasta, sitruunat ❤️
Souvlaki

Ai että ruoka kun oli pöydässä, vierähti minulta kyynel. Olin niin onnellinen, en siis vain siitä ruuasta, vaan myös paikan tunnelmasta ja ehkä siitä lähdön haikeudesta.

Onnellinen ihminen
Ouzo time

Istuimme pitkään tavernassa, oli todella leppoisa tunnelma. Pienessä satamassa tuli ja meni veneitä. Kävin syöttämässä leivällä sataman kalat, jotta saisin eiliset syntini anteeksi, kun olin kaltoin kohdellut kala span kaloja kintuillani.

Synninpäästö

Viimeisistä kahdesta päivästä tulisi tiukkoja. Auton luovutus Loutrakiin, matka siitä Ateenaan. Majapaikan etsiminen Nea Makrista ja viimeisen päivän viettäminen ennen lentoa.

Näkymät tavernasta

Eli altaalle. Siellä oli onneksi rauhallista. Lomamme ensimmäiset pilvet ilmestyivät jostain. Petroksen tarjoilema olut upposi ikeniin.

Pilviä ja sadetta

Löysin itseni Kreikan kartan kimpusta, puhumasta miehelle ensi kesästä. ’Miten ois Patras ja siitä Kefalonia? Tai Kavala ja siitä Thassos?’

Oliivipuun alla on hyvä olla

Apua. En edes harkinnut muuta kuin Kreikkaa.. En varmaan osaisi.

Tietenkin väliin tulen tekemään reissun Gambiaan, mutta se ei ole pelkästään huvia se, myös avustustyötä.

Voihan se olla ettei taloudellinen tilanne antais, edes periksi reissaamiselle. Juuri kun irtisanouduin, kuulin toisen firman, jossa olen ollut töissä, lopettavan ja toisessa on menossa yt-neuvottelut. Hallelujaa.

Otin Aperol Spritzin ja mietin muuta. Alkoi satamaan. Tätä se mun vaivasenluun kolotus tiesi…

Aperol Spritz
Sataa

Hieman viileämpi lähteä ihmettelemään kylän menoa. Parit tuliaiset pitää vielä ostaa.

Ukkonen jyristeli taustalla. Zeusko se siellä kärryillään päästeli menemään? Varmaan harmissaan sekin.

Sateen jälkeinen auringonlasku

Ekana pysähdyimme Epidavros hotellin kattoterassille juomille, nyt oli valoisaa katsoa ympäristöä ylhäältä käsin. Itse baarin nimi on Prague beer restaurant.

Lasillinen
Nuo värit 💙

Tulskut löytyi kohtuu helposti, nälkä ei ollut vielä, joten Nefeli baarissa drinksut. Mitäs muutakaan kuin Aperol Spritzin ja Cuba Libre. Mies keksi siinä tatuointi-idean minulle. Pitäisiköhän se vielä ottaa kreikassa, olisi täydellistä.

Varmaan arvaattekin.. Aperol Spritz

Nälkä rupesi hiipimään.. Suuntasimme takaisin Epidavroksen kattoterassille.

Ruokaa Prahasta. Nyt saan huutia ku en syö koko ajan vain ja ainoastaan Kreikkalaista ruokaa. Avartaa se tämäkin..

Prague beer restaurant

En pystynyt puhumaan, niin täydellistä ja hyvää, oli ruoka. Todellakin hämmentävää, saada Kreikassa perunasalaattia. Vastaavaa en ole saannut ikinä missään. Eikä ne muutkaan emmeet huonoja olleet. Miehen annokselle olin myös kateellinen. Miksi ei tajuttu tulla tänne aiemmin?

Schnitzel

Tilasin muuten taas sen miso kilo lefko krasin. Tarjoilija kehui ääntämistäni, perfect, paukuttelin näkymättömiä henskeleitä.

No sitä valkoviiniä

Saimme tietää syömisen jälkeen ravintolan olleen auki kuukauden . Arvasin, että tuore tapaus. Taas ”näistä tuli mieleen” juttuja.. Kalymnos, Thrimpi. Se vaan näkyy kun on tuore paikka.

Tajusin, kun laskeuduimme hissillä ales ravintolasta, että viinit loppu. Marketit kiinni.

Onneksi oli vielä paikallinen pitkäripainen auki, ei tarvinnut kuivin suin istua partsilla ja kuunnella onko niitä neitsyt marian bileitä vai ei.

Oikein lasipulloviiniä partsilla

Muutama raketti lopulta poksahti.

Sellainen oli viimeinen ilta Tolossa, paikassa, jonne en koskaan uskonut pääseväni.

Kuutamo

Tolo ylitti odotukseni 💙

Mikä paikka sinut on yllättänyt täysin? Olisi kiva kuulla, laita kommenttia.

Jos kommenttiosio ei näy. Mene pääotsikkoon ja klikkaa sitä ja ihan sivun ales, sieltä se löytyy 😘

2 comments on “Tolo/Iria 15.8.2019”

  1. Marjatta Lindgren

    Meidät yllätti täysin Kefalonian saari. En turhaan muuten ole kehunut Toloa. Meidän mielestä tosi kiva paikka.Syyskuun lopulla siellä oli silloin paljon paikallisia ja ei paljon meitä turisteja. Tolosta oli helppo autoilla ympäriinsä. Olimme pari viikkoa ja siinä ehti paljon.

    Vastaa
    1. Laura

      Se on kyllä tukikohtana autoiluun helppo paikka.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *