Kuume… Matkakuume
Iski nyt ihan yleinen tarve kirjottaa.
Suomen keli on mitä on.. Sen sijaan mun ajatukset on ollu jo kauan ulkomailla.. Kolme reissua varattuna ja neljättä mielessä pyöritellen.. On tää hullua..
Ehkä se on tää ikä. Rupeaa miettimään, että luultavasti puolet on jo ainaki takana päin ja mitä on tullu koettua. Ei mitään.. Tai ainakaan tarpeeksi.
Janoan kaikkea uutta. Oloni rauhoittuu kun saan suunnitella. Tykkään siitä, että edessä päin on etappeja. Arkeni rullaa premmin kun on jotain mitä odottaa. Pystytkö samaistumaan?
Olen ylpeä itsestäni kun en enää pelkää kaikkea uutta… uskallan mennä ja tehdä.
Yksin Afrikkaan.. ’Hullu nainen’… ajattelen itsestäni. Mutta samalla huomaan miettiväni minne muuallekkin sitä voi yksin mennä.
Rakastan matkustaa yhdessä mieheni kanssa. Aina vaan se ei ole mahdollista. Mies kävi muutama vuosi takaperin yksinään Belgradissa. Silloin mietin kuinka paljon se vaatii olla jossain ilman tukea ja turvaa.. Kummasti sitä kuitenkin pärjää.
Kesällä miestä kutsuu Portugali.. Hieman olen kyllä kateellisena siitä reissusta.. Maa jossa en ole koskaan käynnyt mutta mieheni on..
Miksi ei vaan voisi matkustaa vuoden ympäri.. Kokea kaikkea mahdollista..
Tunnen sen lämmön ja tuulen henkäyksen.. Hiekan varpaissa.. Kuivuneet suolakiteet iholla… Pääsispä jo…
Nadia Mebdoui-Tähkävuori
Tuo kuume on tuttu tunne. Olemme parhaillaan Las Palmasissa ja myös meillä varattuna kolme matkaa, kaksi uutta kohdetta eli Lefkas toukokuussa ja Thassos elokuun lopussa. Myös tulevan talven Palman matka varattu. Itse olen sitä mieltä että olen levoton sielu joka haluaa aina jonnekin muualle kuin sinne missä on. Täällä on upean aurinkoiset kelit ja tosi kuumaa, siltikin jo mietin miten mukavaa on mennä myös kotiin. No sinne kun päästään niin jo alkaa polttelemaan toukokuun matka ja saa olla varuillaan ettei taas paina jotakin pedaalia siinäkin välissä. Ei tästä ota selvää…
Laura
Kuulostaa niin tutulta 😁