Jotkut perinteet on vaan sellasii et ei niistä voi luopuu..

Nimittäin aamiainen ja skumppa. Hyttiin kuuluu siis Tavolatassa aamupala. Maltillisesti osasin syyä tällä kertaa.

Ei yhtään olis huvittanu poistuu laivasta.. Pakkohan se oli kuitenkin.. Eli sinne Fotografiskaan siis.. Ois kaduttanu jos näin ei oltas tehty.

Lähti muuten Tunnelbana neitsyys.. Ei se ollukkaa niin paha ku ajattelin.. Päästiin Slussenille.. Mut eihän se museoon päässy ollukkaa niin helppoo.. Kiitos työmaan..

Eli ei kannata haaveilla rappusista suoraan museoon.. Kiertotie.. No me otettiin se seikkailuna. Ihania maisemia ja rakennuksia. Keli oli mainio.. +6 c eikä satanut

Tie löytyi museoon. Aluksi olin ihan paniikissa.. Liian rauhallista menoa minulle.. Ihmiset liikkuu hitaasti ja aina joku seiso edessä..

Oon nyt täs viime aikoina miettinyt, että jonkun sortin keskittymishäiriö mulla on.. Niinku kahella lapsellanikin.. Turhaudun suuresti jos ei pääse liikkumaan tai pitää seistä tumput suorina.

Yritin siinä hengitellä ja Oikeesti keskittyy niihin kuviin.. Onnistuin.. Ihan mahtavia.

Monta näyttelyä siis yhden katon alla. Tykästyin erityisesti Pentti Sammallahden otoksiin. Hän siis kuvaa mustavalkoisena, ”siinä hetkessä” kuvia. Jos niin voi kuvailla. Tämä näyttely oli esillä viimeistä päivää ennen kuin siirtyy muistaakseni New Yorkiin.

Museosta löytyi myös vanha passikuva kone. Tästä olinkin haaveillut jo tovin.

Matkamuistomyymälässä olisi ollut vaikka ja mitä ihanaa. Esimerkiksi taulujen kopioita julisteina. Yhden pienen muiston raaskin ostaa:

Museokierroksen jälkeen suuntasimme takaisin kohti metroasemaa ja satamaa.

Pakollisiin käynteihin kuuluu ICA, josta matkaan lähtee montaa sorttia erimakuisia sipsejä.

Pizzeria Värtän satamassa sijaitsevan hotellin alakerrassa tarjosi jälleen meille loistavat pitsat. Niin ja oluet.

Mahat killillään lyllersimme takaisin laivaan. Pienen lepohetken jälkeen suuntsimme poreisiin ja saunaan. Jalat jo sitä kaipasikin.

Ilta kului oikeastaan vaan istuen ja ihmetellen. Buffettiin oli tarkoitus mennä syömään mutta aikaisemmin syöty pitsa oli niin täyttävä ettei sitten tarvinnut.

Trubaduuri ja karaoke. Muutamat hyvät juomat.

Vähän tantsuja bändin säestyksellä ja sen jälkee tää pariskunta oli valmista kauraa sänkyyn.

Aamupalalla oli rauhallista. Ihana kattella merelle ja nautiskella kahvista ja Tavolatan hyvistä antimista. Koskahan tästä ihanuudesta pääsee jälleen nauttimaan.

On se näköjään niin, ettei joistain perinteistä voi luopua vaikka kuinka yrittäisi.