Pahoittelut edellisestä postauksesta.

En tiedä montako kertaa nukahdin kesken kirjoittamisen, periksihän ei saannu antaa 🤣

Elafonisi, tuo kehuttu ranta kutsuisi tänään.

Kannattaa olla ajoissa liikenteessä jos mielii hyville paikoille.

Tänään ei tehty aamupalaa, vaan napattiin leipomosta pitsapalat ja frapet.

Koitin siinä neidiltä tiskin takaa kysyä, että eihän pitsassa ole kalaa. ’is there a fish in the pizza’ vastaus: ’sorry? You wanna piss?’ eih.. En halua vessaan… ’no, i mean is there a fish? Tuna?’… ’want to take away?’ no.

Tovin keskustelun jälkeen selvis kuienkin lopulta, ettei pitsassa ollut kalaa. Eikä vessatarpeita.

Otettiin matkaan kylmälaukkuun eilisen salaatinjämät ja sienet, matkalla tajusin ettei meillä ole haarukkaa.

Ajattelin kysäistä leipomon neidiltä varuiksi vielä sitä. ’I want a fork, fork on the beach’ siinä vaiheessa sain julman mulkaisun.. .. En haarukkaa. Ihmettelin isännälle, miksi? Mun kuulema pitäs oikeesti harjottaa lausumista, fork ja fuck kuulostaa mun suusta aika samalta. Ei tarvinnu enää ihmetellä.

Olin kuullut huhuja hurjasta tiestä, mikä olisi edessämme.

Olihan se paikoin hurja, mutta kulki myös monen kauniin pienen kylän läpi.

Matkalla oli paljon pieniä kojuja, joista pystyi ostamaa öljyä, rakia ja hunajaa.

Poikkesin ostamaan Propolista, makso melkosesti (10€) mutta oli todella hyvää.

Tie oli melkein perille asti hyvä. Loput 50 metriä melkosta kivikkoo. Parkkipaikka löytyi hyvin, kannattaa laittaa karttaan merkintä missä auto, koska luultavasti samanlaisia puskia ja autoja on siellä ympäriinsä.

Ihan aluksi kävin ostamassa sukellusmaskin josta olin haaveillut. Tai no vaikee sanoa oliko se haaveilua vai mitä. Olen kateellisena katsellut snorklaavia ihmisiä, itse en pysty menemään pinnan alle millään snorkkelilla. Inhoan ylipäätänsä mennä uppeluksiin.

Olin saannut sellaisen vaikutelman, että koko naaman peittävä maski olisi helpompi käyttää ja niinhän se oli.

Itse rannasta sen verran, näinä aikoina et varmaankaan halua kauheaan ihmisjoukkoon, älä siis pelästy rannalle mentäessä, siellä populaa on varmasti.

Älä kuitenkaan lannistu, vaan varaudu kävelemään. Niemi jatkuu isomman dyynin takana ja mitä pidemmälle menet, sen rauhallisempaa siellä on. Usko pois.

Mukava paikka löytyi, ei muuta, kun teltta pystyy.

Pakko oli päästä nopeasti veteen.

Vedessä minulle aukeni aivan uusi maailma.

Upeita erilaisia kaloja, vesi oli kirkasta ja näkyi pitkälle. Oli todella rauhoittavaa, mahtavaa puuhaa tälläiselle pelkurille. Onneksi voitin jälleen kerran itseni.

Välissä eilisen jämät ja homma jatkuu.

Jossain vaiheessa pilvet alkoivat kerääntyä ylle, se ei meitä haitannut. Nautimme olosta

Pilviä, kun on, ei huomaakkaan kuinka se aurinko kuitenkin porottaa. Tunsin pientä kihelmöintiä naamassa, äkkiä lisää rasvaa ja kylmä huivi naamalle. Rasvaa lisäiltiin koko ajan, reippaasti. Viimeisellä uinnilla kattelin miehen selkää, pieni punan sävy oli havaittavissa.

Parkkipaikalla painelimme menemään itsevarmoina auton luo. Mies koitti aukaista ovia, ei tapahtunut mitään.. No mitäs ihmettä, valkoinen skoda, rekkari täsmää ja vuokraamon tarrat. Miksi ovet ei aukene.

Kävelin auton taa ja totesin, että jos ei kukaan tässä ajassa ollut käynny korjaamassa pientä kolhua puskurissa, ei tämä ole meidän auto. Eihän se ollutkaan. Meidän seisoi seuraavan puskan takana identtisessä paikassa.

Ajelimme eri kautta takaisin Kissamokseen, kehujen perusteella.

Turhia ei olleet ne kehut, aivan mielettömät maisemat, pakko oli pysähtyä kuvaamaan.

Siinä sitten kuvaamisen tiimellyksessä, nappasi tuuli kiinni mieheni hattuu ja se lennähti iloisesti vuorenrinteeseen, jyrkkään rinteeseen.

Minä olisin antanu lakin olla, mutta mies sanoi sen hakevansa.. Nyt se oli minä, joka niitä ristin merkkejä väänsi.. Missä isä Jorgos?

Siinä sitten katsellessani kipuamista, tuli mieleeni, että missähän autonavaimet oli, toivottavasti ei ainakaan taskussa, koska jos tuo tonne rotkon pohjalle joutuu en pääse täältä millään pois.

Onneksi pelastusoperaatio sai onnellisen lopun ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Matkallemme osui todella hienolla paikalla sijaitseva Meltemi taverna. Tavernan terassilta sai hienoja kuvia.

Kuvaamisen jälkeen päätimme jäädä pienelle välipalalle.

Itse otin viiniä, saganakin ja toastin, mies otti toastin ja frapen. Oikein mukava paikka tämä. Ja hyvää palvelua.

Otin aamulla mukaan kuivahtaneen leivän, jos vaikka joku elukka sattuisi osumaan ruokittavaksi.

Aluksi yritin syöttää vuohia, no nehän luikki vaan karkuun.

Tovi ajelua ja tien vieressä kökötti aasi. No sille kelpas eväät.

Komeat maisemat vaan jatkui.

Välissä pysähdyttiin pesemään tuulilasia.

Likempänä kissamosta huomasin, että hitto vie, mä oon täällä jo niin kuuluisa, että ovat nimenneet kylän mukaani.

Ilo oli kuitenkin lyhyt, se olikin kieltomerkki läskipyllyille

Takaisin majapaikassa olimme kreivinaikaan.

Ja taas sai kuvata.

Kamojan purku ja putsaus, sekä suihku.

Piti muuten kokata.. Kello on yli 9 illalla, ei taida enää kehdata. Onneksi vieressä oli leirintäalueen ravintola auki.

Hieman pienin varauksin astelimme paikalle. Mutta aivan turhaan.

Paikka osoittautui mahtavaksi, vaikka kaikkea listalla olevaa ei löytynytkään.

Itse otin pastaa ja mies otti nautaa appelsiinikastikkeessa.

Kerrankin vaan istuskeltiin ja ihmeteltiin, syömisen jälkeen. Melkoinen tuuli puhalsi ja meri pauhasi.

Logariasmo parakalo. Lasku kiitos. Ja laskun mukana tuli pullo rakia hedelmineen.

Kohta voi närästää. ku röyhtäsee, nousee bensanmaku suuhun.

Ötyä!