Kulmakarvoja ja kaljakelluntaa.

Mahtu siihen myös yksi alaston kokkikin.

Kummallinen aamu, heräsin ennen seiskaa muka pirteänä, mutta silti jäin torkkumaan sänkyyn yli 1,5 tunniksi.

Se torkkuminen vei mahdollisuuden tältä päivältä lähteä Elafonisin rannalle, kai se on nukuttava, ku nukuttaa.

Sain kuitenkin sänkyni viereen alastoman kokin, joka loihti täydellisen aamiaisen.

Alaston kokki
Täydellinen aamiainen.

Siinä sitten syödessä funtsittiin minne mennään.

Elafonisi jäi, mutta varmaankaan Falasarna ei ole yhtään huono vaihtoehto.

Kamatkin on aina melkein pakattuna valmiiksi, tarviipa muuten tehdä joku postaus kaikesta tarpeellisesta mitä meillä on mukana.

Pahimpaan aamuruuhkaan paukattiin Kissamokseen johtavalla tiellä. Ahdistavaa.

Kissamos

Mutta ei niin ahdistavaa, kuin joutua ajamaan täällä.

Ilmeellä

Minä, joka ei siis yleensä istu seikkailuilla, kuin kyydissä, olen autonratissa.

Minä, joka olen viimeisen, melki kahden vuoden aika ajanut vain ja ainoastaan isoa automaattivaihteista autoa (ja sitäkin yli 45 000 kilsaa) , joudun nyt ajamaan tätä kippanaa ja pelkäämään.. . Morjens.

Keskittyminen

No mutta hyvin se sujui silti, repsikka on hyvä olla olemassa. (Tein juuri itsestäni tärkeän) koska miten siitä kuskin paikalta näät kulman taa, repsikka on se joka sinne kurkkaa. Mieskin totesi istuvan mielummin keskellä tietä, kuin laidoissa.

Alamäet oli jänniä. Ei vaan luonto antanu periks moottorijarrutella, joten laskettelin kytkinpohjassa ja jalka jarrulla menemään alamäet, anteeksi vain autovuokraamolle.

Kauhua ilmassa

Olin yllättyny kuinka iso tämä ranta on. Ja tyhjä. Oikeastaan vain kreikkalaisia lomailijoita. Keskellä on baari, josta kuljetetaan mönkkäreillä tilaukset pedeille.

Mönkijät parkissa suihkujen vieressä.
Korkeuserosta ei saa selvää.

Me emme kuitenkaan tarvinneet aurinkopetejä, kun oli oma teltta mikä pystyttää.

Alkuun oli haastetta, kun tuuli riepotteli kangasta. Onneksi muutaman kiven avulla hökötys pysyi paikallaan.

Teltta pystyssä

Luoja mikä ranta, hiekka niin vaaleaa, että saa meren näyttämään turkoosilta.

Elafonisi

Aluksi menimme vuorotellen uimaan, toinen vahti kamoja.

Omalla vuorollani lilluin meressä varmaan puoli tuntia ja ihmettelin. Luontoa, ihmisiä, ajatuksia ja olotilaa.

Ihan uskomatonta tunteiden vaihtelua.

Mies varmaan huomasi, kun palasin teltalle, että nyt ollaa käyty syvissä vesissä, niin sanotusti, joten hän totesi et nyt mennään yhdessä veteen viilentymään, ni huolet helpottaa. Tokko meitä ryöstetään.

Elafonisi

Siinä sitten haaveilin oikeasta kellumisesta. Mitenhän onnistuisi?

Muistelin joskus takavuosina jollakin veneretkellä killuneeni sellaisen pötkylän varassa.

Semmoinen sit ostoslistalle.

Kun oli lilluttu tarpeeksi, kamat kasaan ja autoon. Viereisestä marketista olutta, limsaa, suklaata ja se PÖTKYLÄ.

Nyt rupeaa maistumaan.. Loma siis.

Mistä tunnistat suomalaisen. No vaaleasta ihosta.

Nälkä, oliko yllätys?

Beachin toisessa päässä oli taverna Nikolas.

Lähdettiin sinne ajelemaan, samalla, kun muistin ettei minulla ollu minkäänlaista, alusvaatetta päällä, koska Falasarnassa joku halusi parkkipaikkamme ja minä en kerennyt vaihtamaan vaatteita.

Rannan luona sitä ei voinut tehdä, niin jäätävä haju tuli vessoista.

Joku taverna ja lounasta.

Etsimme autolle hyvää parkkia ensimmäisen tavernan pihassa ja kun saimme sen varjoon, ajattelin pistää alusvaatetta päälle, ei sovi mulle mennä ilmankaa.

Siinä sitten keräilin kamoja ja vaatteita. Olin juuri rupeamassa hommiin kun tavernan pitäjä yht’äkkiä seisoo selkäni takana ja puhuu puhelimessa. Minä siinä sitten pylly paljaana.. Taas..

Tavernanpitäjän yhdistyneet kulmakarvat erosivat toisistaan ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, taisin olla vaikuttava näky.

Nikolas

Ja ruokaan, ihan pientä vaan tilattiin.. Taas.

Salaatti, sieniä ja saganaki.

Melkosia annoksia..

Ihan liikaa tilattiin taas.

Maittavat ruuat ja jälkiruoka rakit jätskeineen. Upposi hienosta.. Tai otettiin me jotain mukaankin.

Kasvihuoneiden välistä, lammaslaumojen johdattelemana, lähdimme päästelee kohti majapaikkaa.

Kapeata on

Uimakuteet niskaan ja rannalle. Nimittäin kellumaan.. Kalja-kellumaan.. 🤣

Mietittiin, kuinka yöllä uskaltaa rantaan.. helposti, jos tietää rannan. Eli uimaan siis, pääsisi pötkyläkin koeajoon.

Toimii, kreikkalainen kaljakellunta

Aion kehitellä tästä uuden Olympialajin.

Pötkylä on täydellinen.

Siinä sitten tovin kelluttuani, tajusin hengenpelastajat. Suoritin siinä samalla rantavahdin vahtimista 😋🥰 nam.

Siellä tarkkailimme toisiamme
Terveiset 😘

Majapaikassa kamat kuivuu ja äksöniä.

Piti kokata täällä, silti paikan päällä ravintolassa syöty on niin paljon parempaa.

Raflan etsintään

Omasta rannasta
Cooleri
Hyljättyä

Eilisen perusteella en voi suositella Kissamosta, onneksi tänään mieleni muuttui.

Todella tunnelmallinen paikka. Tripadvisor ja google ei anna oikeanlaisia tietoja, joten menkää paikan päälle ja löytäkää.

Vanha kauppa

Ihana paikka tämä. Sen päökadun ja rantakadun lisäksi.

Museo
Ravintolakatua

Löysimme pitserian.

Menu

Ihan mahtavaa pizzaa, vaikka ulkoiset puitteet meinasi pilata tämänkin.

Psikallista viiniä

Viereinen matkatoimisto avasi ovensa, homeen haju tuli todella vahvana. Ja pöytämme oli juuri edessä. Menkää syömään, mutta muualle kulmalle istumaan.

Nyt muuten rupee kirjoittajan silmä luppaamaan..

Eli siis takaisin hotellilla.. Hyvää yötä

P. S laittakaa s. Postiin kirjotusvirheet

9 comments on “Kulmakarvoja ja kaljakelluntaa.”

  1. Sari

    🥰❤️

    Vastaa
  2. Nana

    Kiitos taas aamun piristyksestä!

    Vastaa
    1. Kirsi

      Kiitos, tästä tullut jo ihan aamurutiini lukea sun kirjoituksia ❤👍

      Vastaa
      1. Laura

        Kiitos. Kiva kuulla

        Vastaa
    2. Laura

      Kiitos 😍

      Vastaa
  3. Raili

    Voi että, tämä sai taas niin kaipaamaan Kreetalle! Kiitos ihanasta matkakuvailusta <3

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos sinulle

      Vastaa
  4. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Kieltämättä oikein kauniilta ja turkoosilta vaikuttava ranta! Ja ennen muuta rauhalliselta vaikuttava. Aika rauhassa on oman kokemukseni mukaan vaatteet voinut jättää vartioimatta, kunhan ei mitään arvotavaroita ole mukana. Harvoin vaatteet voroja kiinnostavat, arvotavarat kyllä.

    Vastaa
    1. Laura

      Rahapussi on ainut mitä pidettävä mukana, sitä ei viitsi autoon jättää, jos sinne murtaudutaan

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.