Voiko joku nipistää?

Illalla oli vaikea rauhoittua nukkumaan, ajatukset juoksi miljoonaa. Kun vihdoin sain nukahdettua, nukuin varmaan syvintä unta koskaan. Kokonaista 2h 50 min. Eli heräsin 10 minuuttia ennen, kun kello edes herätti. Eli siis 02.50.

Kamat kasaan ja kohti kenttää. Hotellin respasta saimme brekuboksit mukaan, mahtavaa palvelua. Smoothieta, leipää, croisantteja, jogurttia, myslipatukoita sämpylöitä ja vettä. Pakattuna vielä kangaskassiin.

Tällä kertaa otimme autolle parkin kentältä P5 hallista. Oli halvempi kuin lentoparkki. Ja ehkä kätevämpikin.

Ei tämä siltikään tunnu vielä siltä, että olisimme lähdössä, koska herään?

Kolme konetta oli lähdössä samoihin aikoihin ja osuimme juuri sopivasti paikalle ennen ruuhkaa. Bag-drop tiskillä katsottiin paperit ja saatiin boarding passit.

Turvatarkastus sujui ongelmitta. Aikaakin jäi vielä hyvin syödä eväitä.

Olin katsonut aikasemmin ettei mikään paikka olisi vielä viiden aikaan aamulla auki. Kumma kyllä Duty free aukesi ja hain pientä nestemmäistä evästä koneeseen 😁

Koneeseen mentiin ekoina, aika väljää oli muutenkin. Kaikilla kiltisti maskit.

Lentäjä kuuluttu aluksi koneen lähtevän myöhässä noin 45 minuuttia. Mietin jo kauhukuvia, jos laskeudutaan tarpeeksi myöhässä menee meidän testitulokset vanhaksi. Mitähän sitten tapahtuisi?

Moottorien startatessa minut valtasi hirveä vapina, jalat vispas ja kädet tärisi. Noh saatoin siinä taas tirauttaa muutaman kyyneleenkin.

Pilvimassan läpi puskimme melkoisella rytinällä, ei tuntunu missään siinä vapinatilassa.

Ostoksiahan ei voinut koneessa tehdä, saimme kyllä ilmaiseksi mehua ja välipalakeksit.

Äänikirja pyörimään ja samalla torkkumista. Melkoisen leppoisasti meni lento. Kreikka-ryhmäläisiäkin tuli taas nähtyä.

Koneesta ulos rauhallisesti, polvet löi loukkua. Hyvä etten rappusten alapäässä heittäytynyt suutelemaan maata, vielä ei ollut kuitenkaan sen aika.

Sillä edessä olisi vielä se paperisota. Sutjakkaasti meni jono, hyvin järjestetty.

Luukulla menin sanomaan Για σασ (jassas) setälle lasin taa, no hänhän alotti pamlaa nii nopeesti mulle kreikkaa, että oli pakko keskeyttää ja jatkaa englanniksi. Pakko harjotella lisää siis.

Jotakin hämärää hän löysi papereista, kolleega paikalle. Lääni sekoittui nimeeni. Luuli, että se oli väärin kirjoitettu. Noh Nyt on sekin nähty, että Laura voi olla lansi. (länsi) kun läänistä puhuttiin

Eikä siinä vielä kaikki, herran kolleega sitten halus meidät syrjään. Kuulin ensin, että papereissa on vieläkin vikaa. Voihan pesukarhu.

Kunnes sain jostakin selvää sanasta perfect. No niin no minkäs takia tässä sitten seistään.. Muut meni jo.

Ilmeni, että olen jonkun arpajaisten onnellinen voittaja, pääpalkintona oli koronatesti.

Mahtavaa!

Mies ohjattiin ulos vastakkaiseen suuntaan ja minut toiseen, koska olin se päätäyttäjä PLF lomakkeessa. BINGO!

Ei muuta ku tikkua nenään, hienosti osas neiti ottaa kun ei tuntunu ees ollenkaa. Vartin tuskainen odottelu. Kaikki muut olivat saaneet laukkunsa ja häipyneet. Minä yksin odottelin tulosta. Nytkö se karanteenihotelli kutsuu?

Neiti piti tiukasti passiani kourassaan kunnes kello kilahti. Mietin, että onkohan se kovakin juoksija, jos nyt tästä spurttaisin karkuun, kuihan pitkälle pääsisin?

Neljän metrin matkalla voi sattua ihmeitä, kuten ojennettu käsi, joka tarjoaa passia takaisin. Negative. Ja nyt ei puhuttu siitä bändistä.

Minua ei estä enää kukaan, nyt voisin vajota maata suutelemaan.

Autovuokraamon ihminen meitä odotteli kyltin kanssa aulassa. Olimme juuri menossa hänen luokseen, kun joku nainen lankeaa jalkoihini.. Nyt meni roolit väärin päin, minunhan sitä maata piti suudella. Olin jo hetken otettu, näin hienosti minua ei ole Kreikkaan vielä toivotettukkaan tervetulleeksi, kunnes selvisi, että langenneelta olikin vai korvis tipahtanut maahan ja hän syöksyi sitä pelastamaan.. Happamia sanoi kettu marjoista.

Kurvattiin vuokraamon pihaan, paperit kuntoon, oltiin sitte sählätty tääkin vuokra-aika, onneksi päivää liian pitkäksi.

Mies oli ilmoittanut minut myös ajajaksi tälle autolle, hemmetti tälläkö reissulla se Kreikassa ajon neitsyys menee?

Ekana joku marketti ja kylmää Myttystä ja Frappea.

Auton nokka kohti Afrataa ja ensimmäistä majapaikkaa. Tunti maassa ja tämmönen paketti jo kasassa. Koskaan ei oo ollu näin sujuvaa maahan saapumista.

Olimme etuajassa, tiedettiin ettei huoneemme ole valmiina. Ystävällinen isäntämme kuitenkin antoi luvan mennä aikaa kuluttamaan altaalle. Se oli enemmän kuin parempi meille.

Ihana tämä majapaikka korkealla rinteessä. Rauhallinen, juuri niin kuin toivoimme.

Äkkiä bikinit päälle ja altaaseen.

Mies kerkes unetkin ottaa sen verta aikaa meni. Vihdoin kuin saimme huoneemme, varmistui se, että tämä majapaikka oli nappivalinta.

Meidän huone oli tuplasti buukattu, joten saimme samaan rahaan studion. Kahdella parvekkeella. Oli sekä ilmastointi, että tuuletin ja mikä oarasta täällä PITI heittää vessapaperi pönttöön. Luksusta.

Huoneessa pikainen laukkujen purku ja äkkiä jotaki safkaa.

Tavernoja täällä vuorella oli ilmeisesti kaksi, menimme heti ensimmäiseen. Eikä muuten ollut pettymys.

Tis Litsas Ta Kamomata, oli paikan nimi. Voi luoja, koskaan en ole syönnyt niin hyvää Fetaa tai oliiveja salaatissa. Uutena kokeilimme sipulipiirasta, ei ollenkaan huono sekään.

Voiko tämä olla todellista? Taas parin kyyneleen verran tirautin.

Maisemat oli hienot, olisin voinut siinä tovin istua, jos asuvalintani olisi ollut parempi, lyhyet shortsit ja tavernan tuolit.. Tämänkin olen vuodessa unohtanut.

Onneksi avulias tarjoilija toi laskun mukana oliiviöljyä jota sipaisin kankuille, jo irtos tuoli ahterista. 🤣

Kylän mini marketti oli todellakin nimensä veroinen. Yksi kylmäkaapillinen tavaraa. Ei tullu tuo mieleen, kun paahdettiin ohi niiden ”oikean” kokoisten mini markettien.

Kassillinen saatii nyhdettyä kaapista. Omistaja oli erittäin iloinen, tais rikastuu sen verta et sovittiin, että hän lähtee suomeen palelemaan ja tekee mun duunit ja mä jään tänne paahtumaan, koska yllätys… Oli hänen mielestään liian kuuma ja minulle keli oli lähes täydellinen n. 36 c.

Matkalla majapaikkaan törmäsimme siiliin, raukka oli ihan näännyksissä. Koitin sitä juottaa, mutta se vaan tuhahti, kääns pyllynsä ja paineli menojaa

Tää on vähän ku lapsen kanssa reissussa, miehellä päiväunet numeroltaan 2. No ei vaites, varmasti väsyttää, kun miettii millainen vuorokausi meillä on ollut. Mut mites mua ei väsytä ollenkaan?

Oon varmaan mustelmilla tän reissun jälkeen, sen verta monta kertaa oon itseäni nipistänyt.

Alkaiskohan se tästä hahmottumaan.. Ollaanhan me oikeasti täällä!

Ελλάδα!!