Taidettiin jossakin biisissä laulaa.

Ja niinhän me tehtiin. Eli rantapäivä.

Asiasta kolmenteen. Tänään tulee muuten isän kuolemasta 30 vuotta. http://piristys.fi/2020/09/pala-minusta-ja-elamastani/ tuossa siitä, jos joku ei ole lukenut. Ehkä illalla sytytän kynttilän. Mutta ei siitä sen enempää.

Aamulla mies heräsi pirteänä jo kuuden maissa, minä kirosin huolella.. nukuin meinaan koko yön huonosti, vain mekko peittonani. Joku kun, oli ominut lakanapeiton kokonaan itselleen. Tämä virhe korjataan ensi yöksi.

Aamusta altaalla ei ollut ketään, joten rauhassa sai käydä pulahtamassa. Auringonnousu oli mahtavaa katseltavaa, omistajarouva vihjasi menemään aamulla katolle katselemaan. Tarviipa toteuttaa.

Aamupalan aika. Lauran lempiaika, eli etsimään leipomoa.

Pysähdyttiin ekaan paikkaan mikä vain näytti siltä, että siellä leipomotuotteita myytäisiin.

Voi mikä pettymys kun vitriinissä löyty vain kahta lajia, Spanakopitaa ja kinkkupasteijaa. Pitsapalasta haaveilin. Yks pasteija puokkiin ja Frappet.

Eihän tuosta tullu ku vihaiseksi, pakko löytää toinen paikka.

Markettiin!

Jos on rantapäivä, pitää sinne ostaa mukaan evästä. Niin ja vähän kaikkee muutakin tulevan varalle.

Aamupalatarpeita ja virvokkeita. Jogurtin kohdalla meni eniten aikaa, valtava valikoima. Tuli siinä harjoitettua samalla Kreikankielen taitojakin.

Nappasin yhdeltä käytävältä mukaani 12 päkin Fixin olutta, no kun halpaa oli, alle 7e. Seuraavana mieleeni muistui, limsaakin piti ostaa.

Siinä sitten limsahyllyllä, miettiessäni juomavaihtoehtoa, kuulin yhtäkkiä olkani takaa epämääräistä muminaa.. Kas isä Jorgoshan se oli lähteny maanantain limsaostoksille. Näyttävästi seisoin juuri tiellä. Συγνώμη (anteeksi) tais Jorkka siinä sanoa. Meinasin kalimeerata hälle takas, kunnes tajusin tämän pappismiehen tuijottavan isoin silmin sylissäni olevaa isoa kaljapäkkiä ja krapulalimsaksikin luokiteltua Spriteä. Koitin hivuttautua ihmettelevän katseen edestä pois kun, juuri samalla sekunnilla mieheni saapui paikalle. ’Se on rapukausi’ .. Kuulema, olin sen verta punainen.

Koskahan ollaan käytetty ruokaostoksilla näin kauan aikaa, 45 minuuttia meni. Ja lasku oli kaupasta 41.70e sehän on vähän alle euron minuutti.. Hyvin käytettyä aikaa.

Mutta se leipomo, googlen mukaan niitä olisi täällä kaksi. Ekan kohdalla oli huti, sen verta hiljaiselta näytti. Tokan kohdalla hitti.

Painelin sisälle ja pyysin kaikkia lajeja mitä löytyi. Myyjä varmisteli moneen otteeseen, olenko aivan varma.

Tovi meni pakatessa kaikkea, ainakin taakseni kertyneestä jonosta päätellen.

Mies kun näki ostokset, tuli päivän polttavin kysymys: ’lähtikö vähän käsistä?’ No lähti hän se, perkules.

Kauhea kamojen raijaaminen hotellille ja vielä se kassien purkaminen.

Rantakamat kasaan ja kohti Afrata beachiä.

Olimme siellä juuri sopivaan aikaa, saimme hyvät pedit kaislavarjon alta.

Ilmaiset sellaiset, jos osti jotakin.

Tuolille pötkölleen ja kevyt kurkkaus someen. Postatessani kauppaostos kuvaa Facebookin Kreikka-ryhmään, huomasi tämän blogin eka vieraskyläilijä virheen ostoksissa, missä Ouzo?

Se virhe korjattiin välittömästi, ouzoa ja olutta, niiden hinnalla vietettäisiin näissä pedeissä päivä.

Afrata beachille jos menet, varustaudu uimakengillä. Isoa kiveä ranta, sekä pohja. Hyvät vessatilat löytyy myös täältä.

Rannalla on suihku, jota ampiaiset käyttävät juomapaikkanaan.

’Ne on ihan vaarattomia’, sanoi suihkun vieressä aurinkoa ottanut nainen. Ilmeisesti mies häiritsi kiljumisellaan hänen päiväunia.

Rannan ainoasta tavernasta sai hyvää ruokaa ja juomaa.

Kyllä kelpas köllähtää aurinkotuolille syönnin päälle.

Kuului järkyttävä rusahdus, ja naurun remakka päälle. Kummatkin minun aikaan saannoksia.

Lomakilot alkaa ilmeisesti painamaan päälle, sillä aurinkotuoli repesi ja takamukseni upposi tuolin läpi. Viereisellä pariskunnalla oli selvästi hauskaa kustannuksellani.

Tuolin vaihto uuteen, tätä ei muuten usko kukaan, mutta sekin hajosi. Ei enää leipomotuotteita minulle 🤣 tai mitään muutakaan.

Väsy painoi matkaajan silmät hetkeksi kiinni, nukkuminen viime aikoina on ollut hankalaa. Sellaista torkkumista.

Tasainen puheensorina kuitenkin rauhotti, vaikka uni ei ollutkaan syvää.

Havahduin lauseeseen: voinko lainata tätä?

Meinasin jo pompata pystyyn ja ruveta ripittämään kysyjää. Minuahan ei noin vain lainailla. Onneksi tajusin puheen olevan kuitenkin vieressä olevasta aurinkotuolista, eikä minusta. Ehkä olin hetkellisesti unen puolella.

Kello näytti kuutta,me ei olla ikinä oltu oikeasti koko päivää rannalla. Koska pitemmän päälle se ei oo muka kivaa.. Hah. Tais se olla.

Kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti majapaikkaa.

Ihan ku ois rankempikin päivä ollu takana.

Suihku ja sen jälkeen hetki istuskelua parvekkeella, kaskaiden konserttoa kuunnellen.

Nälkähän siinä tuli. Eilen lounaan muodossa kokeiltu Tis Litsas Ta Kamomata saisi olla nyt illalliskohteemme.

Ei muuten ollut pettymys. Itse tilasin possua, mies halusi ekaa kertaa elämässään maistaa jänistä. Lisäksi tilasin Μισό κιλό λευκό κρασί (puoli kiloa valkoviiniä) tarjoilija hökäs limat väärään kurkkuun, sanoessani tämän. Ei ollut kuulema osannut ”odottaa” meiltä kreikankieltä. Veikkaan kuitenkin hänen rykistelleen viinini määrää.

Alkuun piti ottaa taas hyvää piirasta, virhe. En jaksanut syödä loppuun omaa pääannosta.

Taivaallisen hyviä kumpikin ruoka, vaikka tarjoilija epäili ruuassani olevan vikaa, kun en jaksanut syödä kaikkea.

Otatko loput ruuat mukaan? No koskaan ei vielä minun Kreikassa käyntiaikoina ole tuota kysytty. Olen siis itse pyytänyt. Tietenkin otan mukaan. Aamuomelettiin toimis nämä hienosti.

Laskun maksun jälkeen saimme perinteiset vesimelonit ja jännää Rakia.. Bitter orange. Se on muuten hyvää, tämän ravintolan omaa tuotantoa. Takeena tästä vakuuttelusta, mieheni ”joka ei yleensä juo tiukkoja” sanat. ’Täähän on hyvää’

Siinä siemaillessa juteltiin tarjoilijan kanssa siitä miten sanotaan eri asioita suomeksi ja kreikaksi. Hän muisti yhden sanan. Jumalauta.

Eih

Sanoin olevani hyvin pettynyt siihen suomalaiseen joka tuon opetti.

Ei ollut kuulema edes opettanut, hän oli itse päätellyt sen tarkoittavan jotain huonoa. ’Ai missä tilanteessa?’ kysyin.

Hänelle, kun oli huudettu niin, saattoi tilanteessa olla jotain tekemistä varatun naisen kanssa. No nyt en ihmettele yhtään.

Höpinät kun oli höpisty, kävin ostamassa myymälän puolelta appelsiinirakia mukaankin pari pulloa, sen verta hyvää se oli. Toinen itelle toinen tuliaisiksi.

Seuraavaksi vyöryimmekin takaisin majapaikan lakanoihin. Nyt jos se uni ei tuu, ni ei se tuu ikinä

Terveiset taivaaseen!