Ähäkutti, heräsimpäs ennen marssimusiikin soittajaa.

No oli vähän pakkokin, nimittäin katamaraani starttaisi satamasta klo 8.

Ai minnekkö? No Symille tietenkin. Näin jälkeenpäin aateltuna olisi ehkä pitänyt mennäkkin Chalkille, olisi ollu jotakin erilaista. Mutta ei auta katua.

Kävellen satamaan niin heräisikin tähän päivään kunnolla. Ainut auki oleva kahvila oli Everest, siitä cappuccinot ja piirakkaa matkaan.

Iso risteilyaluskin lipui samaan aikaan satamaan.

55 minuuttia leppoisaa menoa, ei edes keinuttanut. Ihmisiä oli väljästi ja kaikilla maskit.

46e suuntaansa kahdelta. Ei ollenkaan paha. Netissä pystyi varaamaan liput, mitkä kylläkin piti lunastaa toimistolta. Letsferry.com

Matkustajia jäi kyydistä n. 20. Me suuntasimme ensimmäisenä kohti kahvilaa. Frappet pitäisi saada.

Oli ihana vain istuskella ja katsella heräävää Symiä. Totesin siinä istuessa, nyt vasta olevani hereillä

Mietittiin siinä samalla, että kävisimme katsomassa minkälaisen majapaikan mies oli meille seuraavaksi yöksi varannut. Ehkä painavan repun voisi jättää sinne jemmaan kunnes saisimme huoneen klo. 12.

Majapaikka ei ollut kaukana satamasta. Garden studios

Kiertelimme taloa ja kolkuttelimme ovia. Ei ketään missään.

Miehen mielestä voisimme jättää repun vain johkin odottamaan kun palaisimme paikalle puolenpäivän aikaan

Käskin soittaa ensi paikan pitäjälle. Ei vastausta.

Siinä sitten tovi tuumailtiin, että mitäs nyt? Kun yhtäkkiä yksi alakerroksen huoneen ovista aukesi. Sieltä tuli nainen maski naamalla, nappasi eestämme harjan ja rikkakihvelin. Ei katsonutkaan meihin päin tai sanonut mitää. Ovi vain pamahti kiinni perästä kun paineli takas huoneeseen.

Mahtoiko lie olla siivooja. No kohta paikalle ilmestyi joku jannis skootterilla. Hänelle sitten esitimme kysymystä. ’No habla engelska’ oli vastaus. No minäpä sitten kääntäjän nappasin esille ja selitin asian. Jo löytyi paikka repulle. Sitten se joku jannis paineli sen naisen perässä sinne lukittujen ovien taa.

Okei no mepä tästä sitten..

Pientä paikkaan tutustumista ajan kuluksi.

Kello läheni kahtatoista. Jokohan nyt onnistaisi huoneen saamisen suhteen.

Paikalle päästyämme ei vieläkään näkynyt ketään, eikä kukaan myöskään vastaa puhelimeen.

Taas se joku paikallinen jannis ilmestyi paikalle sieltä alakerran huoneesta ja lähti skootterilla jonnekkin. Ovien takana olevalla naisella oli selvästi ongelma lukon kanssa.. Kiinni auki kiinni auki, renkuti renkuti.

Se renkkas sitä ovea varmaan 10 minuuttia.. Niin kauan ku jannis tuli takaisin kahden limsapullon kanssa, vähemmästäkin tulee jano. Koomista..

Siinä sitten istuessa välähti, että näin jossain taulun, siinä saattoi olla puhelinnumeroita. Ei kun tarkistamaan.

Kyllä kaksi numeroa, kumpikaan ei ollut se johon mies soitti. Kaikkia kokeilemalla vika numero vastasi. ’Manolis kalatavernassa’ ’noo täältä teidän huvilalta mister piristys terve, mahtasko avaimia saada?’ ’5 min’ vastasi manolis ja löi luurin kii.

Totesin siinä sitten, että pitää muistaa laittaa nolla minuuttien perään niin olisi likempänä totuutta ajassa.

Ihmeen nopeasti kuitenkin paikalle ilmestyi nainen koirineen tuomaan avaimia.

Hän ei ollut tiennyt mitään koko varauksesta. No ei varmaan kun numero varauspaikassa oli ollut väärä.

Siinä se täti sitten poukkoili huoneitten välillä ja valitsi mielestään parhaimman meille. Esitteli kaikki toiminnot ja häipyi.

Ah, vihdoin kevyempää päälle.

Olin siinä sitten heittänyt housut pois ja mies paineli vessaan kun yhtäkkiä se nainen pamahti takaisin huoneistoon. Miehelle iski pikku paniikki kun vessanovi ei ollut lukossa. Tulisiko se nainen vielä selittämään kuinka pönttöä käytetään?

Ei onneksi, puhelin vain unohtui. Minä siinä sitten ilman housuja etsin hänen kanssaan puhelinta.

Ilmeet olisi voineet olla näkemisen arvoiset.

Ainakin mieheni, kun kuuli vaatetuksestani. Hupsista.

Tunteiden laannuttua suuntasimme syömään.

Pienen kiertelyn jälkeen päädyimme sivukujan raflaan nimeltä Repeat, sisäänheittäjä näytti siltä, kuin olisi seisonut ovella ainakin sata vuotta.

Vihdoin Saganakia.

Kylläpä taas maistui, eikä hinnatkaan järisyttäny.

Pientä seikkailua sen jälkeen, jotta ruoka laskisi.

On täällä vaan ihanan leppoisaa ja rauhallista.. Vielä..

Matkalla takaisin päin käytiin hakemassa evästä supermarketista. Melkonen supermarketti olikin.

Majapaikkamme oli sen verran ihana, että halusin päästä sinne takas vain istuskelemaan ja fiilistelemään.

Ollaan muuten paikan ainoat asiakkaat. Ja saadaan luovuttaa huonekkin huomenna sitten kun siltä tuntuu.

Ja kyllä, toteutin sitä istuskelua.

Ai luoja, kun nautin 💙

Ääniä ympärillä: aasit hönkii (vai hirnuu. Miksikä sitä vois sanoa?) kukko kiekuu, lammas määkii, kyyhkyset pulputtaa? 😁 Ja Padelmailat läiskyy.. Ai mitä?

Kyllä.. Padelmailat läiskyy, täällä on kirkon vieressä keskellä kylää padel kenttä

Välillä joku räjäyttelee jotain, tai rälläköi. Kaikki sulassa sovussa. Kuhan ei sitä marssimusiikkia.

Mieskin siinä havahtui koomastaan, eli illanvieton suunnitteluun.

Suunnitelma oli kuulema valmiina, nurkan takana olisi taverna auki.

No mikä on kenenkäkin nurkka, korkeuserot kannattaisi tarkistaa.

Hyydyin puolessa välissä rappusia ”nurkan taa” mies paineli menemään ku aropupu. Olis varmaan itsekkin pitäny nukkua eikä istuskella.

Jäin siinä kuvailemaan ja kun lopetin miestä ei näkynyt missään.. Kiipesin ja kuljeskelin, sen verta pitkään että vastaan tulevat paikallisetkin tervehtivät jassulla eikä jassaksella. Olin tullut tutuksi siis.

N. 300 rappusta myöhemmin soitti mies, ei ole tavernaa.

Kun törmättiin jossain pimeällä kujalla kysyin mitä siellä oli? No baari vain.. No nyt sinä sen sitten sanot, olisi tän kiipeämisen jälkeen virvoke maistunut.

Ei muuta kun sama matka ales. Menujen kyttäystä. Mikään ei napannut.

Joten sama paikka kun aikasemminkin. Se sata vuotta oottanu mies oli vieläkin passissa.

Seuraavaksi laitan vain kuvakavalkadin. Jokainen itse voi kommentteihin runoilla kuvien perusteella tarinan, jookos? Sen verta mainitsen että poliisit tuli paikalle jossain vaiheessa iltaa😁👌🤭 ja oli jonkun daamin synttärit

Vethähän sshe vain oli 🤪