Olipas hilpeät bileet eilen. Koskaan ei voi tietää mistä sitä itsensä löytää.

Onneksi aamulla löysin itseni kuitenkin majapaikastamme ja ihan sängystä.

Mies oli reippaalla päällä ja lähti aamiaisen hakuun.Eilinen poliisi oli heti aamusta satamassa passissa, siltä oli mies kuulema saannut vinkin parhaasta leipomosta.

Kinkku-juustopiirasta, tuoreita mansikoita, kahvia, kreikkalaista jogurttia ja hunajaa.En muistanutkaan kuinka ihanaa oli, kun sai täältä ostaa kaikkea tuoretta ja kokata mitä haluaa.

Kiireetön aamu tuli tarpeeseen.

Jossain vaiheessa lähdimme kuljeskelemaan ja ihmettelemään.

Satamassa törmäsimme tv-ohjelman kuvauksiin. Ja paikkallahan oli taas se poliisi, morjesti hymyillen. Taisi nähdä meikän hienot tanssimuuvvit eilen.

Pientä lounasta tavernassa, dakossalaattia perunoita ja Saganakia.

Laskun maksamisessa tuli tarjoilijatytöllä ajatusvirhe. Lasku oli 26.50e annoin 51.50e, jotta olisi helpompi antaa rahasta takaisin, tarjoilija toi minulle 30e takas.

Vinkkaus takas ja selitys perään. ’Toit mulle liikaa rahaa’ tarjoilija oli hämmentynyt, mutta myös varmasti tyytyväinen.

Ja kyllä jätin tippiä lisäksi.

Kamppeiden pakkailuja ja viime hetken fiilistelyt. Olihan tämä ihana paikka, tähän aikaan vuodesta.

Takaisin Rodokselle lähdimme isommalla laivalla, matka kestäisin noin 1,5 tuntia.Henkilökunta kiersi koko ajan ympäri laivaa vahtimassa ja muistuttamassa maskin käytöstä. Kovasti ihmiset koitti laistaa.

Matka kesti 1h 45 min loppujen lopuksi.

Iso botski tuli kauimmaiseen satamaan. Melkoinen matka kävellä, toivottavasti löytyis kyyti.

Portilla viimeinenkin taksi kurvasi pois. Meitä oli siinä neljä ihmettelemässä, kun pelastava taksikuski ilmestyi jostain paikalle. Kysy kaikilta mihkä meno. Toinen pariskunta sano horizon, minä siinä sitten innoissani että sehän on meidän hotellin vieressä. Jaetaan taksi.

Kukaan ei pannut vastaan. Sen toisen pariskunnan mies ei vaan kyllä hypännyt kyytiin.. Matkalla sitten jossain vaiheesaa kuski rupesi kyselemään, että mikä horisontti. Selvisi, että ei ollutkaan se meidän vieressä oleva. Olimme kaikki kuulleet väärin.. Pahoittelin naiselle innokkuuttani ja tätä kömmähdystä. Hinta matkasta varmastikkin olisi kuitenkin sama.

Suihkun kautta suunnittelemaan iltasyömistä.

Koskinou oli paikka jossa emme olleet vielä kierrelleet. Sieltä valikoitui ravintolaksi kehuttu Christoksen family taverna.

Ei muita asiakkaita paikalla. Palvelu oli kyllä erittäin hyvää ja ruoka myös.

Kaupan päälle tuli myös kreikankielen pikakurssi. Päivän sana: hammastikku.

Mielyttävä kokonaisuus.

Ajeltiin siinä ympäriinsä ja päädyimme Monte Smithille. Näytti niin kivalta pimeällä, että tää pitää nähä myös päivän valossa.

Joku kyseli Caramellan Jorgon valmistamaa etananlimarasvaa, olisiko sitä vielä saatavilla. Olipa siinä hyvä syy poiketa yksillä 😁

Saatto siinä tulla laulettua muutama biisikin ja mies pääsi seuraavaksi kokeilemaan mandoliinia.

Aamusta asti oli kuulema porukkaa piisannut. Nyt se kausi virallisesti starttaa.

Takaisin hotellilla mies pääsi parsinta puuhiin, häälahjasukat oli kokenut kovia