Tää päivä on ollut NIIN sekava. Mitenhän sen sanoiksi pukisi.

Synkkään aamuun herättiin, saharanhiekkaa ja vesisadetta.

Aamupalalta autoon hypättyämme huomattiin, että koko saari on valmistautunut myräkkään. Ja sitähän oli tarjolla

Ajateltiin vaan ajella, ei muutakaan olisi.

Ikkunat on saharan hiekan jäljiltä autossa niin likaiset, josko jostain saisi pesun niille.

Lähi huoltsikka, työntekijä hieman nahkeasti lupasi tehä homman. Sano lopuksi ettei maksaisi mitään. 3e heitettiin, vaikutti tyytyväiseltä summaan.

Jonkun maastopaloalueen läpi ajettiin, hurjan näköistä.

Ei ilmeisen kauaa ole, kun täällä on ollut paloja.

Halusin korkealta pois, koska tuuli yltyi niin kovaksi ja oksat lenteli puista. Meidän onnella joku vanha mänty kaatuisi auton päälle.

Takas hotellilla päätettiin vetää päiväpöhnät viereises raflas.. Nimittäin hiilihydraatista. Sen jälkee kunno päikkärit.

Pizzaa ja oluet. Niillä siihen tilaan pääsisi.

Nukkumis suunnitelma meinasi tyssätä syönnin jälkeen johki porahemmoon, joka koitti tehä hotellin seinään aukkoa.

Niin, että koko hotelli raikas.

Kävin sanoo respaan et ostan sille tyypille pullon metaxaa jos lopettaa.. Vartti ni talo oli hiljainen.

Melki kahen tunnin unet.. tais tulla tarpeeseen.

Virkeänä unosten jälkeen lähdimme katsastamaan millainen olisi Rodini park. Kehuttu paikka, ymmärrän toisaalta.. Kurjassa kunnossa, mut olihan siinä jotain kiehtovaa..

Ilmeisesti aikasemmin ollu ”hörhö”puisto. Mut nyt se ko. Parkki on siirtyny sinne Aglan nurkille.

Just muuten sanoin miehelle ettei mun oo koskaan kreikassa tarvinnu pelätä. Ja tääl mä pelkäsin.. Todella oksettavaa katsoa kun just joku piikittäny itteesä ja meinaa vajota tielle ku jalat ei kanna, mut silti samassa se saa jonku sätkyn ja juoksee pois. Ei hyvä.

Kiireetöntä kuljeskelua. Se on aina tarpeen.

Rodini parkin jälkeen oli vuorossa antiikin Rodos.

Puistojen jälkee pari erää yatsia ja tuumailua minne syömään.

Sitten levis pakka. Menin perkule kattoo flightradaria ja huomasin järjestäen lentojen kääntyvän muualle. Tiesin finskin koneen tulevan puol kasi.. No sitäs sitten siinä jäännäämään. Meni yatsinki peluut ihan reisille.

Melkoisen show ja yhden Ateenassa pysähtymisen jälkeen, laskeutui Finnair yhen perästä Rodokselle. Paloautot oli vastassa.

Kerettiin me tuossa jännäämisen välissä käymään syömässä.

Niohori oli kehuttu paikka. Pitihän sitä käydä kokeilemassa.

Ikinä en oo maksaa syönny Kreikassa, nyt olen. Enkä kadu. Oli kyllä ihan eri ku suomessa tarjottavat. Mies sai vihdoin Stifadoa.

Käytiin samalla ihmettelemässä myös kehuttuja kujia.

Ei olisi ollut kovin ihmeellinen päivä ilman lentojen tuomaa jännitystä. Näitäkin on oltava, jotta tasapaino pysyy.