Tai ainakin melkein

Aina, kun ei sovitut menot onnistu, voi tehdä jotain spontaania.

Heitin ilmoille vapaan viikonlopun häämöttäessä, että nyt ku lähtis illasta vois olla jo Tallinnassa.

En ois ikinä uskonut, että mies tarttuu ajatukseen kiinni.
’Varaa sä matka, mä otan majotuksen’ oli miehen sanat.

Tietämättä majotuksesta Tallinkin sivut aukesi ja nopeasti aikatauluun sopiva ylitys löytyi. Star oli laiva, lähtee 19.30.

Hetken pyörin makkarissa ympyrää ennen kuin pääsin jutun juoneen kii eli pakkaamiseen.. Repuilla mennään.. Virhe vai ei?

Tiukka aikataulu
Ei muuta kun posottamaan kohta stadia.

Matkalla Vääksystä Elvi’s grillilltä bursat mukaan taltuttamaan pahimpaa hiukoa.

Länsisatamaan oli ilmestynyt sitten viime reissumme parkkihalli, joten käytimme sitä. Auto mukaan olisi maksanut kolminkertaisesti parkkeeraukseen verrattuna.

18.47 olimme chekkaamassa. Tiukille meni. 13 min jäi aikaa. Kävelimme siis suoraan laivaan.

Laivamatka meni leppoisasti ja joutuisaan, näin myös rakkaan laivan seilaamassa. Silja Europa 💙

Bolt tilattuna satamaan, eihän se oven eteen päässy. Muutaman kierroksen mellakka-aitojen jälkeen pääsimme kyytiin ja kohti hotellia.

Vähän jännitti minkä se mies varas.

No sehän oli ihan Radissonin spa hotelli.

Siistin oloinen ja sängyt ihanan pehmeät.

Nopeasti vaatteiden vaihto ja syömään.

Vettä satoi jotenkin maagisesti, ei mistään pilvistä. Samalla oli lämmintä. Ihan eri kun suomes sataa, silloin on kylmä.

Sateenvarjot fiksuna mukana, hilppasimme katuja pitkin.

Pizza Eleven melki hotellin vieressä.

Ei muita asiakkaita, letkeä musiikki soi sisällä. Heti tuli hyvä fiilis.

Lista oli lyhyt ja ytimekäs. En enää siihen aikaan jaksanut tavata. Kunhan jalapeno mainittu eikä kalaa se kelpaa saa nähä mitä sieltä tulisi. Kyytipojaksi ei ollut kuulema hanassa kuin olutta

Pizzat ja juomat tilattuamme istuimme alas odottelemaan. Katselin sivusilmällä kun baarimikko kaatoi oluemme suoraan 1,5 litran muovipullosta.. Se niistä hanoista.

Olut oli pähkinäisen makeaa, se jopa kirvoitti minut kirjoittamaan tätä tekstiä, mitä en alkuun en edes meinannut.

Minulle sopii vaan tää pois kotoa olo, heti pääsee luovuus valloilleen.

Hetken mietin oliko pizza pakastettua kun päälliset karkas pohjan päältä, mutta ehkä vain kuvittelin. Tai sitten en. Käykääpä kattoo ja kokeilee.

Maku oli kuitenkin hyvä. Tovi siinä fiilisteltiin kunnes miehen nukkuaika tuli jo.

Eli lähdimme kohti hotellihuonetta. Mies nukahti heti, minä jäin suunnittelemaan huomista

Onneksi uni tuli jossain vaiheessa.

Ostimme kummallekkin aamulle aamupalan. Ei huono ratkaisu.

Oli reippaasti vaihtoehtoja mitä syödä, ihan siis hyviäkin. Löytyi jopa kauramaitoa kahviin. Minä kranttu 😁

Pientä suunnittelua aamupalan lomassa, mitä sitä tehtäis.

Ensi alkuun vaan päätettiin kävellä pitkin poikin ja ihmetellä meille uutta osaa Tallinnasta.

Paljon oli kaikkea kivaa nähtävää.

Päädyimme juna-aseman läpi jonkinlaisen torin tai kauppakeskuksen luo.

Torin katoksen alla oli ihania tuoreita tuotteita myytävänä mielin määrin. Mansikoita oli ainakin pakko saada.

Pientä kiertelyä, suklaapuodista vähän kotia viemistä ja alakerran marketista hyviä sipsejä.

Väli freesaus hotellilla samalla, kun funtsittiin loppupäivän ohjelmaa painien Fotografiskan ja Lennusadaman välillä.. Päätyen kuitenkin Patarein vankilaan.

Vankila on ollut haaveena jo monta vuotta siis ihan vaan kävästä, ei jäädä 😁

Bolt kuljetti taas näppärästi perille.

Itse vankilanäyttely oli minulle pienoinen pettymys, ehkä kammottavimmat asiat oli rajattu näkymättömiin.

Kannattaa varata paljon hermoja pelkästään lukemiseen. Koska infokylttejä oli paljon.

Ehkä tunti meni kierroksessa, ihan riittävä aika. Kuvattavaa kyllä olisi riittänyt. En tiedä mikä tämmöisessä ränsistyneessä niin kiehtoo.

Vieressä Lennusadam, mutta sitä ennen pientä hiukopalaa ja palanpainiketta Patarei burgerissa.

Syömään viiletettiin sähköskuutilla kaks päällä, kera kovan huudon. En ollut ennen sellaisella mennyt joten pelottihan se.

Takaisin päin otin vastaavan pyörän. Vinkeätä menoa. Itsesuojeluvaisto vain koitti lyödä päälle kun ei mitään turvavarusteita päällä.

Yllättävän kalliit liput (yht. 30€) maksettuamme kiipesimme Lennusadamin toiseen kerrokseen josta näyttely alkoi. Pelkästään rakennus oli jo niin hieno, että kannatti tulla tänne.

Näkemistä ja taas lukemista oli vaikka kuinka.

Todella hienosti toteutettu näyttely kyllä oli, nyt ymmärsin syyn lipun hinnalle.

Suosittelen jättämään sukellusveneeseen menon viimeiseksi. Ihan vaan siksi, että siellä yksinkertaisesti hais ja happi loppu.

Meillä jäi oikeastaan alakertaan tutustuminen vähille ja ulkona olevat laivatkin unohdettiin siinä pahan olon kourissa.

Onneksi Patarein ja Lennusadamin välistä löytyi kiva terassi jossa sai ottaa pienet virvoittavat, kera kunnon vesisateen.

Kannattaa katsoa, että drinkkinsä saa oikeilla aineksilla, koska tilaamani Limonchello spritz jäi ilman Proseccoa.

Lähtiessämme kävin baarimikolle mainitsemassa aiheesta, olis tehny kuulema uuden ilmasiks.. En ottanu, sanoin vaan.. Shit happens ja matka jatkuu.

Bolt alle ja hotellille. Seuraavaksi spa- osastolle.

Osasto oli kyllä yllätys. Lasten kanssa joskus olimme Tallink spa:ssa ja se oli suuri pettymys. Tyly henkilökunta ja kylmää vettä.

Täällä henkilökunta oli oikein mukavaa ja kuumaa vettäkin löytyi.

Saunoja oli montaa erilaista,aromasta suolaan. Pari poreammettakin löytyy ison altaan lisäksi. Fishspa olisi ollut kiva, mutta valitettavasti se oli kiinni. 15e 15 min olisi se lysti kustantanut.

Oikein hyvä kokonaisuus ainoona miinus puolena ettei minkäänlaista baaria allasosastolla. Onneks otin vesipullon mukaan.

Ymmärsin, että kuitenkin hotellin baarin puolelta voit juomaa hakea ja jopa mennä kylpytakki päällä vilvoittelemaan hotellin eteen. Näytti olevan myös kahvilassa porukka syömässä kylpytakeissa. Se vähän kummastutti.

Kannattaa muuten kylpyläosastolla katsoa mistä ovesta menee saunaan ja missä pukeissa. Höyrysaunan ulkopuolella luki todella pienellä kirjoituksella yhteissauna. Ilman silmälaseja ei näkis. Onneksi oli biksut päällä kun sinne päädyin. Mies sen sijaan yritti istua jonkun aivan vieraan naisen kylkeen kiinni kun luuli minuksi. Sen verta höyryä saunassa.

Tarkkaavaisuus kannattaa myös suihkuissa, eka vapaa suihku ja napista päälle.. Tuli niskaan aivan jääkylmät vedet. Tämä oli joku erikoissuihku. Kyllä virkisti 😁

Hyväksi valinnaksi osottautui kyllä tämä hotelli. Airbnb olisi ollut n. 20e halvempi ja vähempi siellä iloa olisi ollut.

Tän reissun vaikein etappi oli yllätys, ruuan löytyminen. Tarjontaa oli vaikka millä mitalla, mutta ei sitä pastaa, mitä mies himoitsi.

Varmaan pari tuntia (liian kauan) kulutettiin eri vaihtoehtojen läpi käymiseen.

Taas muistin, että jos täällä jonnekkin tiettyyn paikkaan haluat syömäön. VARAA SE PERKULEEN PÖYTÄ.

No päädyttiin jollekkin snäkärin tapaiselle, lähelle juna-asemaa.

Tilasin kaipaamani leikkeen ja mies päätyi loaded friesiin.

Viimein, kun mies sai ruuan nenän eteen, napattiin se samantien pois. Ei edes haarukka kerennyt heilahtaa.

Ohi kulkijat nauroivat ja niin minäkin. Miehen ilme oli priceless.

Mitä just tapahtu?

Noin viisi minuuttia naurua, kunnes homma asettu ja annos palas takas miehen nenän eteen.. Tarjoilija huomasi lennosta, että pekonit vain unohtui.

Oli kyllä sen naurun arvoista.

Ei varmaan yllätä jos kerron millä liikahdettiin seuraavaksi. En taida edes kertoa.

Mutta vanhaan kaupunkiin oli päästävä jo ihan tunnelman vuoksi.

Vana Tallinn kahvit lämpölapun ja viltin alla terassilla. Se on syksy ny! (9.7.2022 🤣

Pääsin taas toteuttamaan lempipuuhaani, eli ihmisten tarkkailua.

Ilmeisesti on suosittua tulla viettämään polttareita Tallinnaan, koska viereisessä ravintolassa oli suomalainen mies- sekä naispolttariporukka. Olisipa minullekkin joskus täällä sellaiset järkätty.

Siinä hörppiessämme mietittiin edellisiä reissuja, ehkä mieleen painuvin paikka oli Hell Hunt.

Josko sinne käymään, ihan vaan tarkistamaan onko paikka pystyssä.

Melkoisen flirtti miestarjoilija toivotti meidät tervetulleeksi kera muutaman silmäniskun.

Tämähän on enempi kuin hyvä tämmöiselle keski-iän ylittäneelle rouvashenkilölle.

Miestä vai nauratti, kun katseli punasteluani.

Aperol maistui ja taas tarkkailtiin..

Sain puhuttua miehen ympäri, että jossain vielä käydään seikkailemassa.

Salakapakka, aina halunnut löytää sellaisen.

Ovikoodi löytyi tutun vihjeestä, mutta se ei toiminut.

Olimme juuri luovuttamassa kun kaksi miesti lähti jälkeemme kokeilemaan onneaan omalla koodillaan.

He huomasivat onneksemme pettyneet ilmeemme ja päästivät samalla oven avauksella meidät sisään.

Jess!!

Uusi paikka uusi juoma

Long island ice tea, sekin pitää maistaa kerran elämässä.

Sitäpä sitten mies seurasi, kuinka käy kun lasillisen sitä kietaisen.

Ei käynnyt kuinkaan, jopa käveltiin hotellille. Ei matka eikä mikään.

Muutamat hienot otokset toki piti ottaa matkalla.

Ei ollut edes haikia huominen.

Vaan reippaana aamupalalle.

Olimme siis menneet tarpeeksi ajoissa nukkumaan.

Pikku spat, tavaroiden pakkaus ja kohti satamaa.

Se pasta kummitteli vieläkin.

Ennen sitä kuitenkin pieni kierros kävellen.

Uusia maisemia pitkin päädyimme Chicago 1933 nimisen paikan terassille kahville ja juuri silloin alkoi järkyttävä vesisade. Sitä siinä tovi katseltiin ja tällä kertaa toivottiin ettei kuitenkaan ukkoseksi muuttuisi.

Jossain vaiheessa mies häipyi vessaan ja minä jäin kirjoittelemaan aikani kuluksi pöytään.

Siinä kesken mietteiden havahduin lauseeseen: ’Terve Laura’

Ensimmäisenä mielessä kävi, että apua mitä mä nyt oon tehny vai olinko pudottanut lompakon, kuka täällä tiesi nimeni. Toisena mielessä kävi poliisi..

Älkää kysykö miksi.

Kumpikaan ei osunut oikeaan. Vaan tervehtijä oli ala-asteen luokkakaverini, joka vaimonsa kanssa oli bongannut meidät terassilta.

Koskaan et voi olla siis varma keneen törmäät ulkomailla.

Käyttäydy myös sen mukaan 😁

Kun kuulumiset oli vaihdettu suuntasimme kohti satamaa, josta löytyisi vihdoin sitä pastaa, Al Capone nimisestä raflasta.

Annokset oli oikein maukkaita.

Aikataulu antoi vielä periksi pienelle shoppailuhetkelle, ennen kuin laivaan pitäisi nousta.

Mahtava reissu kaiken kaikkiaan, näitä pitäisi tehdä enemmänkin 🥰