Kylläpä nukutti, aamulla mietin taas mikä maa ja mikä valuutta?

Meinasin kattoo kalenterista et mikä päivä ees on. Mut en viittiny kyl se selviää jossain vaihees jos tarve vaatii.

Huoneen hintaan kuului aamiainen. Muuten todella runsas ja hyvä, mutta tarjolla ei ollut ainoatakaan tuoretta juttua, jos hedelmiä ei lasketa mukaan. Kattauksesta puuttui: kurkut, tomaatit ja paprikat. Vegaanin kauhistus olisi ollut.

Tänään suunnistetaan kohti Delphiä. Sitä ennen kuitenkin vielä katsomaan miltä heräilevä Livadia näyttää.

Tarvis löytää autoon myös puhelimelle kunnon pidike, kun edellinen hajosi.

Tällä kertaa tultiin omalla autolla.

Osuttiin johonkin eurokaupan tyyliseen paikkaan. Kaikki maksoi 1.20e. Ei muuten ois menty mutta silmiin osui pötkö.. Jee pääsee kellumaan. Heti kun vaan seuraavan kerran osuu vettä kohdalle.

Mies löysi puhelintarvikekaupan, sopivasti siinä edustalla oli sellanen vaimopenkki ni sain taas siinä istuskella ja ihmetellä

Sopiva pidike onneksi löytyi nopeasti, ei tarvinnut kiertää pitemmälle.

Kyllähän täällä katseltavaa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka.

Siinä kuljeskellessa satuin huomaamaan hienon viiksinäyttelyn, paikallisen vanhan apteekin seinässä. Juuri, kun olin menossa ottamaan kuvia, porhalsi paikalle isä Jorgos.

Samaan aikaan sisältä tuli hoitajan näköinen nainen tikku ojossa. Isä jorgos laski maskin, tiku pyörähti nenässä ja isä jatkoi matkaa. Tämä oli ehkä nopein ja omituisin näkemäni koronatestaus.

Sitten olikin jo siirryttävä hakemaan hotellilta kamat ja kohti Delphiä.

Pysähdyttiin matkalla katsomaan Karakolithoksen monumenttia kaatuneille. Vaikuttava teos.

Matkalla pitää muistaa varoa myös villisikoja.

Pitää myös ihmetellä näitä hiihtokylttejä lisää.

Ennen Delphiä on kylä nimeltään Arachova. Ai että miten ihana paikka jälleen kerran.

Täältä löytyi ensimmäinen turistikrääsä kauppa, joten pääsin ostamaan magneetit kokoelmaan. Saattoi sieltä tarttua matkaan ihana puuvillapeittokin.

Muutaman mutkan takaa tulikin jo vastaan Delphi. Itse raunioilla näytti olevan niin paljon porukkaa ja vielä kuumin aika, päätettiin jättää käyminen joko illemmalle tai vasta aamulle.

Majoitustahan meillä ei ollut. Muutamaa vaihtoehtoa oltiin katseltu, mutta mitään ei vielä buukattu.

Auto parkkiin ja katsomaan vaihtoehtoja.

Kerettiin vähän matkan päähän autosta, kuin tyhjästä eteemme ilmestyi mies, joka kysyi voiko auttaa.

Selitimme, että huone yöksi tarvittais, mutta haluaisimme sen näköalalla.

Miehellä sattumalta oli juuri sillä kohdalla kaksi hotellia, hän voisi esitellä erilaisia huoneita ja kertoa hintoja.

Eipä ennen muuten olla törmätty hotellin sisäänheittäjään.

Yksi huoneista vaikutti kivalta, 48e ja siihen kuului ilmastointi ja aamiaiset.

Sehän me otettiin.

Pienen tuumaushetken jälkeen ajattelimme lähteä nauttimaan myöhäisen lounaan.

Phivos ravintola näytti hyvältä. Ja olihan se myös.

Kreikkalainensalaatti puokkiin ja saganaki juusto. Oli kyllä otettava vielä oluet kyytipojaksi.

Huikeat lounasmaisemat ja ruoka maistui

Kun pääsimme hotellihuoneeseen päätti oraakkeli laittaa meille kunnon tervetuloa shown pystyyn

Ukkonen saapui viihdyttämään meitä. En ole koskaan nähnyt niin kovaa sadetta. Rakeitakin tuli.

Viereiset vuoret katosivat näkökentästä. Olimme kirjaimellisesti pilvessä.

Eihän sitä näytelmää kauaa kestänyt, mutta olihan se hienoa.

Voi olla ettei raunioille tarvitse tänään mennä. Sen verta liukkaaksi vesisade tekee paikat.

Hetken tuumailun jälkee päätettiin kuitenkin ottaa riski.

Ilma oli muuttunut ihanan raikkaaksi ja aika viileäksi.

Käveltiin raunioille, koska ne oli aivan ”nurkan takana”

Ensiksi ajatus oli mennä museoon. Hiljaiselta näytti.

Tässä vaiheessa piti tarkistaa mikä viikonpäivä. Ovessa luki avoinna joka päivä 8-20, paitsi Tiistaisin menisi kiinni klo 17.00.

Tänään on tosiaan Tiistai.

Mutta ei se mitään raunioille kuitenkin pääsi ja sinne kun ostaa lipun, pääsee samalla lipulla seuraavana päivänä museoon. 24e kaksi lippua.

Oon ennenkin tuumannut, että Kreikassa kun on nähnyt yhden tämmöisen paikan on ne loput aika samanlaisia. Pakko syödä sanat siltä osin, että maisemat toivat tähän paikkaan sen mahtavuuden.

Onneksi sade oli laskenut lämpötilaa, arviolta +22c. Koska täällä ei ois erkkikään kivunnu jos lukemat olis ollu likempänä kolmeekymppiä.

Paikalla siis tänään kaksi maailman napaa. Toinen on vaan liikkuvaisempaa sorttia.

Toista tuntia siellä kierreltiin. Voin sanoa, että seuraavaksi tuli minun reissuni kohokohta.

Käveltii takaisin kylään päin, näin vastaan tulevan todella vanhan rouvan. Valehtelematta ainakin satavuotias.

Hän piteli kaiteesta kulkiessaan ja ilmeisesti joku sukulainen käveli edellä puhelin kourassa.

Rouvalla oli korkeat korot ja punaiseksi lakatut varpaankynnet.

Näin jo kaukaa kauniin hymyn ja hakevan katseen.

Kalispera, oli pakko sanoa niin hienolle rouvalle.

Kun hän pääsi juuri kohdalleni, otti hän olasta kiinni ja kysyi minulta kreikaksi mistä olette?

En tiedä kumpi oli hämmentyneempi, minä vai rouva.

Itse ymmärsin kreikaksi sanotun lauseen ja osasin siihen vielä vastata ja rouva sai vastauksen kreikaksi.

Sitten hän kääntyi äkkiä ja jatkoi matkaa.

Huikkasin perään kalo vradit.

Melkein itku pääsi. Oli se niin ihmeellinen tilanne.

Loppumatka hotellille hyödynnettiin ikkunaostosten parissa.

Poikettiin me yhteen kauppaan, jonka omistaja oli todellinen myyntimies mynttinen.

Mulle ei oo koskaan myyty magneetteja niin intohimoisesti.

Tän miehen taidot menee tässä turrekaupassa ihan hukkaan, hän voisi sen sijaan kokeilla myyntiuraa jääkaappien parissa Grönlannissa.

Suihkut ja hetken hengailut upealla parvekkeella. Tai no siis maisemat oli upeat.

Miehen teki mieli kania.. Siis ruuaksi. Se on jo vuoden siitä haaveillut.

Itsellä ei oikeastaan ollu ruuan suhteen väliä.

Aikasemmin bongattu taverna tarjoili kania. Sinne sitten.

Vielä varmistus ovella. Kanit löytyy.

Itse valitsin listalta artisokkaa sitruunakastikkeessa.

Huhhuijaa olipas ruuat. Todella jotain erilaista.

Ensimmäinen paikka, josta sai jotain: on the house.

Siinä teille kreikkalaisen piirakan vihaajat.

Jos hetkeksi taas istuisi sulattelemaan..

Miten taas osuikaan niin kohillee tää paikan valinta.

Pitää olla todella kiitollinen, että saa kokea jotain näin hienoa ja uskomatonta. Ja vielä oman rakkaan kanssa. 💙

Näihin kuviin ja tunnelmiin..