Kaksi maailman napaa

Kylläpä nukutti, aamulla mietin taas mikä maa ja mikä valuutta?

Meinasin kattoo kalenterista et mikä päivä ees on. Mut en viittiny kyl se selviää jossain vaihees jos tarve vaatii.

Huoneen hintaan kuului aamiainen. Muuten todella runsas ja hyvä, mutta tarjolla ei ollut ainoatakaan tuoretta juttua, jos hedelmiä ei lasketa mukaan. Kattauksesta puuttui: kurkut, tomaatit ja paprikat. Vegaanin kauhistus olisi ollut.

Pitkä aamiaispöytä
Kaffepöytä
Lämmintä puolta

Tänään suunnistetaan kohti Delphiä. Sitä ennen kuitenkin vielä katsomaan miltä heräilevä Livadia näyttää.

Tarvis löytää autoon myös puhelimelle kunnon pidike, kun edellinen hajosi.

Tällä kertaa tultiin omalla autolla.

Ihania kukkivia puita.

Osuttiin johonkin eurokaupan tyyliseen paikkaan. Kaikki maksoi 1.20e. Ei muuten ois menty mutta silmiin osui pötkö.. Jee pääsee kellumaan. Heti kun vaan seuraavan kerran osuu vettä kohdalle.

Krääsää

Mies löysi puhelintarvikekaupan, sopivasti siinä edustalla oli sellanen vaimopenkki ni sain taas siinä istuskella ja ihmetellä

Penkille häpeämään

Sopiva pidike onneksi löytyi nopeasti, ei tarvinnut kiertää pitemmälle.

Näitä laskettelu aiheisia kylttejä rupeaa jo näkymään
Yläkylää

Kyllähän täällä katseltavaa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka.

Siinä kuljeskellessa satuin huomaamaan hienon viiksinäyttelyn, paikallisen vanhan apteekin seinässä. Juuri, kun olin menossa ottamaan kuvia, porhalsi paikalle isä Jorgos.

Samaan aikaan sisältä tuli hoitajan näköinen nainen tikku ojossa. Isä jorgos laski maskin, tiku pyörähti nenässä ja isä jatkoi matkaa. Tämä oli ehkä nopein ja omituisin näkemäni koronatestaus.

Näitä ei voi sanoa edes kalapuikoiksi. Nää on jo kunnon fileet nenän alla
Hienostuneempaa settiä
Ja vähän taiteellisuutta

Sitten olikin jo siirryttävä hakemaan hotellilta kamat ja kohti Delphiä.

Pysähdyttiin matkalla katsomaan Karakolithoksen monumenttia kaatuneille. Vaikuttava teos.

Monumentti
134 kuolleen nimeä

Matkalla pitää muistaa varoa myös villisikoja.

Varoitus

Pitää myös ihmetellä näitä hiihtokylttejä lisää.

Parnass ski
Sieltä sukset mukaan
Parnasso vuori

Ennen Delphiä on kylä nimeltään Arachova. Ai että miten ihana paikka jälleen kerran.

Täältä löytyi ensimmäinen turistikrääsä kauppa, joten pääsin ostamaan magneetit kokoelmaan. Saattoi sieltä tarttua matkaan ihana puuvillapeittokin.

Arachova
Jänniä juttuja puskassa
Maisemaa
Ja kisuleita.

Muutaman mutkan takaa tulikin jo vastaan Delphi. Itse raunioilla näytti olevan niin paljon porukkaa ja vielä kuumin aika, päätettiin jättää käyminen joko illemmalle tai vasta aamulle.

Majoitustahan meillä ei ollut. Muutamaa vaihtoehtoa oltiin katseltu, mutta mitään ei vielä buukattu.

Auto parkkiin ja katsomaan vaihtoehtoja.

Kerettiin vähän matkan päähän autosta, kuin tyhjästä eteemme ilmestyi mies, joka kysyi voiko auttaa.

Selitimme, että huone yöksi tarvittais, mutta haluaisimme sen näköalalla.

Hotelli

Miehellä sattumalta oli juuri sillä kohdalla kaksi hotellia, hän voisi esitellä erilaisia huoneita ja kertoa hintoja.

Eipä ennen muuten olla törmätty hotellin sisäänheittäjään.

Yksi huoneista vaikutti kivalta, 48e ja siihen kuului ilmastointi ja aamiaiset.

Sehän me otettiin.

Huone. Ei iso mutta riittävä
Tärkeä vessakuva
Mutta tää näkymä.
Aivan huikea

Pienen tuumaushetken jälkeen ajattelimme lähteä nauttimaan myöhäisen lounaan.

Phivos ravintola näytti hyvältä. Ja olihan se myös.

Kreikkalainensalaatti puokkiin ja saganaki juusto. Oli kyllä otettava vielä oluet kyytipojaksi.

Huikeat lounasmaisemat ja ruoka maistui

Niin hyvää
Maisema kohillaan
Kivoja yksityiskohtia
Hauskat parvekkeet

Kun pääsimme hotellihuoneeseen päätti oraakkeli laittaa meille kunnon tervetuloa shown pystyyn

Ukkonen saapui viihdyttämään meitä. En ole koskaan nähnyt niin kovaa sadetta. Rakeitakin tuli.

Katoava vuori

Viereiset vuoret katosivat näkökentästä. Olimme kirjaimellisesti pilvessä.

Pilvessä

Eihän sitä näytelmää kauaa kestänyt, mutta olihan se hienoa.

Jo kirkastuu

Voi olla ettei raunioille tarvitse tänään mennä. Sen verta liukkaaksi vesisade tekee paikat.

Ihanat oliivipuut

Hetken tuumailun jälkee päätettiin kuitenkin ottaa riski.

Ilma oli muuttunut ihanan raikkaaksi ja aika viileäksi.

Tää maisema on vaan niin huikea

Käveltiin raunioille, koska ne oli aivan ”nurkan takana”

Ensiksi ajatus oli mennä museoon. Hiljaiselta näytti.

Tässä vaiheessa piti tarkistaa mikä viikonpäivä. Ovessa luki avoinna joka päivä 8-20, paitsi Tiistaisin menisi kiinni klo 17.00.

Tänään on tosiaan Tiistai.

Mutta ei se mitään raunioille kuitenkin pääsi ja sinne kun ostaa lipun, pääsee samalla lipulla seuraavana päivänä museoon. 24e kaksi lippua.

Tästä se alkaa

Oon ennenkin tuumannut, että Kreikassa kun on nähnyt yhden tämmöisen paikan on ne loput aika samanlaisia. Pakko syödä sanat siltä osin, että maisemat toivat tähän paikkaan sen mahtavuuden.

Oliks tää nyt se oraakkeli?

Onneksi sade oli laskenut lämpötilaa, arviolta +22c. Koska täällä ei ois erkkikään kivunnu jos lukemat olis ollu likempänä kolmeekymppiä.

Tässä on nyt se kuuluisa maailman napa.

Paikalla siis tänään kaksi maailman napaa. Toinen on vaan liikkuvaisempaa sorttia.

En tiiä mitä tästä opastaulusta sanoisi…
Joku tolppa
Maisemaa
Joku tyyppi
Panttilainaamo
Taas joku tolppa
Se on kuulkaa kivee hakattu
Kaks turree
Koira stadionilla
Määm
Kolmipäinen käärme.. Ilman päitä
Teatteri

Toista tuntia siellä kierreltiin. Voin sanoa, että seuraavaksi tuli minun reissuni kohokohta.

Oraakkeli

Käveltii takaisin kylään päin, näin vastaan tulevan todella vanhan rouvan. Valehtelematta ainakin satavuotias.

Hän piteli kaiteesta kulkiessaan ja ilmeisesti joku sukulainen käveli edellä puhelin kourassa.

Rouvalla oli korkeat korot ja punaiseksi lakatut varpaankynnet.

Näin jo kaukaa kauniin hymyn ja hakevan katseen.

Kalispera, oli pakko sanoa niin hienolle rouvalle.

Kun hän pääsi juuri kohdalleni, otti hän olasta kiinni ja kysyi minulta kreikaksi mistä olette?

En tiedä kumpi oli hämmentyneempi, minä vai rouva.

Itse ymmärsin kreikaksi sanotun lauseen ja osasin siihen vielä vastata ja rouva sai vastauksen kreikaksi.

Sitten hän kääntyi äkkiä ja jatkoi matkaa.

Huikkasin perään kalo vradit.

Melkein itku pääsi. Oli se niin ihmeellinen tilanne.

Upea
Oraakkelin aikainen hotelli

Loppumatka hotellille hyödynnettiin ikkunaostosten parissa.

Poikettiin me yhteen kauppaan, jonka omistaja oli todellinen myyntimies mynttinen.

Mulle ei oo koskaan myyty magneetteja niin intohimoisesti.

Tän miehen taidot menee tässä turrekaupassa ihan hukkaan, hän voisi sen sijaan kokeilla myyntiuraa jääkaappien parissa Grönlannissa.

Korkeuseroja
Herra 47
Lähimarketti

Suihkut ja hetken hengailut upealla parvekkeella. Tai no siis maisemat oli upeat.

Apua en kestä tätä kauneutta

Miehen teki mieli kania.. Siis ruuaksi. Se on jo vuoden siitä haaveillut.

Itsellä ei oikeastaan ollu ruuan suhteen väliä.

Aikasemmin bongattu taverna tarjoili kania. Sinne sitten.

Taverna Vakhos

Vielä varmistus ovella. Kanit löytyy.

Itse valitsin listalta artisokkaa sitruunakastikkeessa.

Huhhuijaa olipas ruuat. Todella jotain erilaista.

Artisokkaa
Kania

Ensimmäinen paikka, josta sai jotain: on the house.

Jälkkäriä

Siinä teille kreikkalaisen piirakan vihaajat.

Bussiasema minun makuun

Jos hetkeksi taas istuisi sulattelemaan..

Drinksuja taas kerraksee.

Miten taas osuikaan niin kohillee tää paikan valinta.

Pitää olla todella kiitollinen, että saa kokea jotain näin hienoa ja uskomatonta. Ja vielä oman rakkaan kanssa. 💙

Καληνυχτα

Näihin kuviin ja tunnelmiin..

12 comments on “Kaksi maailman napaa”

  1. Irma eronen

    Kyllä oli taas niin viihdyttävää ja upeaa lukemista reissustanne. Kuvailet osuvasti päivän tapahtumia ja kerrot kommelluksista myös kivasti. Tuntuu kuin itsekin olisi hieman mukana, kun lukee päivityksiäsi. Mielenkiintoista loman jatkoa teille.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos, kiva kuulla. Tarkoitus on, että pääsee tunnelmaan 🙂

      Vastaa
  2. Jori

    Kiitos kauniista kertomuksesta ja kuvista. Itse turrebussissa läpiajaneena jäi kaipuu tuonne Arachovaan. Mietin joskus, että talvella vois käydä.

    Delfoi on kauniilla paikalla. Vielä kauniimpaa oli matka kohti Meteoraa vuoriston läpi.

    Vastaa
    1. Laura

      Arachova oli kyllä ohana. Talvella varmaan mielenkiintoinen. En tiiä kyl keatäiskö kantti ajaa autolla sinne. Saati olla kyydissä

      Vastaa
  3. Sirpa Keltakangas

    Kivasti kerrot ja kuvitat. Mukavaa luettavaa ja vie kyllä mukanaan. Itse olen asunut Chalkiksessa, nuo vuoret ja havumetsät toi taas muistot mieleen. Kiitos päivien ”Piristyksistä”.🤗.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos, kiva kuulla ❤️

      Vastaa
  4. Katriina

    Oi ihanuus olipa kiva aloittaa päivä kierrellessä Teidän kanssa, kiitos siitä ❣️

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos kun kiertelit kanssamme 💕

      Vastaa
  5. Marja

    Manner – Kreikassa ei olla käyty kuin Ateenassa, mutta kuvat ja tarinasi lisäävät nälkää nähdä enemmän. Huomenna täytän 73 ja toivottavasti vuodet ja kunto riittävät kaikkien mielenkiintoisten kohteiden käymiseen. Teille antoisaa loppumatkaa💑

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos ja paljon onnea näin etukäteen 💐

      Vastaa
  6. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Eipä ole itse tullut törmänneeksi ikinä hotellin sisäänheittäjään. Kertonee siitä, että moni tekee niin, että varaa huoneen vasta paikan päällä. Näkymä huoneesta kieltämättä hieno, itse tykkään vuorista kovasti.

    Vastaa
    1. Laura

      Se oli kyllä kieltämättä erikoista. Mutta heille varmaan ihan normi

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.