Aamu ei ollut yhtään helppo.

Heräsin järkyttävää painajaiseen, hetken kesti tajuta mikä on totta ja mikä ei.

Muutenkin pieni haikeus, koska tänään on jätettävä tämä paratiisi taakse ja lähdettävä suuntaamaan seuraavaan.

Kamojen pakkaus oli onneksi nopeaa, se käy jo rutiinilla.

Viimeiset katselmukset ympäristöön ja suomen tuliaiset villan omistajalle. Kanelisuklaa Tuplaa. Voisin veikata heidän pitävän siitä.

Tätskä oli leiponut meille matkalle suklaakakkua. Lupasin, että pysähdymme sen syömään johkin kivaan paikkaan.

Sellainen paikka löytyi Eretriasta. Frappet kahvilasta ja vähän suolaista ”piirakkaa” kylkeen.

Penkillä meren äärellä oli kiva pitää pientä taukoa.

Eväiden jälkeen takaisin baanalle.

Matkalla mietimme syytä miksi Eretriasta menee lautta Skala Oropouhun.

Se selvisi hyvin nopeasti, kun jumiuduimme matelevaan letkaan, monta kilometriä ennen Chalkidaa. Siinä syy.

Päätimme mennä pienempää tietä kohti Livadiaa ja poiketa Thevan kautta. Ei tarvinnut posottaa miljoona lasissa.

Mukava oli edetä hiljakseen maisemia katsellen.

Matka meni verkkaisasti. Itse Theva ei houkutellut sen paremmin pysähtymään. Voi sanoa, että käynny on.

Livadian laitamalle, kun pääsimme oli hotellimme heti ensimmäisenä vastassa.

Eikä todellakaan kovin houkuttelevan näköisenä

Onneksi sisältä se näytti oikein viihtyisältä.

Ensimmäisenä uikkarit päälle ja altaalle.

Tietä altaalle etsiessämme, Matkalla vanha rouva rupesi kovasti meille selittää jotakin kreikaksi. Ei oikein ymmärretty. Onneksi respan rouva riensi apuun ja johdatti meidät altaalle. Tokas vaan, ’se on vanha mummu ei kannata välittää’. No kyllä minä välitin, olisin kovasti halunnut tietää mitä hällä oli asiaa.

Kyllähän siellä altaassa kelpas uiskennella ja nauttia auringosta.

Väsy rupesi tulemaan. Nyt olisi päikkäreiden paikka.

Sänky oli ihanan pehmeä ja iso. Kaksi tyynyä pyytämättä.

Ainoat miinukset huoneessa oli hissimusiikki, joka kantautui ilmastointikanavasta ja olematon äänieristys käytävälle.

Silti sain nukuttua jopa puolen tunnin unet, kevyet sellaiset kylläkin.

Päätettiin tilata taksi kylille (4€). Se tuli pienen odottelun jälkee. Kirkkaan punainen mersu jossa täti kuskina ihan maskia myöten auton kanssa sävy sävyyn.

Nopeasti päästiin hiljaiselle keskusaukiolle. Olin juuri kysymässä kuskilta mistä helpoiten saisi taksin takaisin, kun samassa huomasin taksiaseman jonka edessä oli jonossa takseja. Kaikki punaisia, aika hauska.

Pienen kävelyn jäljeen totesin heti, että tästä paikasta pidän.

Kierreltiin joen reunamia myöten pitkin kaupunkia. Välillä poikettiin ostamaan jäätelöt.

Tovin kulkemisen jälkeen päädyttiin vehreälle aukiolle. Piges Krias. Kylmät lähteet.

Jonkinlaisia vesimyllyn pyöriä oli siellä täällä. Ja vesi virtasi ihanien siltojen alta.

Kuvat kertokoot kuinka ihmeellistä ja ihanaa tuolla oli.

Hetken ihmettelyn ja kävelyn jälkeen rupesi maisemat jylhenemään.

Mielenkiintoisen näköiset portaat johdattivat meidät amfiteatterille. Teatterilla oli valmistelut käynnissä.

Yhtäkkiä joku mies tuli kovasti selittämään meille jotakin. Se osoitti suurta dinosauruspukua ja samalla repi miestäni sitä kohti.

Selvisi, että illan Jurassic park esityksen päähenkilö oli sairastunut ja he luulivat, että mieheni oli tuuraaja.

Oxi oxi. Ei ei.. nyt on ihan väärä henkilö paikalla. Äkkiä karkuun.

Esitys olisi kyllä hieman kiinnostellut

Hiljalleen käppäillen takaisin päin ja syömään.

Joen varresta valikoitui paikaksi Allegro. Kumpikin valitsi pastaa. Alkuun täytettyjä sieniä sekä leipää ja levitteitä.

Oli kyllä hyvää. Mahat kun oli täynnä istuskeltiin hetkeksi kirkon eteen sulattelemaan.

Jos vielä hieman kuljeskelis pitkin näitä ihania kujia.

Päädyttiin istumaan aukion laidalle ihmettelemään vilkasta iltaelämää.

Tämä kaupunki on kyllä minun makuun. Olen yllättynyt. Ja voin kyllä suositella hieman erilaisena paikkana niille joilla mahdollisuutta ottaa se auto alle ja lähteä tutustumaan pitemmälle mantereelle.

Vielä jos kävelisi tovin ja istahtaisi jonnekkin. Kun ei kerta ole kiire minnekkään.

Kahviloissa ja baareisaa näkyi vain paikallisia. Ja sen huomaa täällä muutenkin. Ei kovin moni puhu englantia tai edes menuja ole englanniksi.

Tämä on hyvää harjoitusta minulle kreikankielen suhteen.

Jostain kuului mukavaa Jazz musiikkia. Se olkoon viimeinen pitstop.

Tää on parasta, istuskella ja tarkkailla ympärillä olevia ihmisiä. Keksiä heistä tarinoita mielessään. Samalla oppia ehkä myös jotakin.

Tässä vikassa paikassa opin ainakin uuden tavan pistää tarjolle porkkana- ja kurkkutikkuja. Päälle oli pirskotettu sitä kreikkalaista punaviinietikkaa (se hassupullo) sekä suolaa. Vaikka tovi sitten syöty niin nämä upposivat kuin häkä.

Taksiasemalla ei ollut ketään. Satuin näkemään kun yksi taksi pysähtyi tupakkakaupan eteen. Juoksin sinne ja huidoin kuski kioskilta. ’paljonko maksaa hotelli Philippokselle?’ tessera evro, oli vastaus ja sillä mentiin. Maksettiin kyllä mennen tullen mielellään enempikin. Ei se bensakaan oo täällä ilmaista.

Katsotaan minne huomenna eksytään.

Onneksi hissimusiikki on vaimennut.