Sillä sipuli

Kello puoli viisi yöllä tai no aamua se kai joillekkin on, tapahtui jotain omituista.

Heräsin kovaan huutoon, kauheaan rymistelyyn ja kaiken melun kruunasi jäätävä oven pamahdus.

Tömistelyä ees taas, kuului jonkun tovin. Kerkesin käydä mielessäni läpi kaikki mahdolliset. Onko talo tulessa? Kenties maastopalo? Onko tänne murtauduttu? Vai mitä ihmettä?

Nousin ylös hetkeksi kuulostelemaan, kaippa ne nyt herättelisi jos olisi oikeasti meitä koskeva hätä.

Pienen hetken jälkeen laskeutui hiljaisuus, hyvä niin. Ei olisi siihen aikaan vielä huvittanut nousta ylös.

Pari tuntia unta kuuppaan.

Aamu oli taas todella kaunis, jotenkin epäilen ettei täällä rumia aamuja olekkaan.

Yöllisestä toiminnasta ei ollut tietoakaan.

Aivan tyyni meri

Tehtiin toastit aamupalaksi kahvin kanssa. Samalla kun suunniteltiin alkavaa päivää.

Hyvät aamupalat

Rannalle aamupäiväksi, lounas ja iltapäiväksi altaalle.. That’s a deal.

Oltiin siinä pakkailemassa, kun yhtäkkiä joku koputti oveen.

Villan omistajahan se siellä, kädessään kaksi tarjotinta. Toisessa hedelmiä ja toisessa Rakia ja pähkinöitä.

Mulla leikkas heti, tää oli hyvittelyä ilmeisesti yöllisestä showsta. Mikä ikinä sitten olikaan. Enää ei haitannut herätys.

Hyvittelyt

Nämä tuomiset tuli kyllä tarpeeseen, juuri olin haaveillut hedelmistä rannalle evääksi.

Rantaahan täällä riittää monta kilometriä, joten helppo oli vaan valita mieleisin paikka, ei muuta kun teltta pystyyn.

Teltta ja leijona

Eilinen vedenlämmön mittailu ei minusta ollut tarpeeksi virallista joten passitin miehen mereen mittarin kanssa mittaamaan uudelleen.

Virallinen mittaaja välineineen

27 c näytti mittari. Sehän on aika hyvä.. Siis lämpökin.

Uimahattutäti chillailee kivan lämpimässä vedessä

Reggae soi taustalla. Välillä pulahdus mereen. Rentoa oloa. Kunnes tuli nälkä.

Suomalaisittain hajuraolla

Välillä tuntuu et me vaan syyään, mut sitä se loma meille on.

Teltta nippuun ja kohti villaa.

Eiliset Kreikkalaiset piirakat uuniin (en sano enää pizza, koska taas tuli kuraa niskaan)

Oveen koputus, arvasinkin jo kuka siellä on. No tätskähän se, tällä kertaa tuli pahoittelemaan, kun eivät olleet kerenneet siivoamaan huonetta. Luulivat, että olemme poissa pitempään.

Selitin, että söisimme ja siirtyisimme altaalle päikkäreille. No problem.

Piiras oli edelleen hyvää ja hienosti täytti mahaa.

Altaalla ei ollut onneksi ketään, saatiin olla ihan rauhassa.. Ainakin hetken.

Olen aina jotenkin tosi levoton, menee pitkä hetki ennen kuin osaan rauhoittua Haaveilen aina niistä unista rannalla, altaalla, riippumatossa. Kunhan edes jossakin saisi pienet päikkärit ottaa.

Altaalla vaihdoin paikkaa moneen otteeseen.

Jossain vaiheessa villan täti tuli sanomaan, että 10 minuutin päästä pääsisimme huoneeseen. Ja yksi problem..

No mikäs ny?

Meillä oli omat juomat altaalla..

Olin jotenkin ajatellut ettei täällä ole mitään myyntiä, siksi näin.

Tässä on hyvä olla

Selitin myös tämän ja pahoittelin kovasti. Tätiä vaan nauratti, käski pistää juomat laukkuun koska tarkastajan tullessa hän olisi lirissä, ei olisi esittää kuittia.

Hävetti sen verran, että piilotin juomat ja etsin jonkun joka meille uudet virvokkeet myisi ja tarjoilisi. Koskaan en oo muuten vesi ja limsapulloa joutunut jemmailemaan.

Tämän episodin jälkeen löysin hyvän paikan ja asennon. Silmä alkoi luppaamaan.. Jes nyt.. Nyt on se hetki.

Kunnes..

Samalla hetkellä rappusia alas altaalle, juoksi noin 5-vuotias poika, joka  hyppäsi pommilla altaaseen niin, että vesi pärskyi ja kiljuminen vain vauhditti tilannetta.

Heippa unet.

Aikasemmin olinkin miettinyt, kuinka ihanaa ettei tämmöinen paikka olisi yhtään lapsiperheelle. Näköjään olin väärässä.

Aurinko paistaa ihanasti altaalle

Kyllä minä vielä jossain joskus ne unet vetäsen.

Huomattiin altaan yläpuolisessa rakennuksessa biljardipöytä, yhet matsit vois ottaa.

Huoneessa uikkareiden vaihto pois ja pelaamaan.

Samalla löysimme myöskin sen baarin mistä sitä juotavaa saa. Oon selkeesti ollu niin mykistyny maisemista, etten tämmöistä rekisteröinyt.

Se pelaaminen ei sitten onnistunutkaan..

Oli meinaan tarkemmin katsottuna kyseessä pussiton pöytä ja laji oli nimeltää Kara eli kolmen pallon ranskalainen biljardi. Eihän me nyt sellaista osattu. Istuttiin sitten sen sijaan ihailemaan taas maisemia.

Allas-alue baarista kuvattuna

Villan tädin kanssa jutusteltiin reissustamme, hän oli todella kiinnostunut.

Kerroin hänelle kuinka meidän mielestä reissussa on parasta syöminen.

Mainitsin myös ostavani kotio viemisiks aina sitruunoita, punasipuleita ja ehkä tomaatteja, jos siis laukussa tilaa on.

Häntä huvitti ajatus kuinka istun koneessa ja vedän sitruunaa kera sipulin.

Ehkä mun pitäisi taas petrata tätä englannin puhumista, taisin olla ilmeisen epäselvä.

Auringonlaskua

Nälkä tulee kun ruuasta puhuu, joten autolla ales rannalle ja täytettä kupeeseen.

Siinä syödessä juttelin miehelle kuinka meinaan mennä vielä partsille fiilistelee ihanan hiljaista ympäristöä. Koskaan kun ei tiedä mitä seuraavassa paikassa odottaa.

Iltafiilistä rannalta

Takaisin kun päästiin avasin partsinoven.. Luoja mikä mökä.

Parvekkeen tunnelmaa.

Jollakin huusi puhelin täysiä ilmeisesti jotain jalkapallomatsia. Iso joukko ihmisiä istui takapihalla ja jutteli tosi kovaäänisesti.

Se oli sellainen äänten kakofonia. Välillä hurrattiin ja huudettiin bravoa. Välillä joku heitti laseja lattiaan.

Eihän siinä hiljaisuutta fiilistelty, mutta ajattelin, että Suomen pitkässä talvessa, nämäkin äänet ja tunnelma lämmittäisi.

Ehkä meidän aika oli kuitenkin oikea lähteä täältä.

9 comments on “Sillä sipuli”

  1. Irma eronen

    Kiiti taas paljon kertomuksesta. Tuli niin hyvä ja kotoisa olo sitä lukiessa. Rentoutukaa ja nauttikaa. Teidän kivat seikkailut jatkuvat ja innolla odottelen juttuasi.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos. Rentoudutaan 🥰

      Vastaa
  2. Irma eronen

    Kyllä oli taas mukavan tapahtumia juttuja. Ilo niitä lukeakommelluksineen. Ruoka jutut best. Lisää odottelen. Nauttikaa.

    Vastaa
    1. Laura

      Kiva kuulla. Jätin eiliseltä ruokakuvat pois kun ajattelin että se pian tylsistyttää katsella niitä. Taidan kuitenkin jatkossakin niitä laitella

      Vastaa
      1. Raili

        Ruokakuvat sopivat tähän blogiin oikein hyvin 😊 Ei kun kuvia lisää 🍋🧅🍅 😋

        Vastaa
        1. Laura

          Kiva kuulla. Tarvii laitella jatkossa 🙂

          Vastaa
  3. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Ilmeisesti missään vaiheessa ei selvinnyt mistä ryminä ja oven kolaus pamahdus johtuivat? No, saittehan joka tapauksessa tuoreita hedelmiä. Ja heh, vaikka karan sääännöt muuten tietäisikin, olisi peli kyllä siitä huolimatta varsin haastava!

    Vastaa
  4. Sini matkakuumeessa

    Tällaista mukavaa päiväkirjamaista tarinan kerrontaa on mukava lukea. ☺️

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos, kiva kuulla

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.