Kinttupolkuja ja kiertoteitä

Kylläpä oli makoisat unet.

Ainoat äänet joita kuului yöllä, oli koirien haukunta.

Aamulla jännitti avata verhot,  millainen maisema siellä odotti.

Ja odottihan siellä,  maisema jota parempaa saa hakea.

Aamuaurinkoista maisemaa

Tämä sinetöi täydellisen valintamme viimeistään.  Ja vain 66e yö.

Aamupalan tekoon siis,  keittiöstä löytyi voileipägrillistä lähtien tarviketta.  Pannulla lämmiteltiin eiliset lihan jämät leivän päälle ja grillillä paahdettiin leivät. Hunajaa,  joqurttia ja kasviksia,  voiko parempaa olla?

Aamiaista

Aamiaisen jälkee suuntasimme altaalle ja tietenkin juuri silloin jostakin ilmestyi pirun sitkeä ja iso pilvi varjostamaan allas-aluetta.

Villa Pasifai pool

Huulet sinisenä istuskelin aurinkotuolilla ja odotin edes sitä pientä paistetta.

Altaan vesi oli noin 23 asteista, mitattiin se vauvan kylpymittarilla jonka nappasin kotoo mukaan. Ilma näytti 25c. Ihan liian kylmä minulle.

Villa Pasifain allas-aluetta

Jonkun tovin pyristelyn jälkeen alkoi nälkä kurnia ja rannalla näytti aurinkoiselta, joten tuumasta toimeen. Rantakamat kasaan ja meren äärelle.

Pyydettiin Villan väeltä vinkit oikopolkuun, nuori tyttö varoitteli, että kyllä se ales menee mukavasti, mutta noinkohan jaksatte ylös? Saa nähä.

Ennen oikopolkua olevassa mutkassa oli kahdella villan väellä sattunu kolari, jota selvitteli oikein poliisit. Hipsittiin hiljaa ohi siitä torikokouksesta ettei meitäkin sotkettaisi mukaan.

Villa alhaalta käsin

Seuraavan mutkan takaa kurvasi, kukas muukaan kuin isä Jorgos hymy korvissa upealla tilaihmeellään . Oli varmaan kutsuttu paikalle siunaamaan autot.

Oikopolku oli liukas ja kivinen, ehkä tyttö kokemuksesta varoitteli.

Oikopolkua

Eilinen taverna tarjoili maukkaan lounaan, salaattia, Saganakia ja ranskalaisia

Lounasta

Mahat killillään siirryimme rantapedeille makoilemaan, mies luki kirjaa ja minä ihmettelin oloa ja eloa.

Rantaa

Yli vuosi, kun on päässyt mereen uimaan ja olihan se taas ihanaa. Mittari näytti +28c meren lämpötilaksi.

Ja ilma vauvan kylpyveen lämpöistä

Kovasti väsytti ja olisi tehnyt mieli nukkua, mutta joka kerta kun olin vaipumassa uneen havahduin omaan alkavan kuorsaukseen. Tais moni muukin rannalla sen kuulla.

Taidetta rannalla

Aikaa vierähti mukavasti. Ei ollut mitään hajua kellosta. Jossain vaiheessa, kun oli tarpeeksi kerätty voimia, lähdimme kipuamaan takaisin rinteelle.

Mamos man
Tarkkaan ku katsoo niin tämän varjontekijä osaa varmasti kravattisolmun

Kyllähän siinä hiki tuli, mutta askeleita ei ihan niin tarvinnut varoa kuin alas mennessä.

Illallispaikka oli mietinnässä, jonkun tovin päässä sijaitsi isompi kylä nimeltään Kymi, jospa sen kävisi katsastaa.

Mies oli mapsista valinnut oikeen kuulema ”komean rantareitin” josta pääsisi nopeasti perille.

Hieman minua mietitytti tämä kehuttu reitti.

Eikä turhaan, noin 5 kilometrin ajon jälkeen rupesi asfaltti loppumaan ja tie kapenemaan.

Kysyin mieheltä, että oletko nyt ihan varma tästä? Olimme meinaan nähneet jossain ’tie suljettu’ kyltin eilen. Eihän se vaan nyt tätä tarkoittanut..

No kyllähän se tarkoitti, tiestä ei ollut kuin toinen pientare jäljellä, siitä ei ihan autolla ajettaisi.

Hyvältä näyttää
Ei paljoa kuljeta
Ohan siitä joskus mennyt tie

Ei muuta kun auton kääntö ja uusi reitti  mapsiin..  Veikatkaapa menikö putkeen,  no eihän se mennyt.

Ajettiin johki pirun korkealle.  Sanoin miehelle et katsoppa tätä tietä,  tässä ei oo hetkeen ajettu ku puskaa kasvaa keskellä kaistoja.

Vähän matkan päästä tie loppui kuin seinään..  Road to nowhere. Ei hitsi,  me ei päästä ikinä syömään.

Kolmas kerta toden sanoo,  joopa joo.  En tiiä mikä tolla mapsilla on meitä vastaan, mutta tämän reitin se valitsi mitä kapeimpia ja möykkyisimpiä teitä pitkin.

Hermot oli aivan riekaleina,  kun päästiin tätä oikoreittiä rantaan likelle  Kymin satamaa.

Täällä päässä oli sentäs hyvät opasteet

Pakko pysähtyä hetkeksi hengähtämään.

Kymin satamasta

Kymin satama vaikutti kivalta paikalta,  täältä kulkee lautta Alonissokselle ja Skyrokselle.

Istahdettiin pienelle aukiolle, nauttimaan virvokkeet.

Virvoketta
Aukioo
Tunnelmaa

Tauon jälkeen lähdimme nousemaan Kymin kylää kohti.  Millasessahan kunnossa se tie olisi?

Ei ole missään ennen näin paljoa autoilu ahdistanut.

Onneksi tie oli hyvässä kunnossa,  perillä jätettii  auto kylän laitamalle.

Todella erikoisen oloinen paikka tämä,  uudehkoa rakennusta paljon.

Kymin laitamaa

Saavuimme aika isolle aukiolle, jossa sijaitsi todella iso kirkko ja paljon ravintoloita.  Aloimme kävelemään aukion läpi,  niin huomasin,  kun jokaisessa ravintolassa alkoi ihmisten päät kääntymään meihin päin.

Iso kirkko aukiolla

Ne varmaan ajatteli, että nyt nää turret on eksyneet pahasti.

Olivat väärässä,  pizzalle tänne tultiin.

Castello oli pizzerian nimi,  joten valitsin listalta myös nimikkopizzan. Mies lankesi pastaan.

Myös tarjoilija lankesi,  meinaan mieheni jalkoihin asfaltille, kun ensiksi oli pelästyksissään heittänyt puulevyltä pizzan siihen.  En tiedä mitä tanssiesitystä, mies oli sille vessareissulla koittanut esittää. Enkä välttämättä haluakkaan tietää.

Jäätävän kokoinen pizza
Ja mieletön pasta

Eihän me jaksettu kaikkea syödä ,  eli loput mukaan.  Saapahan ehkä aamupalaa tai lounasta.

Mua aina haukutaan siitä,  kun haluan täällä syödä pizzaa,  jännä homma kun täällä näyttää myös paikallisetkin haluavan.  Oli meinaan täynnä koko ravintola heitä.  ’Mutta kun eihän se pizza ole oikeaa kreikkalaista ruokaa’

Miestä väsytti kovin ja pitäisi vielä jaksaa ajaa takaisin majapaikkaan,  pyysin josko mentäisiin sitä pitempää reittiä kuitenkin,  jos vaikka se tie olisi yhtään parempi.  Ja olihan se.

Päätin pitää miestä hereillä riimittelemällä oodia hänen jumalaisille pakaroilleen.

Se toimi,  koska päästiin ehjänä perille 😁

’En oo hulluna Jormaan enkä Istoon,  vaan sun ihanaan pakaristoon’

7 comments on “Kinttupolkuja ja kiertoteitä”

  1. Pia

    Viikko sitten Korfulla tuli meillä eka kerta, kun google maps neuvoi umpikujaan. Tai sitten se ei tiennyt että kivivyöry voi viedä tien mennessään.. 🤦🏻‍♀️

    Vastaa
    1. Laura

      Se voi olla ettei sinne oo merkattu, että näin on käynny. Sinne voi myös itse ilmoittaa

      Vastaa
  2. Marko

    Me kyllä syödään pizzaa myös ja Kosilla on nyt käyty parissakin paikkaa.

    Oon vähän sitä mieltä, että jokainen syö sitä mitä haluaa reissussa.

    Hyvää matkaa!

    Vastaa
    1. Laura

      Juuri näin. Kiitokset 🙂

      Vastaa
  3. Raili

    Taas hymyillen päivän aloitus ”seurassasi”, kiitos 😍

    Vastaa
  4. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Vaikka ”komeaa rantareittiä” ei päässytkään perille, niin aika komea valo taustalla olevilla vuorilla. Minä olisin mieluusti ajellut tietä jo pelkästään tuon takia.

    Itse en oikein pysty käsittämään, miksi toiset ihmiset ovat ylipäätään kiinnostuneita toisten ihmisten syömisistä.

    Vastaa
    1. Laura

      Toisten mielestä mennään kirjaimellisesti maassa maan tavalla eikä lomalla kuulu syödä kuin paikallisia ruokia. Pizza on ikuinen taistelun aihe sekä myös ranskalaiset

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.