Jouluaatto valkeni kauniin aurinkoisena.

Makoisat unet takana, oikein mukava sänky ja petivaatteet.

Aamiainen oli täydellinen.

Löytyi paistettua sipulia, kermassa haudutettuja sieniä ja jopa vohveleita.

Ihme, että maltettiin olla vetämättä ähkyjä.

Aamupalan jälkeen lähdettiin tallustelemaan kohti maailmanpyörää. Miehen idea, jännä koska pelkää raukka korkeita paikkoja.

Hetken mietin kotona pakatessa, olisiko pitänyt ottaa aurinkolasit mukaan.. Nauroin itselleni.. Hah ai talvella vai?

Eiliset kävelyt kyllä painoi jaloissa. Mukulakivikaduilla, kun tasapainoilee tuntuu kuin ois nautinu enempikin mulled winettoo.

Joten varovasti etiäpäin.

Maailmanpyörään maksoi sisään kahdelta 70 PLN eli noin 14e.

Pidin koko matkan miestä kädestä, hyvin hän selvisi.

Korkeuksien jälkeen lähdettiin etsimään paikkaa, jonne istahtaa kupposen äärelle katsomaan joulurauhan julistus.

Löydettiinkin juuri sopivasti söpö pieni kahvila jonne mahtui noin 8 ihmistä.

Julistus pyörimään, kakkua ja lattee ääntä kohti.

Viereisessä pöydässä olijat hieman ihmettelivät kun Porilaisten marssi tämähti täpöllä eetteriin. Hyvä ettei pullat menny väärään kurkkuun. Aina me onnistutaan herättää pahennusta. 😁

Sit iski älytön väsymys. Päikky aika.

No nukkumis hommahan meni niin, että mies kuorsas puoltoista tuntii.. Minä kuuntelin.

Lepohetken aikana oli aurinko kadonnut ja tilalle tullut uskomaton sumu.

Vihdoin olisi kynttilän aika.

Aamusta annoin miehelle pienen paketin, josta tuli salmiakkia. Ei mitään isoa oikein voinut raahata mukana. Puhuttiin kyllä ettei osteltaisi mitään, koska tämä reissu olisi kummankin lahja… Mutta enhän minä malta.

Jossain vaiheessa laitoin kuvan miehelle messengerin kautta toisesta paketista, joka odottelisi kotona.

Sano mun sanoneen, mutta meitä vainoaa joku syömis kirous.. Ollaanko me liian lihavia vai mitä?

Viiden perästä ruvettiin valmistautumaan syömään.

Oikein nättinä sitten siirryttiin hotellin ravintolaan.

Yllätys ettei meidän nimeä sitten listasta löytynyt.

’on teillä varaus, maksettukkin vielä, mut ei meil oo teille pöytää’

’Jos meette takas huoneeseen ni soitellaan sitte’

Ei kai muu auttanu.

Kerettiin me siellä huoneessa ehkä 10 min istumaan kun puhelin soi. Pöytä valmiina.

Hyvityksenä meille tarjottiin juomat.

Parasta ruuassa oli, uskokaa tai älkää.. Keitetyt perunat.. Ne oli vaan NIIN hyviä.

Ei voinut erehtyä siitä, että tämä oli jouluruokaa. Elämys sinänsä.

Hämmentävintä oli ehkä karahvi pöydässä, jossa toki ajattelin olevan jotain kotikalja tyylistä juomaa. Ei se kyllä ollu lähelläkään. Se maistui joko savuiselle luumulle tai rusinalle.. Sahtimainen pläjäys.. Jäi juomati.

Ruuan jälkeen kutsuisi sauna. Melko kuuma sellainen. Vettä ei tarvinnu heittää kiukaalle, kattoon ja seinille sen sijaan.

Se vei kyllä viimeisetkin mehut.

Hyvä oli käpertyä ihaniin lakanoihin ja nukahtaa.