Aamutouhujen jälkeen ulkoilemaan.

En muista koska oltais jouluna kävelty näin paljon.

Lähdettiin vaihteeksi aivan toiseen suuntaan, kuin vanha kaupunki oli.

Siinä takapihoja pitkin seikkaillen, ihmeteltiin puissa olevia vihreitä tuulenpesän näköisiä kasvustoja.

Mies tuumasi niiden ehkä olevan jotain loisia. Kunnes mulla välähti…

MISTELI

Sehän se, ei muuta kun metsästämään.

Kovasti koitin varoa, mutta oksan lisäksi sain Bingon…nimittäin koirankakka sellaisen 🙈

Hyvin rauhallista oli kulkea. Vastaan hölkkäsi muutama ahkera mamma. Meinas tulla ihan huono omatunto..

Löydettiin jonkun museon takapihalta hylättyjä patsaita.

Kuljimme kirkon ohi, jossa oli juuri alkanut jumalanpalvelus, kävimme hetken kuuntelemassa.

Kirkosta kun astuimme ulos, säntäsi joku nainen luokseni hirmuisesti puolaksi jotain selittäen. Enhän mää ymmärtänyt sanaakaan. Nostelin vaan käsiä. Ehkäpä nainen luuli jumalanpalveluksen jo loppuneen ja kyseli sen perään.

Pieni hiuko käytiin taltuttamassa kahvilassa panineilla ja limsalla.

Takaisin hotellilla bingon poistamista kengänpohjasta.. Onneksi tuli ostettua ne tulitikut kynttilää varten.

Pienet päiväunet olisi taas poikaa… Noh veikatkaa mitä kävi?

Enhän mää taaskaan väsymyksestä huolimatta saannu unen päästä kii, joten laskin kylvyn ja kuuntelin äänikirjaa.

Mies kun heräsi, houkuttelin hänet alakerran ravintolaan drinksuille ja pelaamaan Yatsia

Ei ollut onni myötä peleissäkään. Mies sen sijaan haaveili jo loton tekemisestä.

Ravintoloiden kohdalla ei kauheesti meidän tuurilla kannata lotota.

Chleb i Wino

Kovin kehuttu ravintola,jonne siis alkuun teimme varauksen, joka sitten peruuntui, kun he tarjosivat risteilyä. Joka myöskin peruuntui sään takia.

Puhelimessa vain ilmoittivat, että teille on varattu pöytä, sitte loppujen lopuksi.

Jossain vaiheessa selvisi, että tämän nimisiä ravintoloita olisi kaksi ja vielä aika likekkäin.

Riskillä ensimmäiseen.

Kysyivät ekana sähköpostivahvistusta varauksesta.

No eihän meillä ollut sellaista.

Kukaan ei tunnistanut numeroa josta meille oli soitettu.

Hirvee selittely ja tarinan kerronta.

Mitä tästä opimme? AINA se varaus mustaa valkosella.

Jonku tovin setvimisen jälkeen selvisi, että kyse on juuri siitä toisesta ravintolasta.

Juoksujalkaa matkalla sinne, vinkkasin miehelle, ettei ravintolat pidä hetkeä pidempään varausta…

Seuraava saman niminen rafla.

Samat selitykset.

Nainen tiskin takana tivasi, oliko heille ilmoitettu, että myöhästyisimme.

No ei varmaan kukaan ollut tajunnut siitä sanoa.

Jono oli suunnaton ulkona.

Kuiskasin miehelle, nyt on pakko valehella.

’Kyllä kyllä, soitettiin ja ilmotettiin’

’no siinä tapauksessa, tässä teille pöytä’

Ja olihan se, pöytä. Ehkä ihanimmasta paikasta.

Lämpölamput lämmitti niin, että vaihdettiin miehen kanssa pöydän puolia .

Pikku puna kasvoilla sopii minulle paremmin.

Olen tässä syksyn mittaan ulkomaanreissujen sijasta tehnyt pientä matkaa itseeni.

Olen pienistä asioista ja palasista koostanut kartan, jolla nyt voin tulkita kaikkea sitä, miten suhtaudun asioihin ja käsittelen niitä.

Diagnoosiahan tähän ei ole, kaikki on niin tulkinnan varaista.

Sanoisin enempikin luonteenpiirre.

Moni asia viittaa erityisherkkyyteen ja ehkä pienimuotoiseen keskittymishäiriöön.

Näissä tilanteissa sen vahviten huomaan.

Taustalla musiikki, ihmisten hälinä, pieni hermostuminen myöhästymisestä, juokseminen, kaikki tämä ja siihen päälle pitäisi lukea menua joka on hieman epäselvä.. Liikaa tekstiä eri fonteilla.

En meinannut millään hahmottaa, en siis yhtään mitään..

Onneksi mies huomasi tilanteen ja osasi auttaa. Hän tietää mitä haluan ja tilaus hoitui.

Alkuun Bruchettaa, itse otin sen tavallisen, mies halusi salamilla. Juomana Proseccoa.

Pääruuaksi Marsala kanaa sienillä, kera Rieslingin.

Mies päätyi ribseihin.

Voi luoja kuinka hyvää ruokaa, top kolmoseen ja ehkä jopa ykkösija tällä.

Seurasin ikkunan takana kasvavaa jonoa, tarjoilija kävi viemässä heille lämmintä glögiä, jotta tarkenivat odotella. Upea juttu.

Sain houkuteltua miehen vielä tilaamaan jälkiruokaa. Creme brulee puoliksi.

Kaikki tämä ja hinta alla. Me yleensä jaetaan summa viidellä, niin on aika liki totuutta.

Suoraan sanottuna vyöryimme takaisin hotellille, pitkin sumuisia katuja.

Unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Unessa podin jäätävää ähkyä..

Heräsin myös samaan tunteeseen muutamaan kertaan yön aikana….

En syö enää ikinä 🤣