Mistelin metsästystä ja jouluähkyä

Aamutouhujen jälkeen ulkoilemaan.

En muista koska oltais jouluna kävelty näin paljon.

Lähdettiin vaihteeksi aivan toiseen suuntaan, kuin vanha kaupunki oli.

Vanhoja ränsistyneitä taloja
Toiset paremmassa, toiset huonommassa kunnossa

Siinä takapihoja pitkin seikkaillen, ihmeteltiin puissa olevia vihreitä tuulenpesän näköisiä kasvustoja.

Jännän näköisiä

Mies tuumasi niiden ehkä olevan jotain loisia. Kunnes mulla välähti…

MISTELI

Sehän se, ei muuta kun metsästämään.

Kovasti koitin varoa, mutta oksan lisäksi sain Bingon…nimittäin koirankakka sellaisen 🙈

No onneksi oksa oli hieno
Kanavaa
Sulkuportti
Yksi kaupungin porteista

Hyvin rauhallista oli kulkea. Vastaan hölkkäsi muutama ahkera mamma. Meinas tulla ihan huono omatunto..

Sumua piisaa

Löydettiin jonkun museon takapihalta hylättyjä patsaita.

Pää tynnyrissä
Erikoisia asetelmia
Löysin itseni
Ja mieheni 😁

Kuljimme kirkon ohi, jossa oli juuri alkanut jumalanpalvelus, kävimme hetken kuuntelemassa.

Harras tunnelma

Kirkosta kun astuimme ulos, säntäsi joku nainen luokseni hirmuisesti puolaksi jotain selittäen. Enhän mää ymmärtänyt sanaakaan. Nostelin vaan käsiä. Ehkäpä nainen luuli jumalanpalveluksen jo loppuneen ja kyseli sen perään.

Torin laidalla oleva Millenium tree

Pieni hiuko käytiin taltuttamassa kahvilassa panineilla ja limsalla.

Raparperi-sitruunalimsaa

Takaisin hotellilla bingon poistamista kengänpohjasta.. Onneksi tuli ostettua ne tulitikut kynttilää varten.

Pienet päiväunet olisi taas poikaa… Noh veikatkaa mitä kävi?

Kylpytunnelmaa

Enhän mää taaskaan väsymyksestä huolimatta saannu unen päästä kii, joten laskin kylvyn ja kuuntelin äänikirjaa.

Mies kun heräsi, houkuttelin hänet alakerran ravintolaan drinksuille ja pelaamaan Yatsia

Hissiselfie
Yatsia

Ei ollut onni myötä peleissäkään. Mies sen sijaan haaveili jo loton tekemisestä.

Chleb i wino

Ravintoloiden kohdalla ei kauheesti meidän tuurilla kannata lotota.

Chleb i Wino

Kovin kehuttu ravintola,jonne siis alkuun teimme varauksen, joka sitten peruuntui, kun he tarjosivat risteilyä. Joka myöskin peruuntui sään takia.

Puhelimessa vain ilmoittivat, että teille on varattu pöytä, sitte loppujen lopuksi.

Jossain vaiheessa selvisi, että tämän nimisiä ravintoloita olisi kaksi ja vielä aika likekkäin.

Riskillä ensimmäiseen.

Kysyivät ekana sähköpostivahvistusta varauksesta.

No eihän meillä ollut sellaista.

Kukaan ei tunnistanut numeroa josta meille oli soitettu.

Hirvee selittely ja tarinan kerronta.

Mitä tästä opimme? AINA se varaus mustaa valkosella.

Jonku tovin setvimisen jälkeen selvisi, että kyse on juuri siitä toisesta ravintolasta.

Juoksujalkaa matkalla sinne, vinkkasin miehelle, ettei ravintolat pidä hetkeä pidempään varausta…

Seuraava saman niminen rafla.

Samat selitykset.

Nainen tiskin takana tivasi, oliko heille ilmoitettu, että myöhästyisimme.

No ei varmaan kukaan ollut tajunnut siitä sanoa.

Jono oli suunnaton ulkona.

Kuiskasin miehelle, nyt on pakko valehella.

’Kyllä kyllä, soitettiin ja ilmotettiin’

’no siinä tapauksessa, tässä teille pöytä’

Proseccoo

Ja olihan se, pöytä. Ehkä ihanimmasta paikasta.

Lämpölamput lämmitti niin, että vaihdettiin miehen kanssa pöydän puolia .

Pikku puna kasvoilla sopii minulle paremmin.

Eikö vaan?

Olen tässä syksyn mittaan ulkomaanreissujen sijasta tehnyt pientä matkaa itseeni.

Olen pienistä asioista ja palasista koostanut kartan, jolla nyt voin tulkita kaikkea sitä, miten suhtaudun asioihin ja käsittelen niitä.

Diagnoosiahan tähän ei ole, kaikki on niin tulkinnan varaista.

Sanoisin enempikin luonteenpiirre.

Moni asia viittaa erityisherkkyyteen ja ehkä pienimuotoiseen keskittymishäiriöön.

Näissä tilanteissa sen vahviten huomaan.

Taustalla musiikki, ihmisten hälinä, pieni hermostuminen myöhästymisestä, juokseminen, kaikki tämä ja siihen päälle pitäisi lukea menua joka on hieman epäselvä.. Liikaa tekstiä eri fonteilla.

Menu

En meinannut millään hahmottaa, en siis yhtään mitään..

Onneksi mies huomasi tilanteen ja osasi auttaa. Hän tietää mitä haluan ja tilaus hoitui.

Alkuun Bruchettaa, itse otin sen tavallisen, mies halusi salamilla. Juomana Proseccoa.

Original Bruchetta

Pääruuaksi Marsala kanaa sienillä, kera Rieslingin.

Kanaa

Mies päätyi ribseihin.

Ribsit

Voi luoja kuinka hyvää ruokaa, top kolmoseen ja ehkä jopa ykkösija tällä.

Seurasin ikkunan takana kasvavaa jonoa, tarjoilija kävi viemässä heille lämmintä glögiä, jotta tarkenivat odotella. Upea juttu.

Koristeluja

Sain houkuteltua miehen vielä tilaamaan jälkiruokaa. Creme brulee puoliksi.

Olihan siinä marjojakin.

Kaikki tämä ja hinta alla. Me yleensä jaetaan summa viidellä, niin on aika liki totuutta.

Pieni lasku tehtävä. Oliko sinusta edullinen vai kallis?

Suoraan sanottuna vyöryimme takaisin hotellille, pitkin sumuisia katuja.

Unta ei tarvinnut kauaa odotella.

Sumuiset kadut

Unessa podin jäätävää ähkyä..

Heräsin myös samaan tunteeseen muutamaan kertaan yön aikana….

En syö enää ikinä 🤣

6 comments on “Mistelin metsästystä ja jouluähkyä”

  1. Nana

    Melkoista rappioromantiikkaa kyllä mahtuu kaupunkiin. Kun jotkun asiat jäävät vaivaamaan niin pakko niihin on palata ja tässä tapauksessa joululahja. Nyt on villi veikkaus että sieltä paljastuu auton tuulilasiin laitettava aurinkosuoja…?

    Vastaa
    1. Laura

      Ei huono arvaus. Se ois reissussa kyl hyvä.

      Vastaa
  2. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    On muuten mielenkiintoisen näköisiä nuo hylätyt patsaat ym., kauankohan ovat tuolla maanneet? Ja ruoka kieltämättä näyttää todella maukkaalta!

    Vastaa
    1. Laura

      En osaa kyllä sanoa. Pitääpä tutkia onko niistä mitään tietoa enempää

      Vastaa
  3. Terhi

    Bruchetta näyttää hyvältä, toivottavasti oi paljon valkosipulia. Hintatasokaan ei hirvitä, jonotus kylläkin.

    Vastaa
    1. Laura

      Kyllä oli sen verta sopivasti ettei närästää alkanu 😁

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *