Sumua ja rikottuja lupauksia

Liioittelinkohan eilen?

Nimittäin siitä, etten söis enää koskaan.

Aamupäivän satoi kaatamalla. Pelailimme huoneessa Yatsia.

Eikö ole hieno laatikko?

Tarpeeksi monen tappion jälkeen tylsistyin ja päätin, että olisi lähdettävä ulkoilemaan.

Mies oli katsellut mielenkiintoista paikkaa nimeltä Westerplatte.

Bolt alle ja menoksi.

Vettä tuli edelleen kaatamalla ja meillä oli vain yksi pieni sateenvarjo mukana.

Meri 💙

Perille päästyä huomasimme ettemme olleet kuitenkaan ainoita sateessa tallustajia, bussilasteittain ihmisiä myös liikenteessä.

Muistomerkki
Hauta

Sanotaanko, että keli sopi tähän tunnelmaan hyvin, en osaisi kuvitella aurinkoisella säällä tätä paikkaa. Ukkini jäljillä täällä mentiin.

Kasarmirakennus
Sama likempää
Ja sisältä, jonne omalla vastuulla
Ja viimein korkeimmalla paikalla se päämuistomerkki
Jälleen kerran.. Voi kun osaisin kuvata.. Oli niin sopiva tunnelma.

Tarpeeksi talsittuamme tilasimme Boltin meitä hakemaan.

Nälkähän se tähän aikaan päivästä jo on.

Eksyimme jälleen Chleb i Winoon, niiden pizza näytti vaan niin herkulliselta.

Piti ottaa yksi puoliksi, mutta jostain syystä pöytään tulikin kaksi pizzaa… Hyi meitä 😁

Palanpainiketta kera pähkinänsärkijän. Miks nää särkijät muuten on noussu nyt koristeiksi niin vimmatusti?

Tiedän.. Olen perso, varsinkin Pizzalle.

Voiko tämmöisestä kieltäytyä?
Ettäs tiedätte
Odottava tunnelma

Illan ruuan suhteen piti tehdä myös päätös. Kävimme kysymässä pöytävarausta, Seventh Heavenista, jossa tarjoilija ilmoitti ettei he tiedä monelta sulkevat. Soittaisivat kuulema kun tietävät.

Asia selvä.

Takaisin hotellille ja pienet saunat tähän väliin.

Kuivat ja kuumat löylyt olivat edelleen. Nyt spa puolikin näytti olevan auki, siellä kaksi hierojaa hääräsi.

Saunomisen jälkeen, kaupungilla jaloittelu tekisi hyvää.

Päästiin hotellista ulos, kun tajusimme, että sateenvarjo oli jäännyt huoneeseen.

Onneksi näppärä mieheni huomasi hakureissulla, hotellin aulassa tarjolla olevat varjot jotka oli 10 kertaa isommat ja paremmat, kuin meidän oma. Miksi me ei näitä aikasemmin huomattu.

Sateista tunnelmaa
Kujia ja valoja
Tallustaja
Hauskoja yksityiskohtia
Ja niitä kuvia pitää ottaa
Kadun kulmaus

Välillä pysähdyttiin virvokkeille.

Varmaan maailman suurin Aperol Spritz
Pieni persoonallinen baari
Yksityiskohtia baarista
Jännä seinä

En tiedä kauanko kuljettiin, niin kauan kuitenkin, että rupesimme ihmettelemään kun ei soittoa kuulu ravintolasta.

Kirkko

Ne varmaan oli unohtanu meidät.

Ei muuta kun tossua toisen eteen katsomaan tilanne.

Aukihan se oli. Eikä kukaan edes selitellyt miksi soittoa ei tullut. Ei se mitään pääasia, että sai taas syödä 😁

Pastaa tuli taas otettua.

Mahat killillään ulos raflasta.

Vielä viimeiset kuvat pimeydessä ja viimeinen ilta täällä, oli siinä.

Aikaisempi karuselli nyt pimeällä
Ja myös se maailman pyörä

Seuraavan aamun aamiaisella rupesin jo kaipaamaan kotiin. Ei siinä etteikö tämä olisi kiva paikka, vaan se, että levottomana olisi tässä vaiheessa pitänyt siirtyä jo toisaalle.

Aamupalan jälkeen ei enää viitsi nyt lähteä minnekkään kaupungille säntäilemään, olla laiskoteltiin vain.

Paljon jäi näkemättä ja kokematta.

Avainten jättöä vaille valmis.

Respa vielä kerran pahoitteli aaton pöytäsekaannusta. Sattuuhan sitä.

Lentokentälle päästiin näppärästi Boltilla joka oli kahdessa minuutissa ovella.

Melkonen Carlos Sainz taas kuskina.

Kauaa ei siis matka kestänyt. Perillä kentällä, paikka näytti jotenkin ihan erilaiselta kuin tullessa. Ehkä siksi kun nyt ei enää olisi hoppu tutkimaan uutta maata ja kerkeäisi katsomaan ympärilleenkin.

Jonkun verran sai jonotella turvatarkastukseen.

Tax free oli todella kattava ja minusta aika edulliset hinnat.

Pienet ostokset ja viime hetken tulskut mukaan.

Pitihän se paljon peloteltu McDonald’s kokea myös. Sillä siis peloteltu, et moni sanoi sen olevan ainut auki oleva paikka pyhinä.. Väärässä oli se, meinaan oli kii ku tarkistettiin. Ähäkutti.

Jotain jalapeno burgeria, ranskalaisten kaa sinappiadippiä. Kannattaa kokeilla
Portilla.

Nyt kävi se mitä ajattelin joskus vielä käyvän.

Wizzin täti tuli käskemään meidät sovittelee käsikassaroita rautahäkkyrään.

Kannattaa muuten valita, jos mahdollista sellanen lempeimmän näkönen henkilö sitä toimitusta vahtimaan.

No ensiksi otin tax free ostokset pois repusta ja esitin myös ostaneeni kosmetiikka pussukkani tax freestä. Wizz mies siinä nyökytteli hyväksyvästi.

Siinä vaiheessa, kun otin paksun villahuivin ja villatakin repusta ja vedin ne päälleni, häivähti pieni hymy tarkkailija huulilla.

Ehkä sitä kävi niin sääliksi tämmöinen vilukissa, että hyväksyi reppuni käsimatkatavaraksi.. Ja olihan se oikeesti ihan oikean kokoinen, kaikki ulkotaskut vaan hämää.

Miehen kassi hyväksyttiin myös.. No problem. Hassua kun samoilla tultiin Turun päästä eikä siellä ketää kiinnostanu. Ehkä ne ois halunnu vaan lisää rahaa täällä päässä.

Seuraavaksi sitten odottelemaan tuubiin, joka oli jaettu väliseinällä kahteen. Kone ei ollut tullut edes tullut vielä.

Tuubin (mikä sen oikea nimi on?) 🤣yhdistävä ovi oli vielä auki, kun edellä oleva matkustaja sitä vasten nojasi, jossain kohtaa hän siirtyi toiselle puolelle rappusille istumaan ja ennen kuin tajusin ovi napsahti kiinni ja lukkoon. Ainut pois pääsy oli takana tiskin tykönä.

Jepjep just meidän tuuria.

Siinä sitten seistiin aika kauan ennen kuin kone edes tuli ja tyhjeni edellisistä Edinburgin matkustajista.

Jossain vaiheessa viereisen käytävän jono rupesi liikkumaan.. Me ei…

Arvasin sen, että takaa rupee kuuluu mutinaa, että miksi me emme liiku. Olin jo valmistellut litannian kaikkea mukavaa sanottavaa takana huutelijoille.

Tilanteen kuitenkin pelasti henkilökunta joka riensi avaamaan lukitun oven.. Takana olijoiden onneksi.

Pikkusen saatto ruveta kiehuttaa itteenikin niissä villavaatteissa ja paksussa nilkkaan ulottuvassa toppatakissa.

Ei muuten palellut.

Koneessa meillä oli jällee eri puolilla paikat. Ei se mitään, ehkä kestän.. Miehestä en tiedä.

Juuri kun olin asettautunut aloilleni kuulin, kun stuertti pyysi miestäni vaihtamaan paikkaa.. No minnekkäs muualle kuin exit paikalle. Näin ollen sain siirtyä hänen kanssaan sinne istumaan.. Ihanaa ❤️

Tilaa piisaa

Vähän se aina jänskättää, kun ei ulos nää, mutta silloin kuvittelen olevani junassa tai vuoristoradassa, helpottaa kummasti.

Äänikirja loppui juuri sopivasti laskeutumiseen.

Vastassa odotti luminen Turku ja todella luminen auto, jonka esiin kaivamiseksi meni hetki.

49e oli muuten parkki ja parkkiaika 104h

Kotia päin ja kohti uusia seikkailuja.

Minne ne ikinä sitten suuntautuukaan.

Misteli jäi muuten roikkumaan ilmastointiräppänään, seuraavien iloksi.

P.s

Vinkki nro 1: Postimerkit taas kiven alla, vain postista sai.

Vinkki nro 2: Yle Teemalta löytyy Matkapassi niminen ohjelma, jonka 17. Kauden 6. Jaksossa vieraillaan Puolassa. Myös Gdansk vilahtaa ja tuo Westerplaten alue missä käytiin. Ihan kiva jakso suosittelen jos yhtään kiinnostuit ja haluat päästä tunnelmaan.

12 comments on “Sumua ja rikottuja lupauksia”

  1. Nana

    Olipa kiva lukea taas teidän seikkailunne. Katselin myös noita Gdanskin lentoja ja jos sinne menemme niin taidan kyllä valita Finnairin kun ei tarvitse olla pelko persuuksissa meneekö käsimatkatavara läpi vai ei! Jäädään odottamaan seuraavaa postausta! Hyvää alkavaa vuotta.

    Vastaa
  2. Laura

    Kyllä ne läpi menee kun pysyy mitoissa. Meidän reput vaan kun on niin moni ulokkeiset niin hämäävät vaikka etutaskut olisivat tyhjänä. https://www.varusteleka.fi/fi/product/mil-tec-assault-pack-large/20563
    Tuommoiset paitsi eriväriset

    Vastaa
  3. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Sade tosiaan sopii tuohon paikkaan oikein hyvin. Hyvän näköinen pizza ja pasta-annos myös. Missä autonne muuten oli parkissa? Joskus hämmästyttää tuo, miten hankala postimerkkejä on löytää. Taannoin Nepalissa niitä ei ollut lainkaan, edes postissa, olivat maasta loppu :D

    Vastaa
    1. Laura

      Se oli ihan siinä kentän parkissa. Easypark muistaakseni

      Vastaa
  4. Melissa Laitakari

    Vietimme perheen kanssa joululoman Puolassa 2019 sateisissa merkeissä. Lunta saatiin vasta Zakopanessa välipäivinä. Olen meidän reissusta kirjoittanut nälkävuoden mittaisen sarjan blogiini vikkeineen ja tarinoineen: https://villananna.vaikuttajamedia.fi/tag/krakova/
    Krakova tagin alta tosin löytyy muutakin Krakovaan liittyvää, ollaan käyty siellä niin useasti.

    Vastaa
    1. Laura

      Joo ei meillä lumi ollutkaan odotuksissa. Pitääpä tutustua. Kiitos

      Vastaa
  5. Eveliina /Reissukuume

    Ihana matkakertomus! Näitä Puola-juttuja lukiessa tulen myös aina miettineeksi, mahdanko olla ainoa ihminen maailmassa, joka ei ymmärrä maan hienoutta :D

    Vastaa
    1. Laura

      Siellä varmaan pitää käydä just jonain tiettynä aikana että ihastuu, muuta en keksi

      Vastaa
  6. Pirkko / Meriharakka

    Westerplatenille pääsee ainakin kesäkaudella, ja vielä syksylläkin, myös laivoilla Gdanskin keskustasta. Me menimme sinne taksilla ja palasimme sitten laivalla, josta näkikin sitten kivasti Gdanskin rantojakin. Tässä jutussa käynnistämme Westerplatenilla, jos vaikka haluaisit lukaista: https://meriharakka.net/2021/10/13/gdansk-toinen-maailmansota/

    Vastaa
    1. Laura

      Nyt ei löydetty tietoo että milloin se merirosvolaiva sinne seilas. Vilaukselta se nähtiin niillä mutkilla. Pitääpäs tutustua tekstiin kiitos

      Vastaa
  7. Merja / Merjan matkassa

    Mietin koko jutun, että missä maassa te olette. :) Arvuuttelin ensin Tallinnaa, mutta kuvat eivät näyttäneet siltä. Sitten jossain kuvassa luki Gdansk. Omat Puolan kokemukset ovat Varsovasta monen monen vuoden takaa. Hyvä tuuri kun saitte exit-paikat. Enemmän jalkatilaa on aina tervetullutta.

    Vastaa
    1. Laura

      Jep. Mä en joka postaukseen kirjota missä mennään ku ovat sarjassa, avain sanoista löytyy 😊 mut hauska se on arvuutellakkin. Tehdään tota miehen kaa et se näyttää kuvan tai videon kreikasta ja mun pitää kertoo mistä se on.. Kivaa ajankulua. Varsova onkin vieras paikkana. Ehkä sinne vielä joskus

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *