Kuuluisa kotio lähdön aika.

Heräsimme sateiseen aamuun

Ilma oli erilainen, nahkean lämmin ja tuuleton!!!!

Eilis illalta jäänneet pizzapalat toimi aamiaisena.

Minun tuurillani tästä vaan kelit paranee täällä. Aina sama homma.

Olin jo jonkun verran edellisinä päivinä järkkäilly laukkua, ei sitten loppu pakkaaminen tuntuisi niin pahalta.

Kassista löytyi vielä sen verran tilaa, että halusin käydä katselemassa löytyisikö kivaa kangasta, josta voisi ommella pantoja.

Kävelykadun aukion laidalla on ihana pieni kauppa, jossa paljon kankaita ja omistajan itse ompelemia juttuja.

Kaivelin rahapussia todetakseni rahaa olevan jäljellä 500 Escudoa eli 5e. Sain sillä ostettua valmiin pannan. Hyvin käytetty matkabudjetti.

Takaisin hotellilla vastaamme tuli eilisen reissun perämies, kädessään hänellä oli pieni pussi..

Apua…

’I was looking for you. You left your luch bag at the catamaran’

No voi kiitos, ei olisi tarvinnut palauttaa 🙈

Siinä vaiheessa olisin voinut vajota maan alle.

Yhtään ei helpottanu, kun mieheni samaan syssyyn paljasti syönneensä vatsalääkettä edellisenä päivänä risteilystä, siinä syy hänen rautamahaansa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Ihmettelin miehen kännykästä tulevaa herätysääntä.

Miksi ihmeessä tähän aikaan?

’Se olisi Lauran hieronta aika’ kuului vastaus.

Ai että. Kiva. Missäs hierot. Sängyssä? Sohvalla? Lattialla? Altaalla on varmaan vähän viilee.

’Eiku mä varasin sulle ihan oikean hierojan’

Öö ookei.. Apua..

’Missä? Koska? Miten?’

’Miten mää valmistaudun?’

’No miten nyt hierontaan valmistaudutaan?’

Tsekkaamalla, että on ehjät alusvaatteet.. Mietin mielessäni…. Tuskin siellä alasti ollaan.

Samalla toivoin hierojan olevan nainen.

Hieronta oli hotellin spa-tiloissa, joten jännitys hieman hälveni.. Hetkeksi..

Pääsin sisälle, niin hieroja heti kättelyssä käski heittää kaikki vaatteet pois..

Ai kaikki?

’Kyllä, hieron koko vartalon.’

Nice, meni ihan hukkaan ehjät alusvaatteet.

Erikoisin hieronta, jossa olen koskaan ollut.

Takapuolen.. Takaosan.. Selkäpuolen (miten se ny ilmaistaan) jälkeen, käännyttyäni selälleni, hieroja läiskäisi pyyhkeen silmilleni.

Kumpikohan sen pyyhkeen nyt tarvitsee silmien peitoksi, hieroja vai minä?

Mahahieronnan kohdalla kiitin luojaani, ettei mies ollut onneksi saannut edelliselle päivälle aikaa, sen meri kokemuksen jälkeen meinaan olis voinu olla kurja lopputulos tällä kohden.

Missään vaiheessa en tiennyt mitä milloinkin tapahtuu, kun en nähnyt mitään.

Oletettavasti viimeisenä jalkapohjani pyyhkäistiin kuumilla märillä pyyhkeillä ja kuulin kun hieroja asteli pois.

Pitäisiköhän tästä nousta nyt vai jäädä makamaan hetkeksi.. En ollut yhtään varma.

Tovin siinä makoiltuani kuulin puhetta spa-tilojen ulkopuolelta, seuraava asiakas oli saapunut. Ehkä se olisi minun merkki häipyä.

Samassa hieroja tulikin kyselemään onko kaikki kunnossa. Meinasin vaan nukahtaa, vastasin hänelle hädissäni…

Puin päälle, kiitin ja poistuin paikalta.

Erikoisin syntymäpäivälahja ikinä.

Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun selitin hälle tämän hieronta keissin.

Se olisikin sitten aika avaintenluovutuksen ja odottamaan tilattua kyytiä, jonka piti tulla klo. 12

Klo 11.40 saapui kyltin kanssa taksikuski paikalle ja sillä samalla seisomalla alkoi järkyttävä kaatosade.

Tämä vielä varmisti, hyvä aika lähteä.

Kentällä muuten sujui kaikki loistavasti, mutta turvatarkastuksessa oli bongattu miehen laukusta pienen pieni linkkari, joka oli jostain syystä sinne jäännyt. Hetken jo mietin, että mitkähän seuraukset tällä on.

Virkailija kysyi haluttiinko laittaa linkkari ruumaan. Sanoin, että heitä roskiin.

Hymy levisi tyypin kasvoille ja linkkari päätyi virkailijan taskuun. Pieni ilo.

Turvatarkastuksen jälkeen evästä naamaan. Nopein syöminen ikinä, koska kentällä oli kärpäsiä ihan törkeän paljon.

Koko aikana en ole nähnyt ainuttakaan, niin miten ne nyt tänne osasi kerääntyä.

Sama ku Banjulin kentällä tipahteli koppakuoriaisia joka paikasta.

Viime hetken pienet ostokset ja odottelua.

Tykkäsin kovasti tästä kentästä ja mahdollisuudesta ottaa vikatkin vähäiset auringonsäteet vastaan sisäaukiolla.

Ihme ettei se lähdön haikeus iskenyt millään kohin. Ainut haikeus on, koska pääsen jälleen kirjoittamaan.

Nyt oli minun vuoro yllättää, olin varannut kotimatkalle paikat isommalla jalkatilalla, vaikka mieheni sanoi ettei tarvisi. Hän kyllä kiitti minua tässä vaiheessa 💙

Lennolla sama kaava, kun tullessa, mutta toisin päin.

Välipala, välilasku, ruoka ja perkuleesti turbulenssia lisänä.

Tuulennopeus oli kuulema 200 km tunnissa joka puski meitä kirimään myöhästynyttä aikataulua.

Sain onneksi nukuttuakin tovin.

Laskeutuminenkin sujui aika rauhallisesti tuulesta huolimatta.

Laukkuja sai odotella jonkun tovin.

Ulos astuttua, kiitin luojaa ettei oltu valittu muuta parkkipaikkaa, suomen keli kyllä näytti, että ihan turhaan valitin kylmästä ja tuulesta Kap Verdellä.

Räntää satoi viistossa ja tuuli vei ne viimeisetkin lämmöt kehosta.

Saako palata takaisin?

19 tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme kotiin, mies painui nukkumaan. Itse lähdin töihin.. Todella virkeänä.

Kap Verde oli aika erilainen, mitä olin ajatellut. Ihan hyvällä tavalla.

Voisin kuvitella meneväni sinne myös uudestaan, muut saaret vaikuttivat todella mielenkiintoisilta.

Kiitokset, kun jälleen matkasit mukanamme.

Seuraaviin seikkailuihin.

NO STRESS! 😁