Kyllähän se tukkonen olo sitten äityi.

En anna sen kuitenkaan haitata, onneksi suolainen meri-ilma helpottaa hengittämisessä.

Ja suunnattoman suuri lääkepakaasi, joka kulkee aina mukana. Sieltä löytyy antibiooteista lähtien jos jonkinlaista droppia.

Unohdin muuten kertoa, että otettiin paikallinen liittymä miehen puhelimeen, se maksoi 24e. Olisi nyt joku apu jos ja, kun olemme wifien ulottumattomissa.

Kävelykadulla oli liike, josta liittymiä sai. Ei tarvinnut passia tai muutakaan todistusta sen hankkimiseen. Kätevää.

Olimme ajoissa ylhäällä, taas uudella suuntimalla lähdimme etsimään aamupalaa.

Ostimme kyllä hotellilla pyörivältä naiselta kottikärryistä hedelmiä, paprikaa ja tomaattia. Leipä ja voi vain puuttuisivat.

Niistä saisi aikaan jo jotakin hiukopalaa.

Hauska miten täällä on samalla niin siistiä ja kuitenkin samalla myös sitä rosoa.

Värikkäät yksityiskohdat saa sinut kiinnittämään erikoisiin asioihin huomion.

Kuin kävelisi taidegalleriassa.

Tällä alueella tiet on tehty hyviksi ja baanaa riittää, mitä pitkin päästellä.

Pyöräilijöitä täällä näkeekin aika paljon.

Bongasin jopa yhden sähköautonkin täällä ja oikein latauspisteen. Hienoa.

Aamutohinat rupesivat hiljalleen näkymään, toista leipomoa ei ainakaan vielä tullut vastaan.

Päädyimme siis sen samaisen leipomon luo, josta edellisetkin eväät ostettiin.

Tällä kertaa isot kahveet kera sämpylän. Nyt oli salamin sijasta kinkkuversiota.

Ilmeisesti nämä on maissijauhoista tehty kun ovat niin ilmavia. Pullat myös. Niin ja sitä leipää aamupalalle.

Vain kuvat unohtui.

Matkalla takas nappasimme kaupasta mukaan voita ja juotavaa jääkaappiin.

Kyllä ne pyörät pitäisi käydä vuokraamassa, niillä voisi avartaa reviiriä.

Itse jäin odottelemaan hotellille ja keräilemään voimia koitokseen, kun mies lähti metsästämään pyöriä.

Meni hetki ennen kuin löytyi avoinna oleva paikka.

Sähköpyörät olisi olleet 15e/4h per pää ja tavalliset 8e/4h.

Päätös oli ollut helppo, viimeiset sähköpyörät vuokrattiin juuri edestämme kun saavuin pyörää noutamaan.

Hetken epäröin kuinka tälläisessä tuulessa pääsee pullamössövoimin etiäpäin.

Yllätyin kuitenkin, kuinka kevyttä olikin polkea ja ihan turvallista.

Resortti betonikompleksit piti käydä katsastamassa. Mikä niissä niin kiehtoo.

Ei ollu hääviä.

No nyt nekin oli päälisin puolin nähty.

Risteilimme edes takas, pitkin poikin.

Dyynien läpi ajelimme katsomaan rantaa saaren toisella laidalla.

Rannalla oli myös muutama hauta, olisikohan ne, ne kuuluisat rakkaudenhaudat?

Kun vuokra-aika lähestyi loppuaan, pysähdyimme vetäisemään pienet välipalat.

Täällä koirillakin on no stress mood.

Tällä kertaa välikuolema suoritettiin rannan puolella varjojen katveessa.

Syömästä lepäämisen kautta syömään. Kuluu se loma tälleenki.

Hotellista suoraan, aukion toisella laidalla sijaitsee Flor d’ Sal niminen ravintola.

Kuvien perusteella valittu. Oikein mainio.

Miehen valinta oli pihvi. Hetken haaveilin siitä itsekkin, mutta vaistoni sanoi sen olevan melko täynnä sattumaa, joten kanaa kiitos minulle.

Tämän päivän aktiviteetti vei kyllä flunssaisesta ihmisestä viimeisetkin mehut ja palelikin vielä niin pirusti.

Sänky kutsuisi.

Naapurissa muutaman huoneiston päässä on nyt joka yö pidetty ”kotiin” tullessa melkoista tsembaloa.

Toivottavasti naapurin naakat olisivat ens yön hiljempaa.