Lyhyestä virsi kaunis.

Nukuin kuin vauva, hyvä uninen sellainen.

Lämpöpatja pelasti tuskallisen kylmältä yöltä. Oltais saatu ilmastointi, mutta ei yöllä jaksanut ruveta säätämään

Heräämis aikakin oli täydellinen, aamu oli juuri valkenemassa.

Hauska nähdä maisemaa aamulla, kun yöllä ei juuri nähnyt mitään.

Itkuksihan se sitten meni, kun avasin etuoven.

Lefka Orin valkoiset huiput on jotain mykistävää.

Naapurin kukossa on vissiin jotain vikaa.. Sen kiekuminen kuulostaa siltä kun se huutais töttöv*tunröö 🤣

Itkin sekä nauroin.

Pakollisten kuvaamisten jälkeen oli aika lähteä metsästämään auki olevaa markettia ja millä tsäkällä sellainen löytyi melkein seuraavan kadun kulmasta.

Vieressä näytti olevan myös joku grilli, pakko käydä testaamassa joku päivä.

Marketissa oli yllättävän hyvä valikoima ja kohtuu hinnalla.

Perustuotteet lähti mukaan.

30e maksoi kassillinen, saman verta menee nykyään suomessakin.

Tuumailtiin siinä syömisen lomassa miten sunnuntaita vietettäisiin.

Itselle on jäännyt edellisistä kerroista vaivaamaan koluamaton Kallikratiksen mutkainen tie.

Matkaahan sinne olisi, mutta silti onnistuin puhumaan muut ympäri tähän suunnitelmaan.

Kamat siis kasaan ja nokkakohti itää.

Ei oikeastaan edes haitannut vaikka tuttuja kulmia jouduttiin ajelemaan läpi päästäksemme perille, koska joukossa on ensikertalainen, on hauska näyttää paikkoja ja kertoa tarinoita.. Ja niitähän riittää.

Pysähdyimme kalyvekseen hakemaan Frappet.. En ostanu pizzaa leipomosta… Empä..

Vamos oli hauska ja nopea pieni kylä esitellä.

Välillä pysähdyttiin ihan muuten vaan kuvia ottamaan ja välillä vaan köröteltiin.

Kävimme matkalla monta mielenkiintoista keskustelua, Kreikkalaisesta filosofiasta ruuanlaittoon. Eli juttua maan ja taivaan väliltä.

Kournaksen järvi houkutteli myös vehreydellään ottamaan kuvia.

Sopivasti vieressä oli myös taverna juuri aukaissut ovensa. Olihan se pakko käydä tukemassa heidän kauden aloitusta, vaikka ei nyt polkuvenettä tällä kertaa vuokratukkaan.

Itse Kournasin kylässä ei sen sijaan koskaan oltu poikettu.

Luojan kiitos nyt poikettiin, aivan ihana paikka. Menee kyllä tämän saaren kylien kärkipäähän minun listalla.

Taas paljon kuvia.

Jokaisesta (kolmesta) tavernasta kantautui grillatun ruuan tuoksu, joka herätti meissä suunnattoman nälän.

Kysyimme yhdestä niistä koska aukaisevat.

Yhdeltä. Hitsi vielä 20 minuuttia.

Paikka kuitenkin vaikutti niin lupaavalta, että jäimme odottelemaan.

Kun kello oli yksi kysyimme meille pöytää..
Sori ollaan täyteen buukattu.

Jep jep

Ette tuota olis sillo sanonu ku kysyttii monelta aukaisette..

Oma mokahan se oli kun ei tajuttu kysyä, vaan oletettiin, että näin sunnuntaina noin pienessä paikassa olisi muka tilaa.

Onneksi vaihtoehtoja oli vielä jäljellä.

Seuraavassa onneksi tärppäsi.

Uskon, että näissäkin.. Kaikella on tarkoitus.

Niin kuin tälläkin.

Grillin vartaassa pyöri herkullisen näköistä lihaa, sitä lautasellinen, sen seuraksi iso Kreikkalainen salaatti, Tsatsikia ja ranskalaisia.

Nostimo!

Taas niin yksinkertaista ja maukasta.

Jälkiruuaksi talo tarjosi perinteisesti rakia ja mannaryyneistä tehtyä kakkua. En saa millään päähäni mikä sen nimi on, muistaako kukaan?

Mahat killillään vaaputtiin autoon.

Täydellistä.

Saas nähä minkäslaista mutkaa olisi tulossa.

Rupesin jo miettimään oliko valintani reitin suhteen virhe, tie oli melko huono kuntoinen.

Jyrkänteiltä oli tippunut todella paljon kiviä, suurimpien halkaisijat oli metrejä.

Sovittiin, että videoisin mutkat.

Kyllähän se alkuun onnistuikin..
Kunnes rupesi hirvittämään niin paljon, että oli aukaistava suunsa huutoon ja lopetettava kuvaaminen.

Muutaman mutkan jälkeen oli pakko pitää hengähdystauko.

Hurja tie kyllä ja oikeasti myös vaarallinen.

Alapuolella siinsi tasanko, jonka laidalla oli Fragkocastello.

Tämä paikka on ollut myös käyntilistalla, eikä turhaan.

Aivan ihana pieni kylä, täällä pitää päästä joskus yöpymään.

Noustuani autosta ulos huomasin ekan kerran etten palellut, ihanan lämmin.

Meressä oli jo ihmisiä uimassa, hieman harmitti, koska en ollut ottanut uikkareita mukaan.

Tässä vaiheessa rupesi jo hieman hyydyttämään, joten suuntasimme auton kohti Galatasta. Ei kaikkea voi kerralla kokea.

7 tuntia meni niin, että hupsahti ja ekakertalainen on nyt opetettu saaren kulttuuriin.

Takaisin hotellilla hetken virkistäytyminen ja illallista metsästämään.

Valittiin läheltä paikka, joka varmasti olisi googlen mukaan auki, arvosteluita oli tehty edellisenä päivänä.

Il Forno.

Miehet otti pastaa ja minä Kreikkalaista piirakkaa.

Ruuat maistuivat kaikille.

Täällä myös Suomen vaalit on huomioitu mediassa.

Mahat täynnä kömmimme takaisin hotellille pehkuihin.

Täällä oon muuten niin surkea netti etten voi luvata kuinka usein saatte lukemista.