Mitä veikkaatte tuliko yöllä uni?

No eihän se tullut.

Vielä kahden aikaankin, pyörin sängyssä ja mietin onko varmasti tarpeeksi lämmintä vaatetta mukana.

Kun vihdoin nukahdin, näin unta, että ruumaan mennyt laukku oli kadonnut ja käsimatkatavaroihin olin pakannut vain bikinit.

Ai karmeeta..

Viideltä tikkana ylhäällä.

Mies ei ollut laittanut laukkuunsa ensimmäistäkään asiaa, minä sen sijaan olin saannut laukkuni pakattua ja heittelin osan jo avoinna olevaan viereiseen laukkuun.

Jännä vaikka kuinka kaikki biitsikamat on jätetty pois, niin kuinka tuo laukku voi olla niin täynnä.

Ne lämpöiset vaatteet ja se lämpöpatja.

Suuresti toivon etten oikeasti edes tarvisi sitä.

Kympin perästä startattii kohti juna-asemaa hakemaan miehelle työkaveri mukaan.

Vr kerrankin ajallaan.

Kun matka alkoi kohti lentokenttää, Ihan ensimmäisenä haukuin itseni pystyyn..

Talvi.. Auto.. Kylmä..

Miksi en ottanut villapeittoa mukaan autoon, koska se, kuinka lämpöisessä autossa minä istun yleensä, niin sitä kukaan muu ei kestä.

Pitää olla se 23-25c ainaki.

Toinen.. Olin ottanu kyllä villasukat, mutta vain lyhyillä varsilla… Kai se olisi pysähdyttävä jossain ostaa säärystimet..

Kaikkee muuta on kyllä yllin kyllin. Jouduin istumaan laukun päällä, jotta se meni kii.

Mitä matkalle lähtö olisikaan ilman pyörähdystä espoossa.

Eli perinteiset viemiset sinne ja syömään Isoon Omenaan.

Sieltä löytyi mahtava Turkkilainen ravintolla, jossa oli tarjolla Lauantai buffet hintaan 14.50e.

Unohin muute ottaa kuvan.

Ja hitsi kun se oli hyvää, ei tarvinnu jonotella eikä odotella.

Syömisen jälkeen miehet suuntasivat piuhaostoksille, minä rättikauppaan.

Talvi on lopussa, joten pakostikkin jotakin lämpimää sukkaa olisi löydyttävä.

Ja löytyikin. Ostin kunnon pitkä vartiset villasukat ja villapiponkin vielä varmuuden vuoksi mukaan.

Nyt olen täysin varustautunut tekemään vaikka lumiukkoja siellä..

Ai perkule eihän mul oo hanskoja.

Parkkiaika oli varattuna klo 16 alkaen. Paikalla oltiin 15.59.. aika tarkkaa.

P5 ja 4G aika lailla aina samassa paikassa parkissa. Vaikka hybridin olisi voinut jättää latuuseenkin, niin jotenkin ei vaan uskalla jos siitä tuleekin koko ajalta joku jäätävä lasku..

Valaiskaa mua tän asian suhteen, et miten homma menee?

Check in oli vielä hiljainen.

Yhdellä meistä ei ollut muuta dokumenttia kuin varausvahvistus. Passilla chekkaamaan ja kaikki meni mukisematta läpi.

Help deskiltä käytiin vielä kysymässä saadaanko kolmas matkustaja meidän viereen istumaan. Avulias työntekijä hoiti homman ja lauantain kunniaksi ei ottanut edes rahaa koko hommasta, vaikka kuulema olisi pitänyt.

Olin siis maksanut yhdestä laukusta, niin kuin muistatte, kuitenkin meidän varauksella näkyi, että kumpikin saa laukun ruumaan.

Tämä myös toteutui, ai niin ja paikkojen varaamisestakaan ei mennyt maksua.

Turvatarkastus oli jälleen kerran läpihuutojuttu.

On se vaan sujuvaa.

Tax freestä koitin käydä etsimässä Escadan Santorini hajuvettä, mutta eihän siellä sellasia halppismerkkejä edes tunnettu.

Oak Barrel tai et lähtenyt matkaan..

Eli pakollist yhdet ja kuvat tietenkin, aika kului nopsaa ja juttua riitti.

Voisin istua siellä vaikka tuntikausia, pelkästään vaan aistimassa lähdön tunnelmaa ja katsomaan mitä itse kenttällä tapahtuu.

Porttimme oli tällä kertaa numero 15.

Just kun kerkesin mainostamaan ettei sieltä oltu lähdetty, iski melkoinen dejavuu paikasta.

Kyllä, olimme olleet täällä aiemmin, silloin kun kesken koronan, hetkeksi heltesi rajoitukset ja pääsi lentämään jonnekki, otimme lähdön Hersonissokseen. Tasan tämä sama lähtöportti ja baari palveli silloin. Toki matkustajia oli kourallinen ja vedettiin maskit päässä.

Hieman sai taistella sitä ahdistusta vastaan mikä siitä muistosta tuli, miettikää siitä on vain hetki ja silloin se tuntui ikuisuudelta ja maailmanlopulta, ainakin minusta.

Nyt sitten ollaan jo takaisin normi elämässä.

Vielä viimeiset oluet ennen lentoa.

Mean while in vessa.

Kun muut hörppi olutta kävi mies tarkastelemassa kentän vessakulttuuria,

Istuuduttuaa ales oli viereisessä kopissa joku päästänyt soinnikkaan pierun, jonka jälkee toisesta kopista kuului ’good one’
Ja samassa koko vessa nauroi päälle.

Kävin kuulostelee samaa naistenosastolla.
Siel ei kuulunu ku linnun laulu.

Tylsää..

Boarding sujui helposti.

Ehkä mä nyt jo rupeen uskoo ettei täs oo mitään koiraa haudattuna.

Paitsi et puolet tässä koneessa on päässy halvalla matkaan ja se toinen puoli.. Noh.. Maksanu ittsesä kipeeks.

Täs vaihees jo voisin lämpimästi suositella Mixx Travelia.

Eiku hetkinen, katellaas se Hotelli eka.

Olen jo pari päivää muistuttanut miestä, että kyselee meidän auton vuokrauksen perään et onko kaikki ok.

No arvatkaa onko se muistanu ja nyt ku muisti, niin eihän sieltä vastata.

Meil joko on auto.. Tai sitten ei.

Olo on taas hyvin epätodellinen, mut musta tuntui et tästä reissusta tulee viel jotain.

Löysin muuten aivan loistavan lomakirjan kuunteluun: Emily Henryn, Lomalla kaikki on toisin.

Kirjaa kuunnellessa matka taittui joutusaan.

Hieman ennen laskeutumista tehtii taktiset peliliikkeet, mies menisi metsästämään autovuokraamon tyypin ja me jäätäis laukkuvahtiin.

Homma meni täydellisesti ja jo oltiin baanalla päästelemässä kohti Galatasta.

N. 20 min ja perillä oltiin.

Hiljaiset kulmat lupasivat hyvää. Kassit autosta ja auto parkkiin.

Olimme ainoat jotka tähän hotelliin saapui.

He avasivat virallisesti ovet tänään.

Eli olimme ekat asiakkaat.

Kyseltiin onko mikään paikka auki mistä sais ruokaa. Nainen tiskin takana pyöritteli silmiään..

’ Ei mutta teen teille toastit, jos käy?’

Todellakin, aivan mahtavaa.

Laukut huoneeseen sillä välin.

Melkosta lukaalia pukkas. Olin hämmentynyt.

Se pari kymppiä kalliimpi pleissi on seuraavan näkönen.:

Voitte kuvitella kuin tyytyväinen olin…

Vielä, kun sain aivan täydellisen yösafkan nenän eteen, oli pakko todeta, et mä oon NIIN lomalla.

Vielä lämpöpatjan asennusta, koska sen osto ei menny hukkaa, ilmastoinnin saa lisämaksusta. Mut kokeillaan ny eka ilman.

Καλό βράδυ

P.s tääl ruvettii täyttää allasta ihan vaan mun takii 😉