Yhteenveto reissusta

Korintti: Kanava on käymisen arvoinen, en tuhlaisi kahta päivää enempää. Kaupungissa ei ole juuri mitään ihmeellisyyksiä.

Epäonnistuneet otokset
Epäonnistuneet otokset

Epidaurus: oikein hieno paikka, menisin keväällä jos saisin valita. Ei olisi niin kuuma ja jaksaisi tutkia paremmin. Myös itse Epidauruksen kaupunki satamineen on ihana, siellä suosittelen käymään.

Epäonnistuneet otokset
Epäonnistuneet otokset

Tolo: oikein miellyttävä paikka. Elokuulla paljon porukkaa, mutta jos on auto, pääsee siitä myös kätevästi muuallekkin. Hotelli valinta oli mainio, voin suositella lämpimästi. Kleoni club apartments

Epäonnistuneet otokset

Nafplio: käyttäisin enemmän, kun päivän tähän kaupunkiin. Niin leppoisa oli meno ja jäi paljon näkemättä. Ihania kujia ja niiden tavernat ❤️

Epäonnistuneet otokset
Epäonnistuneet otokset

Loutraki: Ihan liikaa ihmisiä ja niiden autoja. Kannattaa kiertää keskusta, ja mennä kanavan ylitse sitäkin kautta. Autovuokraamossa oli kyllä hyvä palvelu. EnjoyCorinthia.

Epäonnistuneet otokset

Ateena: vaikka kuljimmekin vain laitoja, riitti se mainiosti. Voisin päivän viettää ihan keskustassa. Ei tuntunut turvalliselta paikalta. Liian kaupunkimenoa minun makuun.

Epäonnistuneet otokset

Yhden asian huomasin mikä puuttui melki joka paikasta.. Roskat kadulta.. Korintti oli ainut missä keräsin roskia kulkiessani. Muualla niitä ei ollut. Paljon roskiksia, joita päivittäin tyhjennettiin. Hienoa!

Epäonnistuneet otokset

Omatoimisesti matkustaminen tuo kyllä paljon vapautta, ei tarvitse olla kyttäämässä kelloa. Mutta se myöskin vaatii paljon asioiden tutkimista ja rohkeutta. Joskus jopa hulluuttakin.

Epäonnistuneet otokset

Meillä meni kaikki tosi sujuvasti. Yksi sadan metrin bussimatka väärässä bussissa. Niin ja tietenkin se lennon myöhästyminen, kun ei ollut autoa millä työnnetään kone pois.

Epäonnistuneet otokset

Oliko se ekakertalaisen tuuria vai mitä?

Epäonnistuneet otokset

Opittiin silti paljon uutta, edellinen Pargan reissu oli hyvänä apuna.

Epäonnistuneet otokset

Rupesin jo kaipaamaan ruuanlaittoa, koska saatavilla oli kuitenkin tuoreita ihania kasviksia ynnä muuta. Silloin olisi tarvinnutkin majapaikkaan kunnon keittiön missä kokkailla.

Epäonnistuneet otokset

Tämä oli nyt tämmöinen tiivistelmä. Ohessa taas epäonnistuneita otoksia.

Vastaan mielelläni kysymyksiin. Heitelkääs niitä kommenttikohtaan!

Epäonnistuneet otokset

Ολα καλα

Λάουρα

Nea Makri/Ateena 17.8.2019

Kotiinlähtöpäivä. Yön nukutti hyvin, vaikka sänky jälleen oli nariseva trampoliini.

En nähnyt kertaakaan paikan omistajia. Mies luki aamulla kirjaa terasilla, kun kauhea muskeli-setä oli tullut portista pyörä kainalossa ja oli murahtanut vaan mennessään. Oli kuulema ollu pelottava ilmestys.

Kamat kasaan ja testaamaan kuinka matkalaukun pyörät pyörii rosoisella asfaltilla.

Kukas se sinne valoihin jäi?

Hienosti päästiin kilometri eteenpäin, leipomolle. Frapet ja kinkkupiiraat. Jälkkäriksi otin Pitsapalan ja appelsiinikakkua 😁 PT on mielissään kun palaan lomilta kotiin.

Appelsiinikakkua

Rannalle jos menisi viettämään aikaa, lentohan olisi vasta illalla.

Matkalla kohtasimme hämmentävän näyn. Tiedättehän, että kreikassa voi parkkeerata melkein mihin vaan. Mutta pistäppä parkkipaikka pystyyn ja siihe maksu 5€ auki 24h ei siihen varmasti parkkeeraa kukaan.

Parkkipaikka

Rannalta löysimme varjoisan palmun alusen. Leiri pystyyn. Eiliseltä oli jäännyt pari olutta, takanamme olevasta kioskista sitä sai lisää.. Viiniä myös.

Siinä sitten päivä

Alkoi tuulemaan. Se tunne iholla kun tuuli tuo suolan vedestä. Aurinkorasvan kanssa ihanan tahmaista.

Rantaa

Meri pauhasi vieressä, ylä puolella kaarteli lähtevät lennot. On luvattu ukkosta. Saas nähdä kuinka meidän kodittomien käy.

Rupesin lueskelemaan taksikyydeistä. Lentokenttälisä olisi 15€ luokkaa ja matka 30€ ajattelimme ottaa bussin Palliniin ja mennä siitä junalla kentälle, josko se tulisi halvemmaksi.

Mutta ensin pitäisi syödä. Proetros oli tavernan nimi.

Ranskalaisia ja varraslautanen. Olutta kylkeen. Oikein oiva valinta.

Varraslautanen
Ranskalaisia

Sitten kohti bussia. Kysyttiin vielä Metaxa ostoksilla marketista mistä pääsisimme bussiin. Joku ystävällinen asiakas osasi meitä neuvoa.

Odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Bussi tuli, matkustettiinhan me sillä pysäkin väli. Oli nimittäin väärä bussi, tämä menisi Rafinaan.

Bussipysäkillä poika osasi meitä neuvoa, ottakaa oranssi bussi. Ja taas odotettiin, odotettiin ja odotettiin. Kunnes tuli valkoinen bussi, mihkä poika käski mennä.

Ystävällinen lipunmyyjä auttoi jäämään oikealla pysäkillä pois ja vielä muisti laukkumme bussin tavaratilasta. Maksoi yhteensä 6.40€

Pallini

Liput junaan ja odottamaan. Lippujen hinta 12€. Melkoinen häly kun moottoritie menee kummallakin puolella odotuslaituria.

Moottoritie

Kaikki sujui taas kentällä hyvin. Tässä sitä taas ollaan, jättämässä taakse jotain niin ihanaa ja rakasta.

Ateenan kenttä
Kentällä

Seuraavaan kertaan rakas Kreikka 💙

Λάουρα
Πιριστυσ

Tolo/Loutraki/Nea Makri 16.8.2019

Ensimmäiset aamu-uinnit ja samalla viimeiset.

Tämä hotelli on ollut täydellinen. Omistaja Irene, kyseli aina kuulumiset, kun nähtiin. Varmisti, että kaikki on hyvin. Hän on selvästi oikeassa ammatissa. Jätin henkilökunnalle Fazerin maitosuklaata levyn, he olivat haltioissaan.

Lupasin tyhmänä palauttaa auton Loutrakiin. Olisin voinut sopia hakupaikan juna-asemalta.

Loutrakin keskustaan ei kannata mennä autolla, jollei ihan pakko. Aivan hirveä sumppu.

Loutraki

Vuokrafirman omistaja ei pitänyt kiirettä tarkastaessaan auton. Hän soitti meille ystävällisesti taksin, jolla pääsimme asemalle, 20€ maksoi se kyyti. Juna lähti juuri kun saavuimme. Onneksi tunnin päästä menisi uusi.

Viihtyisä kahvila aseman alakerrassa oli oiva paikka viettää hetki paikallaa. Otimme oluet ja syötävää.

Asemakahvila
Pikaruokaa

Junat on täällä kyllä aina aikataulussa. Jäimme pois Pallinissa, aseman ulkopuolella oli taksi jono. Kyyti Nea Makriin arviolta 16€.

Matkalla näimme alueen joka viime vuonna paloi pahasti. Myös uhreja tuli yli sata.

Palanutta aluetta

Todella avulias taksikuski selvitti hieman epäselvän osoitteen ja osasi viedä meidät oikeaan paikkaan. Varmisti vielä että pääsimme sisälle. Hintaa kyydille tuli 18.50€.

Talon kellarikerroksessa sijaitseva asunto oli iso. Makuuhuone, olohuone, ruokailutila, keittiö ja vessa ammeella.

Terassi
Olkkaria
Keittiö
Ruokatila
Kylpyhuone

Rantakadulle matkaa noin 2,5 kilometriä.

Ihan ensimmäisenä pienet nokoset. Tuulettimen hurinaan ja kaskaiden siritykseen oli helppo nukahtaa.

Pitihän sitä rantakatua lähteä vilkaisemaan. Jalat on ainakin saannu puhtia tällä matkalla. Ihan ku kahella tolpalla kävelis.

Talo jossa yövymme sijaitsee ilmeisen varakkaalla alueella. Hienoja villoja missä kunnon turvatoimet, joka pihassa koira.

Nea Makrin rantaa
Nea Makrin rantaa

Nea makrin läpi menee vilkas liikenteinen tie, rantakatu sen sijaan oli rauhallinen.

Fiilistelyä

Istahdimme kivan näköiseen kahvilaan juomille. Onneksi ei Evian maastopalojen savut yllä tänne asti.

Me kaksi ja viimeinen ilta

Ruokapaikaksi valikoitui Tripadvisorin perusteella sijalla numero 2 oleva italialainen ravintola. Ragu maistui kyllä todella hyvältä. Jälkkäriksi Limonchelloa ja ravintola tarjosi melonisorbettia.

Pastaa
Ravintola
Tivolin portti

Hiljainen iltakävely takaisin majapaikkaan, päivän pölyt huuhdottu. Nyt on hyvä mennä nukkumaan.

Tolo/Iria 15.8.2019

Pieni ahdistus majailee ilmeisesti samassa huoneessa meidän kanssa. Ahdistus nimeltä kotiinlähdön aika…. joka lähenee.

Tolo

Sen poissa pysymiseen on lääke, tekemistä ja ajatukset veks.

Etsimme kartasta kiva oloisen rannan, jonne suunnistimme. Se oli jonkun matkaa Tolosta itään päin. Kantia oli paikan nimi.

Lähtiessämme hotellista omistaja Irene huikkasi peräämme, että odottakaa. Mietin hetken, että tuleeko nyt jostain huutia. Onneksi ei. Hän tuli rasian kanssa, josta tarjosi herkkuja, koska oli hänen veljensä nimipäivä. Veli oli vielä pappi ja tänäänhän täällä on pyhä. Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen päivä.

Saavuimme rannalle, joka oli aivan tyhjä. Toisessa päässä pieni porukka ja toisessa, kaksi pariskuntaa varjojen alla, pitkillä välimatkoilla.

Kuvia en ottanut, sattuneesta syystä.. Noh.. Se oli ranta 😉 mukavaa pulikointia.

Ranta, jota ei kuvata muuten

Rannalta matka jatkui Irian kylään syömään lounasta. Pitkän kaavan mukaan.

Iria

Pöytään tuli Horiatikia, ranskalaisia, Souvlakia, olutta ja Ouzoa.

Horiatiki, kapriksien kanssa
Parhaat ranskalaiset maailmassa ja sitruunaa päälle
Parasta, sitruunat ❤️
Souvlaki

Ai että ruoka kun oli pöydässä, vierähti minulta kyynel. Olin niin onnellinen, en siis vain siitä ruuasta, vaan myös paikan tunnelmasta ja ehkä siitä lähdön haikeudesta.

Onnellinen ihminen
Ouzo time

Istuimme pitkään tavernassa, oli todella leppoisa tunnelma. Pienessä satamassa tuli ja meni veneitä. Kävin syöttämässä leivällä sataman kalat, jotta saisin eiliset syntini anteeksi, kun olin kaltoin kohdellut kala span kaloja kintuillani.

Synninpäästö

Viimeisistä kahdesta päivästä tulisi tiukkoja. Auton luovutus Loutrakiin, matka siitä Ateenaan. Majapaikan etsiminen Nea Makrista ja viimeisen päivän viettäminen ennen lentoa.

Näkymät tavernasta

Eli altaalle. Siellä oli onneksi rauhallista. Lomamme ensimmäiset pilvet ilmestyivät jostain. Petroksen tarjoilema olut upposi ikeniin.

Pilviä ja sadetta

Löysin itseni Kreikan kartan kimpusta, puhumasta miehelle ensi kesästä. ’Miten ois Patras ja siitä Kefalonia? Tai Kavala ja siitä Thassos?’

Oliivipuun alla on hyvä olla

Apua. En edes harkinnut muuta kuin Kreikkaa.. En varmaan osaisi.

Tietenkin väliin tulen tekemään reissun Gambiaan, mutta se ei ole pelkästään huvia se, myös avustustyötä.

Voihan se olla ettei taloudellinen tilanne antais, edes periksi reissaamiselle. Juuri kun irtisanouduin, kuulin toisen firman, jossa olen ollut töissä, lopettavan ja toisessa on menossa yt-neuvottelut. Hallelujaa.

Otin Aperol Spritzin ja mietin muuta. Alkoi satamaan. Tätä se mun vaivasenluun kolotus tiesi…

Aperol Spritz
Sataa

Hieman viileämpi lähteä ihmettelemään kylän menoa. Parit tuliaiset pitää vielä ostaa.

Ukkonen jyristeli taustalla. Zeusko se siellä kärryillään päästeli menemään? Varmaan harmissaan sekin.

Sateen jälkeinen auringonlasku

Ekana pysähdyimme Epidavros hotellin kattoterassille juomille, nyt oli valoisaa katsoa ympäristöä ylhäältä käsin. Itse baarin nimi on Prague beer restaurant.

Lasillinen
Nuo värit 💙

Tulskut löytyi kohtuu helposti, nälkä ei ollut vielä, joten Nefeli baarissa drinksut. Mitäs muutakaan kuin Aperol Spritzin ja Cuba Libre. Mies keksi siinä tatuointi-idean minulle. Pitäisiköhän se vielä ottaa kreikassa, olisi täydellistä.

Varmaan arvaattekin.. Aperol Spritz

Nälkä rupesi hiipimään.. Suuntasimme takaisin Epidavroksen kattoterassille.

Ruokaa Prahasta. Nyt saan huutia ku en syö koko ajan vain ja ainoastaan Kreikkalaista ruokaa. Avartaa se tämäkin..

Prague beer restaurant

En pystynyt puhumaan, niin täydellistä ja hyvää, oli ruoka. Todellakin hämmentävää, saada Kreikassa perunasalaattia. Vastaavaa en ole saannut ikinä missään. Eikä ne muutkaan emmeet huonoja olleet. Miehen annokselle olin myös kateellinen. Miksi ei tajuttu tulla tänne aiemmin?

Schnitzel

Tilasin muuten taas sen miso kilo lefko krasin. Tarjoilija kehui ääntämistäni, perfect, paukuttelin näkymättömiä henskeleitä.

No sitä valkoviiniä

Saimme tietää syömisen jälkeen ravintolan olleen auki kuukauden . Arvasin, että tuore tapaus. Taas ”näistä tuli mieleen” juttuja.. Kalymnos, Thrimpi. Se vaan näkyy kun on tuore paikka.

Tajusin, kun laskeuduimme hissillä ales ravintolasta, että viinit loppu. Marketit kiinni.

Onneksi oli vielä paikallinen pitkäripainen auki, ei tarvinnut kuivin suin istua partsilla ja kuunnella onko niitä neitsyt marian bileitä vai ei.

Oikein lasipulloviiniä partsilla

Muutama raketti lopulta poksahti.

Sellainen oli viimeinen ilta Tolossa, paikassa, jonne en koskaan uskonut pääseväni.

Kuutamo

Tolo ylitti odotukseni 💙

Mikä paikka sinut on yllättänyt täysin? Olisi kiva kuulla, laita kommenttia.

Jos kommenttiosio ei näy. Mene pääotsikkoon ja klikkaa sitä ja ihan sivun ales, sieltä se löytyy 😘

Nafplio/Tolo/Drepano 14.8.2019

Keinutti melkoisesti koko yön. Välillä olin Silja Europalla ja välillä jollain jokilaivalla paparazzina kuvaamassa, jotain Kreikkalaista julkkista. Kuka lie sitte oli, se ei selvinnyt.

Nafplion päätä jos koluais tänään jonkun verran.

Palamidin linnoitus valloitukseen.

Nafplio
Kello ja lippu

Olimme taas hyvään aikaan liikenteessa. Ei ollut vielä niin kuuma, eikä ihmisiä paljoa. Nyt varustauduin kunnon kengillä 😁

Ihanat maisemat

Huikeita maisemat oli ja ihmeteltävää olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa.

Turvalliset turvakaiteet

Kuumahan siinä valloituksessa tuli. Kunnioitan suuresti niitä ihmisiä, jotka kipuavat linnoituksen toista puolta rappusia, joita on yli 800 kappaletta. Niin ja vielä +37 asteen lämmössä. Jäis minulta tekemättä.

Näistä aukoista on aina pakko ottaa kuva
Linnaketta

Linnoituksesta alas katsottuna näkyi kivan oloinen uimaranta, viilentymään siis.

Bourtzi oikealla ja uimaranta vasemmalla

Arvanitias oli rannan nimi, muutama rantabaari, missä oli mukavasti tilaa ja loistava palvelu. Rannalta löytyi myös pukukopit, ei tarvinnu puskassa ruveta vaihtamaan. Mun onnella tuuli veis pyyhkeen ja istuisin seuraavaksi siellä kuuluisassa kreikkalaisessa putkassa.

Arvanitias beach
Arvanitias beach

Meinas Lauran elämä loppua lyhyeen ennen rannalle tuloa. Pala eilistä pitsaa, jossa maissia. Maissi otti ja eksyi väärälle reitille nielussa. Henki salpautui täysin. Mies oli jo pysäyttämässä autoa kun sain lyömällä itseä rintaan maissin irtoamaan. Oli aika pelottavaa.

Myöhäistä lounasta vietimme To Omorfo tavernassa.

Saganaki

Tämän reissun paras saganaki alkuun ja kanaa pääruuaksi. Itse otin sitruunaisen perunoilla, mies valitsi tomaattisen pastalla.

Sitruunakanaa
Tomaattikanaa

Isot maukkaat annokset ja oikein mukava palvelu.

Vispaa vispaa, huusi Laura ja Mies teki työtä käskettyä 😁. Etsi siis Fish span minulle ja paineli itse sotamuseoon. Oikein hyvä suunnitelma.

Fish spa

Istuin vartin kalanruokana kympillä, lähtiessä jalat ku vauvan posket, Hipsin museon viereen kahvilaan ja tilasin Sangrian.

Sangria

Mies oli tyytyväinen omaan retkeensä. Sotilaallisen jäykkä museo, kolme euroa sisään. Nähtävää oli sen edestä.

Nafplion arkkitehtuuria

Leppoisa on paras sana kuvaamaan Nafplioo. Kävelyt kaduilla ja kujilla. Vähäsen ihmisiä, tekemistä löytyy jos haluaa. Isoin osa kaupoista myi pelkkiä rukousnauhoja, täällä oli myös karkkikauppoja, missä siis ihan kunnon karkkia. Sellaisiin en ole ennen törmännyt.

Arkkitehtuuria Nafpliossa
Näissä vois kulkea pitkään
Ihania rakennuksia
Karkkikauppa
Kuja Nafpliossa

Hotellin altaalle pääsi vielä hetkeksi. Eilis iltana saapui todella iso italialais perhe. Ilmeisesti isovanhemmista lähtien monta saman suvun perhettä. Altaassa oli äkkiseltään laskettuna 16 lasta. Apua. Melkoinen meno. Urhoollisesti kuitenkin pulahdin ja nautin Petroksen tarjoileman rommikolan.

Rommikola

Iltaa lähdimme viettämään Drepanoon. Se on pieni kylä lähellä Toloa.

Sitä ennen kuitenkin poikettiin kirkossa. Siellä oli menossa jumalanpalvelus. Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen päiva olisi huomenna.

Olin odottanut, että pääsen osallistumaan messuun. Hienot puitteet, mutta syyllinen olohan siinä tuli, ku väärän uskontokunnan ihminen siellä toljotti. Pois, pois pois laulo Sabrina joskus.

Mies oli valmiiksi katsonut Drepanosta ravintolan, jonka pasta carbonara oli kuulema tehty juuri sillä oikealla tavalla. Otin itselle taas pitsaa, en muuta keksinyt. Uusi mahollisuus, korjatkoon kuolo jos haluaa.

Kylä oli aika vilkas. Autoja hieman liikaa ahtaille kaduille. Vihdoin, kun löysimme parkkipaikan, saimme samalla todeta sen olevan juuri kyseisen ravintola Da Boscon vieressä.

Täytetyt herkkusienet

Pöytä järjestyi ahtaudesta huolimatta samantien.

Alkuun otimme täytetyt sienet. Mies oli saannut syötyä annoksensa, kun minun vasta tuli. Olin jo ähkynä pelkästä katsomisesta. Osa jäi siis hotellille viemisiksi. Jälkkäriksi ravintolan itse tekemää Limoncelloa. Sain juua miehenkin naukun. Hyvää!!

Diavola pizza
Limoncello

Olin luvannut eräälle Kreikka-ryhmäläiselle, että käyn ottamassa kuvia heidän mahdollisesti tulevasta majapaikasta. Majapaikka löydettiin ja samalla etsintäreissulla löysimme myös ihanalle rannalle. Dantis beach.

Rantabaari

Matka takaisin oli melkoista lyllertämistä, kesken matkan juttumme ajautui jostain syystä markka-aikaan ja siihen onko ollut 5 markan seteliä. Totesin, että kyllä varmaan silloin ennen meitä, nelkyt vuotta sitten on ehkä ollut.

Täysikuu

Sit se iski.. Kriisi.. Apua.. Nelkyt vuotta saakeli.. Ei.. En halua..

Mies nauroi isoon ääneen.

Takaisin hotellilla avasin aikaisemmin ostamani kettusiiderin. Saas nähä tuleeko tällä kertaa punaisia paholaisia näkysälle.

Sain tänään palautetta blogista. Kielioppivirheistä. Kiitoksia kun annatte palautetta, tiedän, että joku edes lukee.

Blogi on ollut minulle oppimisprosessi, joka jatkuu vielä varmasti pitkään. Minua kiinnosti enempi sluibaaminen kun koulunkäynti, joten äidinkieli lunttaamalla läpite.

Sen varmasti huomaa. Varmasti olen tämän asian selittänyt aikaisemminkin. Tykkäsin kirjoittaa, sellaista ajatusten juoksua, missä millään opilla ei olisi väliä. Se tuntui hyvältä.

Sen takia myös kopioin blogini aluksi juuri ne tekstit, mistä kaikki alkoi. Silloin voisin käydä vertaamassa kehitystä. Blogin aloittaminen jo itsessään oli iso askel.

Mies nyt puolueellisena sanoo kehittyneeni alkuajasta. Ehkä näin on.

Laittakaa palautetta kommenttiosioon.

Virheitä teen varmasti vielä paljon. Tärkeintä minulle on se fiilikseni, jonka toivon välittyvän kirjoitusten mukana.

Olihan nyt pilkut kohdallaan? 😁

Hydra/Spetses 13.8.2019

Kello herätti jo ennen auringon nousua. Kokkailin meille aamupalaleivät mukaan laivalle. Kahvilasta frapet ja kohti satamaa.

Laiva lähtisi klo. 8.45 mutta olimme paikalla jo klo. 7.45. Saimme melkein ensimmäisenä valita missä istua.

Pegasus cruise Mantalena

Laiva täynnä, mutta ei onneksi yhtään ahdasta.

Tolo

Ensimmäinen stoppi Hydralle, jonne matka kestää 3 tuntia. Laivassa on baari, josta saa juomat ja naposteltavaa. Merenkäyntiä ei juuri ollut. Leppoisaa katsella laivan perässä kuohuja.

Merellä

Itse saarella ei ole varsinaisesti autoja, vain palo-auto, ambulanssi ja kaksi roska-autoa, jotka legendan mukaan ovat myös onnistuneet kolaroimaan keskenään. Taksit ovat aaseja.

Hydra
Taksit rivissä

Hydralle päästyämme oli satama niin täynnä, että jouduimme odottelemaan jonkun aikaa pääsyä satamaan.

Hydra
Hydra

Samaa odotusta oli myös joka paikkaan saarella.

Samainen laiva joka oli meidän kanssa ensi Korintissa ja Poroksella. Nyt sitten täällä.

Ei saakeli mikä määrä porukkaa, ja niitä aaseja, jotka kulman takaa tulee ja teilaa päin seinää.. Onhan se varmaan rauhallisempi kun päiväkävijät häipyvät. Saari on kyllä hieno arkkitehtuuriltaan. Siinä se sitten olikin.

Hydra
Kuja Hydralla
Jyrkkiä rappusia
Bougainvillea

Ei kun niin.. Unohtui mainita hinnat.. Huh huh…Suomen tasoa. Ne tuskin illaksi vaihtuu. Tyydyimme pitsapaloihin leipomosta.

Ranta Hydralla

Spetses sen sijaan oli aivan jotain muuta. Tunnelma ihan erilainen. Enempi tilaa ympärillä ja paljon rauhallisempaa. Ihana paikka. Täällä kuljetaan hevosen vetämillä kärryillä.

Spetses

Ekana Gyros kioskista, koskaan ei ole vielä maistunut noin hyvältä. Pulahdus mereen rantakadun päässä olevalla rannalla.

Gyros
Ranta Spetsesin sataman vieressä

Rantakatua seuraava ”ostos” kuja oli idyllinen. Paljon taiteilija kauppoja. Emme kierrelleet sen enempää. Tänne ehkä palaamme vielä.

Hauska sisäänkäynti kahvilaan Spetsesillä
Spetsesin taksi

Rantakadun ravintolassa oluet, laivaan pääsyä odotellessa. Mukava nähdä näinkin erilaiset saaret.

Osa Spetsesin rantakatua oli tehty pienistä kivistä

Matkalla takaisin saimme kuunnella hyvää livemusiikkia laivan henkilökunnan toimesta. Kiva lisä tähän.

Livemusaa
Tolo juuri kun aurinko painuu mailleen
Auringonlasku
Auringonlasku

Hotellilla pikainen pulahdus altaassa ja valmistautumaan iltaan. Kävelimme taas koko Tolon rantakadun, etsiessämme kivan oloista ruoka paikkaa, tietenkin se parhain osottautui ensimmäiseksi mitä katsottiin.

Pitsaa

Tänään on ollut todella kuuma päivä, vielä auringon laskettuakin oli pitkälti yli 30 astetta, kävin ostamassa kuuluisan leuhuttimen, edellisen rikkoontuneen tilalle. Kyllä toimii.

Leuhutin

Aika rankka päivä, totesin kun lyllersimme mäkeä ylös hotellille. Saas nähä mitä huomenna.

Tolo/Nafplio 12.8.2019

Täällä tosi usein kysytään mistä päin olemme ja kun kysyjä kuulee vastauksen tulee siihen aina joku lisä. Lähileipomon mies vinoilli kylmyydestä, kylläkin naureskellen. Koitti sanoa lähtiessämme vielä kiitos.. Tack.. Pakko oli korjata sen olevan ruotsia.

Ehkä me sitten erotumme kaikkien italialaisten joukosta.

Ostimme eilen marketista aamupalatarpeita leipä vaan siis puuttui. Mainio aamupala tuoreista aineista on vaa NIIN ❤️

Aamupalaa

Vessapaperin pahainen loppui aamusta, mies ei jaksanut hakea ja minä en taas kehannut kun ajattelin, että vähän noloo jos vaikka Petros on työvuorossa. Mies nauroi minulle isoon ääneen.

Leveää tietä

Karathona beach vaikutti käymisen arvoiselta löhöilypaikalta. Liikkeellä kannattaa olla ajoissa, pienellä järjestelyllä meille löytyi vielä paikat. Mies valitsi paikan varjon alta. Minä jäin aurinkoon. Pedit sai käyttöönsä ostamalla juotavaa rantabaarista.

Biitsille suunta

Ranta oli porukan paljoudesta huolimatta väljä. Vedessä sai olla ihan rauhassa. Pohja oli täysin hiekkaa ja matalaa pitkälle. Parhaimpia rantoja missä olen käynnyt.

Karathona beach

Uimme vuorotellen, oman vuoroni jälkeen olin juuri menossa pedille, kun tyhjästä ilmestyi aivan likomärkä koira irrallaan. Se meni juuri mieheni viereen. Kerkesin huutamaan ’varo’ mutta mies ei siihen kerennyt reagoimaan, kun koira oli jo räväyttänyt vedet hänen päälle. Pieni karjaisu kuului. Ympärillä naurettiin, minä mukaan lukien, miestä ei naurattanut niinkään.

Karathona beach

En malttanut kuunnella edes äänikirjaa, baarista kuului hyvä musiikki, puheensorina italiaksi ja kreikaksi ympärillä. Nenään tuli hiekan, meren ja aurinkorasvan tuoksu. Tuntui hyvältä olla juuri tässä. Nämä pienet jutut on niitä, joita jää kaipaamaan.

Makoilun jälkeen oli nälkä. Olimme valinneet Nafplion keskustasta ravintolan. Kuitenkin kun saavuimme paikalle ei muita asiakkaita ollut. Siirryimme siis muutaman ravintolan päähän paikkaan nimelta Pidalio. Siellä näytti istuvan tyytyväisiä asiakkaita.

Nafplio palamidi linnake

Ruori logossa olisi pitänyt paljastaa jotakin. Mies vielä vitsaili, osuttiinko taas kalaravintolaan. Tottahan toki pöytään paiskastiin isossa astiassa tuoretta kalaa. Onneksi listalla oli muutakin. Kunnon hiilari tankkaus pastan muodossa kelpasi mainiosti. Ihanat jälkkärit talon puolesta. En nimiä tiedä sen paremmin, mutta kerrankin muuta kuin vesimelonia. Oli niin nälkä että kuvat unohtui ottaa.

Huomenna olisi täys tohina päivä, tänään voisi vain rentoutua. Hotellin altaalle siis.

Nafplio

Tällä kertaa maltoin kuunnella kirjaa. Kuului se sirkkojen siritys kuullokkeista läpikin.

Nukahdin onnellisesti. Heräsin siihen kun mies onnistui jotenkin rämäyttämään aurinkotuolinsa kasaan. Seuraava näkökenttääni osunut asia oli ne muhinoivat italialaiset, jotka taas oli samassa touhussa altaalla. Saakeli käyn laittaa jotain jarrua niitten ruokaan 😂

Niinpä

Ehdotin miehelle lähtemistä vaeltamaan. Eli vain menemään ilman päämäärää. Tai no oli minulla päämäärä.. kaulakoru. En kuskaa juurikaan koruja mukana. Kreikkalippu korvikset ja Zakynthoksen rannekoru on yleensä mukana, mutta nyt tarvitsin reissu kaulakorun.

Maisemia

Toka kauppa ja iskin silmäni ihanan siniseen koruun. Matkaan tarttui myös uusi huivi.

Uus koru

Väillä pysähdyimme juomille Ippocampukseen

Sangria @Ippocampus
Tolo
Maisemia

Vaeltelimme sinne asti mistä Tolon niin sanottu rantakatu alkaa. Sieltä löysimme myös ravintolan jota oli kehuttu.

Tolo
Pieni puu ja mies

Chez Gilles saisi tänä iltana tarjota meille parhaintaan. Ja niinhän se teki. Toki odottamaan joutui, mutta Pork Au Diable osottautui juuri niin mausteiseksi kuin halusinkin. Sain vielä sitruunaa kylkeen.

Menu
Kunnon lihaa por au diable
Jälkiruokaa

”kotimatkalla” Katseltiin hotellimme alapuolella olevaa, luultavasti saksalaisille suunnattua hotellia. Se mainosti edullista olutta, sinne siis. Tai no mies otti saksalaisen oluen minä tyydyin.. Potiri lefko krasi. Kattoterassi oli kivan oloinen. Pitää tulla tänne kun on valoisaa.

Kattoterassilla
#love

Huomenna ajoissa ylös, jos nyt hetken fiilistelee parvekkeella. Ihmetellen perseidejä ja kahta altaalla nukkuvaa ihmistä.. . Ei.. Ne ei ole onneksi ne italialaiset

Perseidejä metsästämässä

Kalinihta! Ps. Aivastin just tosi kuuluvasti.. Tietenkin niitten italiaanojen parvekkeelta kuulu perään Ela! Oletan et oli mulle tarkoitettu.. Terveydeksi 😂

Epidauros/Poros 11.8.2019

Leipomon kautta liikenteeseen, taitaa olla enempikin sääntö kuin poikkeus.

Suuntamme olisi tänään Poros, Epidauruksen kautta.

Epidauruksen teatteri oli vaikuttava paikka. Äänen kantavuus oli uskomaton. Kuulin ylhäällä kuinka kolikko tiputettiin alhaalla keskelle estraadia. Myytti on kuulema murrettu, ettei se ole mahdollista.. Hmm kumma juttu.

Epidauruksen teatteri
Teatteri ylhäältä

Kierreltiin jonkun verran ympäristöä. Olihan siellä vaikuttavia juttuja, siitä kuinka rahalla on saannut. Täällä haettiin terveyttä, lisänä saatiin elämykset.

Raunioita
Museon hieno valo
Stadion

Epidauruksen kylä oli ihana pieni paikka, syömisen verran siellä kulutti aikaa.

Epidauruksen kylä

Hyvät ruuat, Miken ravintolassa. Briam ja Souvlaki täytti mahamme täysin.

Briam
Souvlaki

Matkalla pistäydyimme Metamorphosen beach:llä uimassa. Hieno pitkä ranta, ihmisiä ei juuri yhtään. Kylläpä virkisti!

Metamorphose beach
Metamorphose beach

Poros siis odotteli. Koitamme kerätä mahdollisimman monta saarta käytyjen listalle, taas olisi yksi lisää.

Poros
Poros

Lautta matka kestää Galataksesta noin 10 minuuttia, maksaa euron per ihminen, halpaa.

Paikka näytti juuri niin ihanalta kuin olin kuvitellut. Pieniä kujia, vanhoja ränsistyneitä taloja. Muistui mieleen Paxos. Hienoja laivoja parkissa satamassa. Täällä menis viikko hienosti, totesin. Mies vastasi: ’tai jopa muutama vuosi’

Poros

Pysähdyimme virvokkeille yhteen satamakahvilaan. Oikein hyvä Aperol taas tarjoiltiin minulle.

Aperol Spritz
Aperol Spritz

Pieni tutkimusmatka kujilla ja paljon kuvia.

Love
Kuja
Siitä hieno talo

Illaksi kuitenkin tukikohtaan.

Automatka takaisin päin sujui kivasti höpötellen. Mietiskeltii kreikkalaisia iltoja ja livemusiikkia.

Matkalla

Pääsimme hotellille ja vastassa oli mainos. Tänään kreikkalainen ilta, souvlakia ja juomaa. Mikä sattuma.. Joku kai kuunteli meitä.

Tripadvisorin neuvoa noudattaen valitsin kuitenkin ravintolan. Kuljimme sitä kohti, kun yhden ravintolan kohdalla totesin, että tämä näyttää kivalta ja sehän se oli juuri minkä valitsin.

Valkoviiniä

Yllätys, muhinoivat italialaiset istuivat viereisessä pöydässä. Pakko oli vilkaista ettei vaan lautasella ollut ostereita.. Luojan kiitos ei.

Mies valitsi ison pihvin. Itse halusin kanaa. Ravintola oli aika täysi, joten annosten saamisessa hieman kesti, oli se kuitenkin odottamisen arvoista.

Kanaleike

Siinä syödessä totesin jalkojeni olevan aika kipeät, fish spa olisi tarpeen. Mies kuuli, että halusin vispaa. Luuli raukka väsyneenä,minun menevän vielä kreikkalaiseen iltaan joraamaan. Ehkä olisin voinut mennäkkin, olen vaan huono yksin tekemään sellaista. Vispaamiset jääköön.

Rannan kautta hotellille. Kreikkalainen ilta jatkui näköjään iloisesti. Hain Ouzon baarista itselleni huoneeseen, juuri samalla hetkellä kun olin maksamassa katkesi sähköt. Petros kovasti pahoitteli tilannetta ja kaivoi omasta taskustaan vaihtorahat, kun kassa ei toiminut. Olisi pitänyt jättää tippiä. Tälläkin oli joku tarkoitus.

Ouzo

Tiukkaa on Ouzo, mutta se pistää myös nukuttamaan mukavasti.

Mitähän huominen tuo tullessaan?

Korintti/Tolo 10.9.2019

Laitoin illalla kellon soimaan, eihän sitä tarvittu, heräsimme jo ennen kahdeksaa. Aamupalaksi haimme taas frapet ja leipomon herkkuja.

Pegasosaukio Korintissa

Tuntui hassulta alkaa pakkaamaan tavaroita. Samalla innolla odotin sitä, millaisen paikan olin meille seuraavaksi valinnut.

Ensin oli kuitenkin käytävä ihailemassa maisemia Akrokorinthin linnakkeella.

Akrokorinthos

Kannattaa laittaa kunnon lenkkarit jalkaa, itse epäröin autolta lähtiessä. Sandaalit ei olleet hyvä valinta. Polku linnakkeelle oli tehty todella liukkaista kivistä. Jotenkin pääsi vielä ylös, alaspäin tultaessa oli haastetta. Linnan portilla oli tulostettuja karttoja joista pystyi jättämään pienen kolehtin. Kannatuksen vuoksi.

Slippery road
Linnoitulsen aukioloajat
Kartta & kolehti
Korintinlahti
Linnoitusta
Kreikka 💙
Myytin mukaan Pegasos potkaisi lähteen esiin linnoituksella

Klo 14 pääsi kirjautumaan uuteen majapaikkaa, joten lähdimme paahtamaan koti Toloa. Noin tunnin ja yhden tietullin jälkeen saavuimme perille.

Ajoimme rantakatua pitkin, paikka muistutti hieman Nidriä. Mies kehui valintaani. Olin itsekkin tyytyväinen.

Matkalla
Vanha kirjasto

Hotelli löytyi helposti vaikkakin auton parkkeeraus mietitytti, selkeätä merkkiä parkkipaikalle ei ollut, joten jätimme auton kahden rakennuksen väliin oliivipuun alle.

Majapaikka koostui kolmesta osasta. Hotellista, huoneistoista ja pienasunnoista. Varaus vaiheessa en sen paremmin perehtynyt näihin vaihtoehtoihin joten yllätykseksi meille osui hotellihuone ja oikein mukava sellainen.

Huone
Suihku ja vessa

Omistaja kertoikin jo odotelleensa meitä. Vaikka olimme puolituntia etuajassa.

Hotellilla on pieni mukavan oloinen allasalue. Nopeasti kuulosteltuna pelkkiä italialaisia vieraita meidän lisäksi.

Hotelli

Laukkujen purkamisen jälkeen oli mielessä ruoka. Mies valitsi Tripadvisorin perusteella tavernan. Bikakis sijaitsi pienen mäen alla, joten matka ei ollut pitkä.

Istuimme pöytään ja tarjoilija kysyi ensimmäisenä haluaisimmeko nähdä kalat.. Ekskusemuaa miksi? Niin tämä oli kalataverna… Mä en voi sietää kalaa. Hyvä valinta. Onneksi tarkoitukseni olikin vain syödä salaattia.

Alkuun tarjoilija toi taivaallisen makuista munakoisoa tomaatti-valkosipulikastikkeessa ja leipää. Lisäkai tilasimme Saganakia. Se tarjoiltiin yllättäen limen kanssa. Ei ollenkaa huono.

Paistettua munakoisoa
Saganaki limellä

Marketin kautta huoneeseen vaihtamaan uikkarit. Päästyämme altaalle omistaja tuli luoksemme kysymään haluaisimmeko kylmää juotavaa, yes please. Omistajan veli Petros huudettiin tiskin taa….Nam ja olutkin oli hyvää 😉

Nam

Ihan kuin loma olisi alkanut alusta. Aiemmin olemme olleet aina vain yhdessa paikassa per loma. Tämä taktiikka vaikutti ainakin tähän asti hyvältä.

Paikanhan valitsin vain yhden kuvan perusteella, jonka olin nähnyt kolme vuotta sitten. Vene, kirkkaassa turkoosissa vedessä, kyljessä luki Tolo. Silloin ajattelin, että ei mitään mahdollisuutta päästä sinne, mutta täällä sitä vaan ollaan.

Allasalue

Altaalla lisäksemme oli kaksi lasta, joten aika rauhallista. Lasten lähdettyä, paikalle saapui italialais pariskunta. Olen kuullut, että ne on kiihkeetä kansaa, mutta en tajunnut niiden olevan niin kiihkeitä, että täydet puuhat oli käynnissä vedessä hetken päästä. Mitäs siinä sitten, en seurannut sitä esitystä sen enempää, keskityin oluseen ja muihin ”maisemiin”

Kukkuu

Suihkun kautta ykköset päälle, katselemaan elämää ja paikkaa.

Tässä jää Parga vikaksi mun listalla. Oon ihan myyty. Toki täällä on nyt ne krääsäkaupat ja muut turistit, mut heti tää tunnelma on viennyt mut jo mennessään.

Tolo

Pienen tutkailun jälkeen valitsimme illallispaikaksi Maria’s nimisen paikan.

Tolo

Matkalla kun katselimme menuja, totesin kaikkien olevan aika kalavoittoista… Apua..

Löysin kuitenkin todella hyvää pastaa listalta. Tilasin myös ekaa kertaa kreikaksi juoman.. Miso kilo lefko krasi ja sain mitä halusin eli leilin valkkaria.. Nam taas.

Miso kilo lefko krasi
Hyvää pastaa
Mies joka sopii maisemaan

Syödessämme suunnittelimme mitä tehtäisiin tulevien päivien aikaan. Tullessa kävimme jo ostamassa tiistaille liput HydraSpetses risteilylle, maksoi 68€ yhteensä, mutta uskon olevan sen arvoista.

Marian kuolonuneen nukkumisen päivä osui taas matkallemme 15.8 josko täällä sitä juhlittaisiin toisin kuin Kalymnoksella.

Vielä ennen nukkumaan menoa palan painikkeet. Cuba libre ja Aperol Spritz.

Cuba Libre & Aperol Spritz

Jälleen kerran on ihmisen hyvä olla.. Istumassa partsilla.. Edessä potiri kokkino krasi. Kalinihta!

Korintti 9.8.2019

Yö oli mielenkiintoinen, lähinnä sängyn takia. Se oli kyllä tällä kertaa pehmeä mutta natis ja nitis niin että pelkäsin jalkojen taittuvan alle. Liikahtamatta nukuin yön. Aamulla havahduin siihen kun mies napsautti ilmastoinnin pois päältä, huminan tilalle tuli aallot, jotka lyö rantaan 💙 tähän oli hyvä herätä.

Hyvää huomenta Korintista

Vaatetta päälle ja etsimään markettia ja leipomoa.

Asunnon sijainti on sivussa paikallisten asuntojen kanssa samassa, joten rakennukset ja ympäristö on mitä on. Ei krääsä kauppoja vaan peruspalveluita ympärillä. Ei kyllä häiritse ollenkaan.

Löysimme kahvilan, josta saimme jotain leivän tapaista ja frapet. Marketista lähinnä haimme juotavaa ja sipsiä.

Frappea ja leipää

Sitten uimaan. Itsellä oli uimakengät mutta miehellä ei. Täällä jos jossa niitä tarvittaisiin. Olen lukenut varoituksia merisiilistä sekä meduusoista. Uimisen jälkeen päätimme lähteä etsimään myös miehelle kengät.

Ihania katuja

Shoppailu mahdollisuuksia täällä oli. Alennuksetkin hyvät. Ei vaan yhtään huvittanut ainuttakaan rättiä katsoa, juuri kun niistä oli päässyt eroon. Helppoa ei ollut kenkien löytäminenkään. Yksi kauppa löytyi jossa yhdet kengät, ne sitten lähti matkaan.

Autovuokraamosta tuli sähköposti, että auton tuominen myöhästyy puolella tunnilla. Ei haitannut. Menimme viereiseen kahvilaan odottelemaan. Mies otti Frapen ja itse tietenkin valitsin Mythoksen.

Vuokraamon nainen kurvasikin juuri sopivasti paikalle kun saimme juomat nautittua. Perus läpinät ja avainten luovutus. Kamat kasaan ja baanalle.

Nälän yllätettyä kurvasimme Archaio Limaniin tavernaan nimeltä Vounalakia. Tilaus tapaan en ollut ennen törmännyt. Eteemme annettiin paperinen menu johonka ympyröitiin kaikki mitä halusi. No olipa ainakin selkeää. Kreikkalainen salaatti, saganaki ja paistettua kurpitsaa puoliksi, vei nälän. Palvelu nopeaa ja vieressä iso rauhallinen ranta.

Taverna rannalla
Menu

Mahat täynnä suuntasimme Korintinkanavan itäiseen päähän ihmettelemään mitä sieltä näkyisi. Siinä päässä sijaitsee silta joka lasketaan laivojen tullen, alas 8 metrin syvyyteen.

Korintinkanavan itäinen pää
Silta

Sillan vieressä oli taverna, jossa käytiin limsalla ja odoteltiin risteilyalusta, joka oli juuri päässyt kanavaan. Reilun puolen tunnin kuluttua siirryimme toiselle puolelle kanavaa ku sillan lasku alkoi. Melkoisen kokoinen alus lipui hiljakseen hinaaja keulilla ohitsemme. Vaikuttavaa.

Silta laskeutumassa
Risteilijä
Risteilijä poistuu

Sen verta aurinko porotti, viilennys olisi tarpeen. Valitsimme rannaksi samaisen rannan jossa meillä piti olla se ensimmäisenä varattu Airbnb, joka sitte peruuntui. Paikka oli ihana, kylläkin syrjässä. Koppiin vaihtamaan uikkarit.. Tai no miehen osalta.. Mitkä uikkarit? Olin sitten unohtanut pakata ne matkaan rannalle. Koitin ehdottaa kalsareissa uimista, mutta niistä kuulema näkyi läpi, kun kastuvat. Collegeshortsit ajoivat sitten uimahousujen asemaa.

Kalamaki beach

Uinnin jälkeen päätimme käydä Asunnolla virkistäytymässä. Ajattelin heittää hetkeksi sängylle pitkäkseen.. Virhe. Nukahdin siihen sitten. Puoltoista tuntia iloisesti paahdin menemään, kunnes kuului oven pamaus ja ponkaisin pystyyn huutaen täysiä että, mitä helvettiä. Talon isäntä siellä vaan käytävällä kolisteli, hyvä ettei saannut sydäriä huutoni takia. Luulin varmaan jonkun pyrkivän sisälle.

Herättyäni horroksesta, harmittelin hieman hukkaan heitettyä aikaa. Lähdimme vielä kuitenkin ajelemaan kanavan ympäri.

Maisemat oli huikeita. Loutraki vaikutti selvästi hieman vilkkaammalta ja varakkaammalta alueelta.

Länteen päin
Loutraki
Kävelysilta
Öljytankkeri

Toisin ku Korintin alue. Auringonlaskua jahdatessamme kiinnittyi huomio jo parhaat päivänsä nähneisiin taloihin ja hotelleihin. Voisin sanoa et perus suomalaiselle turistille näistä ei kelpaisi yksikään asumukseksi. Ehkä joskus 70-80-luvulla tääl on ollut hehkeää ja hienoa.

Auringonlasku

En siis moiti vaan nautin

Ruokapaikan valinta tuotti jonkun verran pään vaivaa. Turistikohdehan tämä ei selkeästi ole sen huomasi esimerkiksi tripadvisorista. Naftisti arvosteluja. Tai viimeistään ravintolan menua tutkaillessa. Ei välttämättä englanninkielistä menua tai jos englantia löytyi, oli ne yksittäisiä sanoja.

Paljon ketjupaikan oloisia paikkoja. Ei perus tavernoja. Löysimme kuitenkin edullisen paikan mikä oli rankattu toiselle sijalle. Di Giorgio.

Kyllä maistui, sekä pasta että pitsa.

Pitsaa

Joissain välissä oli majapaikan isännältä tullut pahoitteleva viesti, jossa hän ilmoitti seuraavien vieraiden tulevan jo klo 11 aamupäivällä. No eihän se auta kuin lupautua alta pois. Olihan tämä paikka jo nähty. Kohti uusia seikkailuja.

Illan viimeiset juomat lähibaarissa (nimeltään Bistrot) vuorokausi takana paljon vielä edessä.