Kalymnos 14.8.2018

Hippo Potamuksesta piti luopua jo heti aamusta, tuli suru puseroon. Oli se niin täydellinen.

Hippo Potamus


Luovutuksen jälkeen siirryimme satamaan odottelemaan venekyytiä Lerokselle.
Tuntia liian aikaisin tietenkin, en tiiä mitä olin kuullut ajasta kun varasin retkeä. Käytettiin sekin aika Frappea siemaillen sataman tavernassa

Pääsimme ekoina laivaan valitsemaan parhaimmat paikat. Täysi botski starttasi ja kapu laittoi lähtömusiikiksi Elvistä (ja kovaa) 😀

Merelle

Telendoksen suojassa oli mukavan leppoista menoa, kunnes pääsimme avomerelle. 
Keinutti niin et heikompaakin hirvitti, ei se että se botski kaatuis vaan se, että oksennus lentäisi.
Itse pystyin pidättelemään, mutta vieressäni istunut italialaistyttö purskautti purjot hienosti kaaressa laidan yli. Kerkesi sentäs kääntymään, jos ei olisi, niin meikäläisellä olisi ollut kunnon kuorrutus kerran syötyä aamupalaa ylläni.


Pantelin satamaan kesti matka noin 1.5h siinäkin puolet liikaa.

Keskiaikainen linnoitus korkealla

Ensimmäisenä markettiin katsomaan löytyisikö perinteistä karttaa, sellaisen kun saimme käsiimme ruvettiin tutkimaan minne?
Salamana paikalle kaarsi taksi, jonka innokas kuljettaja olisi kyydinnyt meidät vaikka kuuhun ja todella kalliilla. Päätimme kävellä.. 20metriä eteenpäin, samainen taksi oli taas neuvottelemassa kanssamme kyydistä.. Taas 20 metriä eteenpäin hinta oli jo tippunut jopa 5€. Sekään ei kelvannut meille, kuski kaasutti vihaisena matkoihinsa, samalla varmaan kuuluttaen kaikille kuskeille radiolla, että tätä pariskuntaa ei sitte kyyditä.

Panteli

Muutamaan otteeseen olimme taas ihan hakoteillä vaikka apunamme oli sekä paperinen että digiversio kartasta. Ollaan me vaan hyviä.

Suuntamme oli siis kohti Lakki nimistä paikkaa ja siellä huudeilla sijaitsevaa sotamuseota.
Puolessa välin matkaa rupes ajatus kalliistakin taksikyydistä miellyttämään.


Kerrankin sellainen tilanne, että matkalla ei ollut ainuttakaan Tavernaa tai supermarkettia, josta janoisen uppiniskaiset tallustajat olisivat saanneet virvokkeita.


Mies yritti jopa liftata, jonka kyllä lopetti nopeasti kun rupesi miettimään, että saattasko se tarkottaa ihan jotain muuta täällä kuin kyytiin pääsemistä.

Takseja suhasi ohi, varmaan naureskelivat partaansa ku talsimme.


Vihdoi perillä, marketista juotavaa ja jätskit. Istuimme satamaan tauolle, mies siinä googletteli sota museon sijaintia, minkä takia olimme tänne tulleet. Oliskohan pitäny tarkistaa moneltako se menee kii? No ei tietenkään, siinä suharin lumoissa tajuttu.

Lakki

Kiinnihän se meni klo. 13.30.

Kello näytti tässä vaiheessa 13.19. Saakeli toivottavasti joku taksijumala rankaiseen ja puhkaisee sen suharin renkaat, joka sekoitti meidät.


Hattu kourassa pyyhälsimme takaisin päin kohti sataman taksijonoa. Samalla toivoen, että edellä mainittu kuski ei olisi jonossa ekana. Eikä ollenkaa.
Huh, säästyimme siltä häpeältä ja kysyimme kyytiä vromolithos beachille. 5€ oli vastaus. Ajattelimme että siellä viimeistään pulahtamaan ja juomaan huurteiset. Tottakai joka peti täynnä..

Ihana ovi
Muuri

Jatkoimme siis kävellen kiipeämistä saapuen paikkaan, mistä alunperin lähdimmekin.
Castello tavernan rantatuoleille äkkiä ja nyt isot Mythokset. Vesi virkisti  myös uimaria kummasti.


Tämän jälkeen ruokapaikaksi valikoitui Pirofani taverna.
Virheistä taas oppineina jaoimme Kreikkalaisen salaatin ja täytetyt tomaatit ja paprikat. Maha tuli sen verta täyteen, että sillä jaksaisi iltaan.
En tiiä mitä höpöheinää ruoka sisälsi mutta kumpikin meistä meinasi nukahtaa pöytään laskua odotellessa.
Kun homma hoitui, äkkiä veneeseen odottelemaan lähtöä ja ehkä hieman voisi ummistamaa silmiä.


Ei veneessä ollu kunnon löhöpaikkoja kuin auringossa, mutta minä sain paikkani kullan vierestä, pää polvella. En kyllä nukkunut yhtään paluumatkalla, se oli kuitenkin helpompi reissu kun sai pitää silmät kiinni.

Sanotaanko näin että saari oli isompi kuin oletin mutta ei mitenkään valmis turistimassoille. Jos haluaisi saada kaiken irti paikasta tarvisi siellä viettää muutama vuorokausi, viikossa varmaan koluttu loppuun. Rentoutujalle hyvä.

Hotellille virkistäytymään ja odottelemaan auringonlaskua, niin ja illan juhlia. Huomenna siis pitäisi olla pyhä ja kaikki kiinni joten kauppaan se olisi tähdättävä koska Pyhä Laura on tyhjentynyt uhkaavasti.

Huomasin muuten, että välimerenilmasto ilmeisesti sopii kitukasvuiselle pöheikölleni.. ja siis tällä tarkoitan hiuksia 😀 , olen kasvattanut näköjään muutamassa päivässä otsatukan?!?

Kävimme tekemässä kuitenkin pöytävarauksen, matkatoimiston tädin vakuutteluista huolimatta Miltos nimiseen tavernaan, se oli ihan järkevä peliliike koska suurin osa pöydistä oli buukattu. Hah, Laura 1 toimistontäti 0

Pikku pullo skumppaa korkattiin juhlan kunniaksi parvekkeella kuutamon kajossa.
Jostain kai se nälkäkin taas oli keksittävä.

Tavernalle päästyämme ilmeni, että pöytämme oli annettu meidän edeltä, eipä paljoo haitannut koska korvaukseksi saimme paikan parhaan pöydän.

Niinhän se oli, oikea paikka

Nyt rupee sujuu jo tää tilaaminen (vuodessa voi unohtaa paljon). Kehutut Springrollsit ja viinietikka-hunaja herkkusienet puokkii. Mies otti jotakin näpsijä kalaa pääruuaksi (nimestä en oo yhtään varma, kuulosti nii hölmöltä). Itse en voi sietää kalaa, joten uunikanaa sitruunakastikkeessa minulle.

Kevät rullat, tai siis oli
Sieniä
Kana annos

Joka paikassa on se yksi ravintola johon haluaa palata ja minulle se on tämä. Voin suositella, hinnat kohillaan ja sydämellä tehtyä ruokaa. Kortilla maksamisen mahdollisuus oli iso plus.
Ruuat syötynä alkoi Telendoksella ilotulitus, no ei nyt meidän takia olisi tarvinnut 😀

Mies ähkyissään taas moitti tapaani tilata se neiti puolikas viinileili, kun hän kerkeäisi juomaan kuitenkin kaksi Mythosta siinä ajassa.. Vaikka yleensä se asia on toisin päin.

Nukkumaan oli sana, joka hieman lannisti meikäläistä. Ei kai nyt juhlapäivänä mennä näin ajoissa nukkumaan. No tokkiisa. 

Mies jäi hotellihuoneeseen kun minä vaatteiden vaihdon jälkeen päätin rikkoa perinteitä ja lähteä yksin viereiseen Ambience baariin oluelle.

Sain listan nenän eteen ja siellähän se huuteli mun nimeä, ei Mythos, vaan herra Kreikkalainen tohtori (nimetään nyt hänet vaikka Yannikseksi) Sellainen sitten.
Maistuu vähän mustaherukkasimalle. Ei paha.

Juomamenu
Herra tohtori

Nyt istuskelen tässä baarissa ja kuulostelen onko täällä juhlat vai ei.. Onneks nää ei tiedä miten Suomessa juhlitaan, lopettaisivat omansa heti alkuunsa. 

P.s Harmittaa, kun juuri ennen reissua tuli hommattua uusi puhelin, jossa sysipaska kamera, tarkentaa mihin sattuu ja jättää kuvat ottamatta..sen takii nää huonot kuvat. Ei se Nokia kyl enää oo yhtään mitään.

Vastaa