Kalymnos 16.8.2018

Aamulla ois nukuttanu pitempäänkin mutta siivoojilla alko jotku moppitsempalot käytävässä ja karhupumppua taidettiin tunkee jokaiseen hotellin reikään kun keittiön lavuaari hörskötti  siihe mallii, ku vetäis saapasta suosta ja hemmetin isoa semmoista. Joku porakin siinä teki hommiaan ja tällä kertaa en tarkoita miestäni. Prkl pakko kai se oli herätä tähän viimeiseen kunnon päivään.
Mies ei tienny maailman menosta mitään, tais eilinen rommi toimii sillä paremmin ku mulla.

Elena apartments rappuset ylös edellis yönä

Aamupalat ja Telendokselle rannalle. Pääsin neiti Ilveskeron seikkailuissa nyt pikkasen paljon pitemmälle ku parina viimesenä yönä.

Telendoksen rannalle pääsee ihanasti puitten varjoon

Taverna Rita tarjosi taas hyvät lounaat.

Huomaa varmaan et oon ollu ajatuksissa aika pellolla tän päivää, kun ei vaan huvita miettiä huomista ja kotiin menoo. Wilmaviestit kuitenkin ilmoittelevat, että täällähän se arki odottaa, tervetuloa!

Telendoksen reissun jälkee hotellille ja päätimme mennä altaalle pulahtamaan. Luulen, että altaan vesi on merivettä. Yksi virvoike siinä sivussa.
Uinnin jälkeen lähdimme tutkimaan aita tarjontaa.. Jaa siis mitä?

No ostin meille yhteisen huomenlahjan.. Tadaa rakkauslukko.. Joo tiiän on tylsä mutta ajattelin, että ripustaisimme sen häämatkalla jonnekkin.
Kassissa se on roikkunut mukana, mutta sopivaa paikkaa ei ole löytynyt.

Pienen tutkailun jälkeen löysimme täydellisen paikan.

Viime hetken ostokset piti kuitenkin vielä suorittaa ennen kuin pääsimme tekemään pahojamme.

Ei löytyny oikee mitää ihmeellistä. Mutta pääsimme kuokkimaan Kreikkalaisiin häihin, kun päätimme kiivetä kirkolle rappusia pitkin katsomaan auringonlaskua. Populaa oli niin maan perusteellisesti. Aikamoiset pippalot. 

Niin ja takaisin siihen lukkoon. Hotellilta menee rappuset rannalle, välissä portti ja pätkä kaidetta. Just hyvä paikka ei heti näkysällä mutta sellaisessa kohdassa, että pystyisimme viskaamaan avaimet mereen (anteeksi siitä).
Lukko sujautettin jemmaansa (jos joku löytää ja ottaa kuvan, lupaan tarjota törmätessä oluen)
Avainten viskaisu, ja siinä se oli. Pala meidän rakkautta ikuisesti kiinni palaa Kalymnosta.. Tai no ainakin niin kauan kun veli Jorgos tulee rautasahan kanssa leikkimään.

<3

Varasimme edellisenä iltana Thrimpi nimisestä ravintolasta pöydän ja sinne siis suuntaisimme. Yksi Mythos matkaan marketista ettei ny suuta pääsis kuivaa.

Matkalla siinä rupesin katselemaan tien toiselle puolen jossa seisoskeli nainen joka yritti repiä kovaa muovipakettia ilmeisesti jonkun herkun ympäriltä, niin ahnasta oli meno. Paketin ku hän sai auki niin surutta viskaisi sen maahan.. No voi jumalauta, ikää naisella oli sen verta, että varmasti oli kuullut sellaisesta kuin roskis.

Nälissään tietty ihminen tekee kaikkee, mutta tuo oli anteeksi antamatonta. Mies otti pari askelta taakse päin, kun sanoin, että nyt kyllä lähtee.. roskat. Luuli varmaan, että hyökkään naisen kimppuun ja pistän poimimaan roskan, mut ei, kävelin naisen luo joka mussutti toivottavasti jotain mistä saa karmean ripulin. Mulkaisin, poimin roskan ja kiikutin sen lähimpään roskikseen. Tässä vaiheessa toivon, että se auki loksahtanut leuka jäisi jumiin ja herkku jäisi syömättä.. Hah Laura 1 roskatäti 0. Saisko tällä anteeksi ne viskatut avaimet.

Hetken matkaa kiukutti, mutta kiukku laantui kun kävelimme kaupan ohi, jossa näytti olevan kaikkea paikallista. Miksi näistä ei kukaan kerro missään.. No nyt kerron, eli Wooden Roots oli kauppa josta sai irtona kaikkea mahdollista oreganosta teehen. Jopa paikan pitäjän isän tekemää viiniä oli myynnissä.. Onneksi ostin lisäkiloja laukkuihin.
Olisin löytänyt sieltä vaikka mitä mutta mies jo toppuuteli, että eihän sillä tätillä ois enää töitä jos kaupan ostais tyhjäksi.

Menkää oikeasti käymään! 

Niin joo ja se pöytävaraus.
21.50 olimme paikalla, tarjoilija neiti toivotti tervetulleeksi ja kertoi että pöytä odotti meitä. Oikein sydämin koristeltu varattukyltti pöydässä.

Varattu

Alkuun leipää tomaatilla. Bruchetta olisi nimi jos olisimme italiassa. Luulen ettei siellä kyllä tarjoiltaisi mitään näin jumalaista. Miten voikin niin yksinkertaisista jutuista saada aikaan tämmöistä.

Tomaattia ja leipää

Mies halusi täytettyjä tortelineja, mulle kanan rintaa qvinoan kanssa.

Tää on siitä jännä paikka, et voisin kuvitella et nää on ihan perinteisiä ruokia mutta tuotuna vain tähän päivään.

Ruuat maistui ja jälkkärille jäi tilaa. Panna cotta jäi listalta mieleen. Se oli valitettavasti loppu mutta tarjoilija kertoi jäljellä olevan vielä creme bruleeta.. Vain yksi.. Ei se mitään oltiikin jo päätetty, että puoliksi vain jälkkäri. Tää oli taas näitä.. Näin oli tarkoitettu juttuja.
Jälkkäri tuli pöytään, samalla alkoi Telendokselta viuhumaan raketit.. Hei ei ny taas ois tarvinnu 😀

Talon puolesta hedelmää ja samalla tarjoilija neiti tuli haastelemaan meidän kanssa, perinteiset mistä olette, mitä piditte? Kruunattuna esittelyillä, että minkä nimisiä ollaan.
Tarjoilija oli otettu kun mieheni mainitsi minun pitävän blogia. Halusi ottaa meistä vielä kuvan. Ehkä muistoksi et nää oli ne suomalaiset jotka ei lämmenneet talon erikoisille.. No ei nyt sentää. Jos vähän Tripadvisoriin juttua ja kuvaa.

Kun olimme lähdössä tarjoilija neiti tuli moiskauttamaan kunnon Kreikkalaiset poskipusut ja toivotti meidät tervetulleeksi seuraavallakin reissulla.

Bucketlistiltä yksi kohta taas ruksattu. Saa Kreikkalainen poskisuudelma. [X]

Azulin kautta tiemme vei, ei tynnyreitä tällä kertaa. Mies otti jotain pienpanimo olutta, mulle yksi ’ennen myrskyä’ Aika tiukka.. Tummaa rommia inkivääriä ja limee. Tais jäädä ikenet sinne drinksulasiin.

Ennen myrskyä

Jotain ne täällä tunkee noihi juomiin, kun tuota miestä aina näin ”kotimatkalla” rupee hyppelyttää.. Ja hotellille ku päästään niin nukuttamaan..

Ette arvaa missä istun.. Ja ei, en Pyhän Lauran kanssa, se loppui jo.. Nyt mul on lasissa joku.. Hyvästi jää Kalymnos, huomenna vituttaa viini.
Kai se olis herätystä asennettava puhelimeen. En nyt vielä kuitenkaan periks anna vaa jään fiilistelee ja muistelee tän reissun kohokohtia.

Pilviä on kerääntynyt saaren ympärille. Ihan kuin olisin ukkosen jyrinää kuullut jostain.. Se olisi mahtava loppu huipentuma kyllä.

2 vastausta artikkeliin “Kalymnos 16.8.2018”

  1. ”Jos joku löytää ja ottaa kuvan, lupaan tarjota törmätessä oluen” 🙂
    Kiitos reissusta! Ja mukavaa kotimatkaa!

Vastaa