Viedään ihmiseltä kaikki toivo..

Ainut joka auttaa keskellä tuskaista talvea.. Toivo siitä, että tulevan jaksaa kunhan vain pääset pois… Edes hetkeksi..

No nyt ei tarvitse enää edes toivoa..

Miljoona ajatusta pyörii mielessä. Ihan sama, tule vain se virus kyllä tässä nyt joutaa sairastaa.

Olen valmistautunut henkisesti matkaamaan yksin. Halusin kokea sen. Paljonko se vaatii tehdä se uudelleen?

Onko minusta siihen enää?

Pettyneenä raahasin matkalaukun ja lahjoitustavarat pois silmistä.. En halua nähdä niitä ennen kuin pääsy pois täältä on varmaa..

Kaikkeen muuhun olin varautunut, mutta en tähän.

Liian pitkä aika odottaa.. Kuinka jaksan…..