Kaivoskuiluja ja lähiölampaita

Hyvin on äänieristetty talo.

Yöllä ei kuulunut naapurustosta yhtään mitään.

Aamulla kukko kiekui, kun istuskelimme aamiaisella terassilla.

Pieni, mutta hyvä aamupala

Aamupulahduksen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Lavriota.

Anavyssosta ylhäältä käsin

Matkalla osuimme pieneen Agios Konstantinoksen kylään.

Kaivoshissi

Kylässä on ollut aikoinaan laajaa kaivos toimintaa, jo kauan ajalta ennen kr.

Hissi

Mies bongasi kaivosmuseon kartasta.

Itse epäilin sen olevan kiinni näin sunnuntaisin.

Sinne kuiluun vaan
Yli 300 metriä syvä

Meidän onneksemme se oli auki ja vain euron pääsyliput. Tästä olisin voinut maksaa enemmänkin.

Hissiä
Kaivoskärry
Aukioloajat jos kiinnostaa mennä

Sisältä löytyi kaivoksen historiaa tekstinä, mutta sitäkin enemmän sitä nähtävää mistä minä taas pidän.

Hissin kaapelikela
Ilmeisemmin joku esiintymien kartta
Poikkileikkaus kuilusta

Upeita erilaisia kivilajeja tai metalleja mitä ne nyt onkaan.

Erilaisia kiviä vitriineissä
Upea

Tämä museo pyörii vapaaehtoisvoimin.

Työkaluja
Lisää kiviä

Kaksi innokasta setää esitteli meille kiviä ja saimme katsoa niitä mikroskoopilla.

Mies tiirailee
Kiven pinta linssin läpi nähtyä
Vähän vielä likempää

Harmitti oikein paljon näiden miesten puolesta, kun he olivat niin innokkaita kertomaan kaikesta, mutta englanti ei taittunut niin hyvin. No elekielellä mentiin ja toinen miehistä osasi: ’google it’,😁

Todella mielenkiintoinen museo, poiketkaa, jos olette kulmilla.

Lähellä museota löytyi vielä joku vanha junatunneli joka piti käydä katsomassa

Tunnelinsuu
Ettei nyt vaan kävis mitään
Tunneli sisältä
Vähän syvemmältä

Ja vielä löytyi yksi jännä paikka, nimittäin kaivokseen johtava tunneli. Tämä yhtyy siihen mihin aiemmin kuvissa ollut hissi laskeutuu.

Rakennus tunnelin suulla
Vain seinät pystyssä
Avoin portti tunnelin suulla

Tänne ilmeisesti saa opastettuja kierroksia myös.

Jännää
Hetken silmä kesti tottua pimeyteen
Arkajalka. Aina pitää ulkopuolella olla joku joka hakee apua

Kuinkahan monta muksua tai vähän isompaakin on noihin tunneleihin eksynyt.

Pois päin kylästä oli luonnonpuistossa hieno sydämenmuotoinen vajoama, joka piti tietenkin käydä katsomassa.

Vajoamaa
Kuvasta ei mittasuhteet taas tule esille
Kuvakaappaus googlemapsista, vajoaman muodosta

Ja matka Lavrioon jatkuu.

Satamaa

Ei sen parremmin tutustuttu paikkaan, käytiin tsekkaamassa satama, koska täältä pääsisi nopeiten Kean saarelle, tunnin kestää. Tämä pitää laittaa muistiin.

Jätskit kiskalta ja kohti majapaikkaa kokkauspuuhiin.

Lavrioo

Lounaaksi valmistimme kasvispastaa. Tai siis mies valmisti minä lilluin altaassa.

+37c auringossa

Oli niin nälkä, että kuva jäi ottamatta ruuasta.

Ja arvatkaas mitä?

Kyllä.

Päiväunet ❤️

Ajattelin vain hetkeksi pistää pötkölleen, hetken makoiltuani tunsin kuinka raukea aalto meni lävitseni ja silmä alkoi luppaamaan.

Eikä mitään häiriötä.

Taisi siinä reilu puoltoista tuntia mennä.

Siinä heräillessä rupesi yläkerrasta rokki kaikumaan. Eli kello olisi noin viisi kun kerta hiljaisuus oli ohi.

Nyt osui nappiin tämä kaikki.

Ja tietenkin juuri niinä viimeisinä päivinä.

Virkistävä pulahdus ja hengailua altaalla, siitähän tässä on maksettu.

Aa että

Yläpuolella lentelevät lentokoneet muistuttelee aika ajoin kotimatkasta.

Menisivät muualle! 😁

Iltaruuaksi maistuisi nyt kunnon piffi.

Ja sellaista myös saatiin.

Mies valitsi hieman ylempää rinteeltä kivan tavernan.

Taverna vierestä meni kuitenkin päätie rantaan, joten vilkas oli liikenne.

Se ei meitä haitannut.

Alkuun otimme Saganakin puoliksi, perään friteeratut kesäkurpitsan siivut ja pääruuaksi sitä piffiä.

Saganaki
Kesäkurpitsaa

Tarjoilija taas kerran muuten luuli meitä kreikkalaisiksi. 🥰

Ja sitä piffiä

Ai luoja… Nam..

Hyviä tämmöiset tavernat, joissa ei ole kuin muutama vaihtoehto ruuista, ne yleensä ovat aivan törkeän hyviä.

Yht’äkkiä jostai kantautui kilkattavien kellojen ääni, hetken päästä tavernan viereen ilmestyi iso vuohi/lammaslauma, jota paimensi vanha mummukka.

Mummukka ja lähiölampaat

Olipas se hassu näky keskellä näinkin vilkasta seutua.

Näkymää kylille

Siinä ruokaa ootellessa ja syödessä koitin taas ammentaa kaikkea mahdollista.. ääntä, näkyä, hajua, makua..

Yksityiskohtia.. taloissa..
Katolla sojottavat raudat. Rappusesta lohjeneet palat. Lepattava verho ikkunassa.

Ruuassa
.. Hiiltynyt maku pihvin reunassa
Hieman haaleaksi käyvä viini. Sitruunan makea kirpeys.

Kaivonkannen kolahdus kun auto ajaa siihen.

Valoisaa
Hämärää.. Kuinka se tunnelma muuttuu

Samoja asioita mitä aistii varmaan muuallakin, mutta täällä ne on vaan niin erilaisia.

Taas joku tanttara pälyilee
Ja joku komistus posee ❤️

Seurasin hetken viereisen pöydän toimintaa.

Nuoret pojat teki vessaan lähteneelle kaverille jäynää tyhjentämällä suola- ja pippurisirottimista sisältöä hänen ruokaan. Ja öljyt päälle kruunaamaan kaiken. Oli kaverilla ilme kun palas takas pöytään syömään ruokaansa loppuun.

Upea näkymä

Syönnin päälle mentiin vielä katselemaan yöllistä maisemaa.

Toinen asia auringonlaskun lisäksi mistä en vaan saa tarpeeksi.

Jospa lähtisi pulahtamaan.

Erikoinen mainos
Kuppi teetä ja tunnelmaa

Ehkä seuraavan, eilen keksimäni mietelauseen myötä voimme lopettaa tähän päivän numero 17 täällä kreikassa.

Amen

17 comments on “Kaivoskuiluja ja lähiölampaita”

  1. Pia

    Kiitokset taas. ❤️ Tunnelit ja kuilut jäis kyllä mulla käymättä, hui. 😱 Paitsi se Rodoksen Seitsemän lähteen tunneli, sen uskalsin mennä läpi.

    Tuo ruokalista juttu on kyllä ihan tosi. Nykyään jopa itelleni häiritsevä asia, jos listaa on sivukaupalla ku aikakauslehteä niin väkisinkin tulee mieleen, että sellaista määrää eri ruokaa ei voi olla missään ”home made” vaan silloin ollaan lähellä Lidlin pakasteallasta.. Lyhempi parempi.

    Vastaa
    1. Laura

      Juuri näin

      Vastaa
  2. Arja Eskelinen

    Hieno Piristys taas alkavaan viikkoon! Kiitos!!

    Vastaa
    1. Laura

      Mukavaa viikkoa

      Vastaa
  3. Jori

    Tiistaina, jos tulette silloin takaisin tänne Perä-Pohjolaan, jää näiltä sivuilta Lauran mentävä aukko. Tulen takaisin tulevalla lennolla sinne. Harmi, että olen lähes koko ajan Ateenassa, jos ja kun kirjoitan jotakin, keskityn enempi kaupungin arkielämän tapahtumiin ja omiin päivittäisiin tapahtumiini. Ehkä käyn lähisaarilla mm. Salamiksessa. Käyn kurkkaamassa, onko siellä laivaston lisäksi jotain muutakin. Olen reissussa neljä viikkoa, joten ehtiihän sitä kuljeskella, minne nokka näyttää.

    Jatka kirjoittelemista. Löydöt kivoja yksityiskohtia, joita moni ei edes huomaa kerrot niistä aidon hauskasti. Kuvat ovat olleet todella upeita koko reissunne ajan. Itse jätän kameran kotiin ja räppään kännykällä, joten kuvien laatu vaihtelee.

    Olet saanut paljon seuraajia ja kivaa palautetta. Ohita nuo ruikuttajat, niitä piisaa. On se vaan kumma, että noita löytyy joka kulmalta. Ei välitetä niistä.

    Mukavia seuraavien reissujen suunnitteluja ja odotusta.

    Hyvää syksyä, Jori

    Vastaa
    1. Laura

      Juu tiistaina takas. 9.20 lähtee täältä lento. Jos olet yhden jälkeen lennolla lähdössä niin portilla vilkutellaan. Mielenkiinnolla odotan sinun reissua koska itse ateena on minulle ihan vierasta aluetta ja aion ammentaa kaikki vinkit mitä tulee sinun 4 viikon reissun varrelta. Puhelimella minäkin kuvia räpsin. En osaa kamerasta käytyää kuin laukasinta 😁

      Vastaa
    2. Kirsi

      Mukavaa matkaa Jori ja terkkuja sinne Ateenaan! 💙

      Vastaa
  4. Anne Karstila

    Kiitos Laura näistä ihanista ja niin hauskasti kirjoitetuista matkakertomuksia! On ollut mielettömän mukavaa lukea niitä, on kun olisi ollut itse matkalla mukana. Sinulle on luotu kirjoittamisen lahjat ja näissä kertomuksissa on ihanan aito ote. Nää on ollut mun päivän piristys ja kiva aloitus päivälle. Kurjaa et matka on kohta lopussa ja tarinat taukoaa hetkeksi…Ihanaa viimeistä iltaa sinne teille ja Rapsakkaa syksyn jatkoa!

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos mukava kuulla. Oikein mukavaa syksyä myös sinulle 💕

      Vastaa
  5. Anneli

    Kivaa luettavaa jälleen kerran😁näitä lisää kiitos👍

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos 💙

      Vastaa
  6. Katriina

    Kiitos ❣️

    Vastaa
  7. Piipa

    Laura, taitosi kirjoittajana on mielestäni kehittynyt valtavasti, olen seurannut blogiasi alusta saakka. Jutuissasi pääsee näkemään, kuulemaan, haistamaan ja maistamaan Kreikan. Sohvamatkailija kiittää!

    Vastaa
    1. Laura

      Kiitos, ihana kuulla ❤️

      Vastaa
  8. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Varsin niukat ovat kaivosmuseon aukiolot, mutta hinta ei tosiaan päätä huimaa. Koska tuolla on kaivostoimintaa ollut, edelleen ei oletettavasti ole? Ja tuollainen pihvi kyllä maistuisi itsellenikin.

    Vastaa
  9. Terhi

    Vaikka loma olisi kuinka pitkä tahansa niin viimeisenä päivänä tuntuu aina siltä, että olisi niin mielellään viipynyt vielä pari päivää.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.