Kaivoskuiluja ja lähiölampaita
Hyvin on äänieristetty talo.
Yöllä ei kuulunut naapurustosta yhtään mitään.
Aamulla kukko kiekui, kun istuskelimme aamiaisella terassilla.
Aamupulahduksen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Lavriota.
Matkalla osuimme pieneen Agios Konstantinoksen kylään.
Kylässä on ollut aikoinaan laajaa kaivos toimintaa, jo kauan ajalta ennen kr.
Mies bongasi kaivosmuseon kartasta.
Itse epäilin sen olevan kiinni näin sunnuntaisin.
Meidän onneksemme se oli auki ja vain euron pääsyliput. Tästä olisin voinut maksaa enemmänkin.
Sisältä löytyi kaivoksen historiaa tekstinä, mutta sitäkin enemmän sitä nähtävää mistä minä taas pidän.
Upeita erilaisia kivilajeja tai metalleja mitä ne nyt onkaan.
Tämä museo pyörii vapaaehtoisvoimin.
Kaksi innokasta setää esitteli meille kiviä ja saimme katsoa niitä mikroskoopilla.
Harmitti oikein paljon näiden miesten puolesta, kun he olivat niin innokkaita kertomaan kaikesta, mutta englanti ei taittunut niin hyvin. No elekielellä mentiin ja toinen miehistä osasi: ’google it’,😁
Todella mielenkiintoinen museo, poiketkaa, jos olette kulmilla.
Lähellä museota löytyi vielä joku vanha junatunneli joka piti käydä katsomassa
Ja vielä löytyi yksi jännä paikka, nimittäin kaivokseen johtava tunneli. Tämä yhtyy siihen mihin aiemmin kuvissa ollut hissi laskeutuu.
Tänne ilmeisesti saa opastettuja kierroksia myös.
Kuinkahan monta muksua tai vähän isompaakin on noihin tunneleihin eksynyt.
Pois päin kylästä oli luonnonpuistossa hieno sydämenmuotoinen vajoama, joka piti tietenkin käydä katsomassa.
Ja matka Lavrioon jatkuu.
Ei sen parremmin tutustuttu paikkaan, käytiin tsekkaamassa satama, koska täältä pääsisi nopeiten Kean saarelle, tunnin kestää. Tämä pitää laittaa muistiin.
Jätskit kiskalta ja kohti majapaikkaa kokkauspuuhiin.
Lounaaksi valmistimme kasvispastaa. Tai siis mies valmisti minä lilluin altaassa.
Oli niin nälkä, että kuva jäi ottamatta ruuasta.
Ja arvatkaas mitä?
Kyllä.
Päiväunet ❤️
Ajattelin vain hetkeksi pistää pötkölleen, hetken makoiltuani tunsin kuinka raukea aalto meni lävitseni ja silmä alkoi luppaamaan.
Eikä mitään häiriötä.
Taisi siinä reilu puoltoista tuntia mennä.
Siinä heräillessä rupesi yläkerrasta rokki kaikumaan. Eli kello olisi noin viisi kun kerta hiljaisuus oli ohi.
Nyt osui nappiin tämä kaikki.
Ja tietenkin juuri niinä viimeisinä päivinä.
Virkistävä pulahdus ja hengailua altaalla, siitähän tässä on maksettu.
Yläpuolella lentelevät lentokoneet muistuttelee aika ajoin kotimatkasta.
Menisivät muualle! 😁
Iltaruuaksi maistuisi nyt kunnon piffi.
Ja sellaista myös saatiin.
Mies valitsi hieman ylempää rinteeltä kivan tavernan.
Taverna vierestä meni kuitenkin päätie rantaan, joten vilkas oli liikenne.
Se ei meitä haitannut.
Alkuun otimme Saganakin puoliksi, perään friteeratut kesäkurpitsan siivut ja pääruuaksi sitä piffiä.
Tarjoilija taas kerran muuten luuli meitä kreikkalaisiksi. 🥰
Ai luoja… Nam..
Hyviä tämmöiset tavernat, joissa ei ole kuin muutama vaihtoehto ruuista, ne yleensä ovat aivan törkeän hyviä.
Yht’äkkiä jostai kantautui kilkattavien kellojen ääni, hetken päästä tavernan viereen ilmestyi iso vuohi/lammaslauma, jota paimensi vanha mummukka.
Olipas se hassu näky keskellä näinkin vilkasta seutua.
Siinä ruokaa ootellessa ja syödessä koitin taas ammentaa kaikkea mahdollista.. ääntä, näkyä, hajua, makua..
Yksityiskohtia.. taloissa..
Katolla sojottavat raudat. Rappusesta lohjeneet palat. Lepattava verho ikkunassa.
Ruuassa
.. Hiiltynyt maku pihvin reunassa
Hieman haaleaksi käyvä viini. Sitruunan makea kirpeys.
Kaivonkannen kolahdus kun auto ajaa siihen.
Samoja asioita mitä aistii varmaan muuallakin, mutta täällä ne on vaan niin erilaisia.
Seurasin hetken viereisen pöydän toimintaa.
Nuoret pojat teki vessaan lähteneelle kaverille jäynää tyhjentämällä suola- ja pippurisirottimista sisältöä hänen ruokaan. Ja öljyt päälle kruunaamaan kaiken. Oli kaverilla ilme kun palas takas pöytään syömään ruokaansa loppuun.
Syönnin päälle mentiin vielä katselemaan yöllistä maisemaa.
Jospa lähtisi pulahtamaan.
Ehkä seuraavan, eilen keksimäni mietelauseen myötä voimme lopettaa tähän päivän numero 17 täällä kreikassa.
Pia
Kiitokset taas. ❤️ Tunnelit ja kuilut jäis kyllä mulla käymättä, hui. 😱 Paitsi se Rodoksen Seitsemän lähteen tunneli, sen uskalsin mennä läpi.
Tuo ruokalista juttu on kyllä ihan tosi. Nykyään jopa itelleni häiritsevä asia, jos listaa on sivukaupalla ku aikakauslehteä niin väkisinkin tulee mieleen, että sellaista määrää eri ruokaa ei voi olla missään ”home made” vaan silloin ollaan lähellä Lidlin pakasteallasta.. Lyhempi parempi.
Laura
Juuri näin
Arja Eskelinen
Hieno Piristys taas alkavaan viikkoon! Kiitos!!
Laura
Mukavaa viikkoa
Jori
Tiistaina, jos tulette silloin takaisin tänne Perä-Pohjolaan, jää näiltä sivuilta Lauran mentävä aukko. Tulen takaisin tulevalla lennolla sinne. Harmi, että olen lähes koko ajan Ateenassa, jos ja kun kirjoitan jotakin, keskityn enempi kaupungin arkielämän tapahtumiin ja omiin päivittäisiin tapahtumiini. Ehkä käyn lähisaarilla mm. Salamiksessa. Käyn kurkkaamassa, onko siellä laivaston lisäksi jotain muutakin. Olen reissussa neljä viikkoa, joten ehtiihän sitä kuljeskella, minne nokka näyttää.
Jatka kirjoittelemista. Löydöt kivoja yksityiskohtia, joita moni ei edes huomaa kerrot niistä aidon hauskasti. Kuvat ovat olleet todella upeita koko reissunne ajan. Itse jätän kameran kotiin ja räppään kännykällä, joten kuvien laatu vaihtelee.
Olet saanut paljon seuraajia ja kivaa palautetta. Ohita nuo ruikuttajat, niitä piisaa. On se vaan kumma, että noita löytyy joka kulmalta. Ei välitetä niistä.
Mukavia seuraavien reissujen suunnitteluja ja odotusta.
Hyvää syksyä, Jori
Laura
Juu tiistaina takas. 9.20 lähtee täältä lento. Jos olet yhden jälkeen lennolla lähdössä niin portilla vilkutellaan. Mielenkiinnolla odotan sinun reissua koska itse ateena on minulle ihan vierasta aluetta ja aion ammentaa kaikki vinkit mitä tulee sinun 4 viikon reissun varrelta. Puhelimella minäkin kuvia räpsin. En osaa kamerasta käytyää kuin laukasinta 😁
Kirsi
Mukavaa matkaa Jori ja terkkuja sinne Ateenaan! 💙
Anne Karstila
Kiitos Laura näistä ihanista ja niin hauskasti kirjoitetuista matkakertomuksia! On ollut mielettömän mukavaa lukea niitä, on kun olisi ollut itse matkalla mukana. Sinulle on luotu kirjoittamisen lahjat ja näissä kertomuksissa on ihanan aito ote. Nää on ollut mun päivän piristys ja kiva aloitus päivälle. Kurjaa et matka on kohta lopussa ja tarinat taukoaa hetkeksi…Ihanaa viimeistä iltaa sinne teille ja Rapsakkaa syksyn jatkoa!
Laura
Kiitos mukava kuulla. Oikein mukavaa syksyä myös sinulle 💕
Anneli
Kivaa luettavaa jälleen kerran😁näitä lisää kiitos👍
Laura
Kiitos 💙
Katriina
Kiitos ❣️
Laura
💙
Piipa
Laura, taitosi kirjoittajana on mielestäni kehittynyt valtavasti, olen seurannut blogiasi alusta saakka. Jutuissasi pääsee näkemään, kuulemaan, haistamaan ja maistamaan Kreikan. Sohvamatkailija kiittää!
Laura
Kiitos, ihana kuulla ❤️
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Varsin niukat ovat kaivosmuseon aukiolot, mutta hinta ei tosiaan päätä huimaa. Koska tuolla on kaivostoimintaa ollut, edelleen ei oletettavasti ole? Ja tuollainen pihvi kyllä maistuisi itsellenikin.
Terhi
Vaikka loma olisi kuinka pitkä tahansa niin viimeisenä päivänä tuntuu aina siltä, että olisi niin mielellään viipynyt vielä pari päivää.