Kalymnos 11.8.2018

Aamulla heräiltiin ysin maissa ja lähdettiin katselemaan leipomoa. Todettiin siinä matkan varrella, että ei sellaista ole. Jokaisessa kaupassa oli pieni vitriini leipomotuotteita.

Telendos

Päädyimme sitte suoraan hotellia vastapäätä olevaan Prego nimiseen ravintolaan buffet-aamiaiselle. Maksoi 7€ per läpi ja oli ihan jees perus juttu. Päätty vaan hieman kesken, kun taas kerran saimme jäätävän kokoisia ampiaisia ruokiemme kimppuun.

Ah aurinko

Kyselimme myös heti aamusta etsintäreissulla mönkkäriä vuokralle, eipä natsannut, ensi viikon perjantaina olisi vasta mahdollista. Noh keksitään jotain muuta sitten.

Aamiaisen jälkeen altaalle, meille sanottiin siellä olevan infotilaisuus klo. 11.30. Kello 11 opas rupesi puhumaan ryhmälle ihmisiä tanskaksi jotain. Kun he lopettelivat kävin kysäisemässä, että koska se englannin kielinen osuus alkaisi, sepäs oli juuri ollut se.. Tanskaksi. Hah, empäs olis ymmärtänyt senkään vertaa, harmitti kun meni tervetulojuomat ohi suun.

Allas-aluetta

Seuraavana ajateltiin lähteä katsomaan retkitarjontaa. Biitsin läpi kävely osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, bongattii muutama kiva paikka minne mennä iltadrinksuille.
Kello näytti jotain yli yksi iltapäivällä, monessa ovessa lappu aukioloista. Siesta-aika oli siis käsillä 13-17. Tää oli hyvä tietää.

Hotellille takasinpäin mentäessä poikkesimme supermarkettiin ostamaan omat aamupalatarpeet, ei tarvi etsiä enempää.
Löysin itselle pullon viiniä, 2 litraa ? merkki oli Santa Laura. Kohtalo sanon minä.

Santa Laura
Viini valikoimaa marketissa


Siinä maksua suorittaessa kiinnitimme huomion pöydällä olevaan omistajan frappekuppiin, aina välillä hän painoi nappia kupin kyljestä… Eli siis kuppi missä suoraan voi tehdä frapen.. Kätevää. Pakko oli saada sellainen.
Niitä kuppeja löytyi samaisen kaupan hyllystä. Tämäkin oli kohtaloa koska mies oli juuri viisi minuuttia aikaisemmin sanonut haluavansa frapen, no nyt hän sai ja vielä ihan itse tehdyn.
Kaupasta frappeaineet sekä jäät mukaan ja hotellille.

Pakastinlokero aukaisu tuotti pettymyksen, se oli umpi jäässä ja jääpalapussi ei sinne mahtuisi. Mitäs sitte? Laatikosta löytyi iso leipäveitsi, ei muuta ku sahaushommiin, kätevä emäntä kun olen, hetken päästä tilaa tuli, joten jäät pelastettu!

työkalu jäiden irroitukseen

Pikku välipala olisi tarpeen, selailimme tripadvisoria ja sieltä suositeltii raflaa, joka oli aivan vieressä. Minulle pitagyros ja mies otti kebabgyroksen (ei muuten ollu ranskalaisia sisällä), jaettiin Kreikkalainensalaatti annos puoliksi ja Mythosta kylkeen. Olipa vallan mainio tämä Barbayiannis, suosittelen.

Gyrokset

Lähdettiin viel kävelylle toiveissa mönkkäri tai ehkä auto vuokralle jossain vaihees lomaa. Mies oli katsellut netistä, että yksi firmoista vuokraisi avo-Nissania. (mun heikkokohtanihan on Nissanit kun miehellä taasen Citroënit) Naureskelimme, et ei varmaan saatavilla.
Vuokraamolle saavuimme häntä koipien välissä anova katse silmissä, josko joku menopeli, please kruunaamaan häämatka.
Itse en kestä näitä tilanteita jos yhtään tarvii jännittää, menin kadun toiselle puolen katselemaan bussi-aikatauluja, kunnes kuulin miehen äänen..

’Et arvaa?’
’No arvaan, ei yhtään autoa’
’No oli yksi, mut vuokraamon mies sano et se on niitte kallein auto’
’Niin? Paljonko?’
’75€/vrk, otetaanko?’
’No hitto otetaan’

Taasko se kohtalo siel puuttuu peliin, ehkä me päästään viel jonnekkin.

Tästä oli hyvä jatkaa parvekkeelle odottelee auringonlaskuu.. Rommi-colat ja yatzia muutama kierros, jonka jälkee suihkun kautta kohti rantabaaria, mikä aikaisemmin bongattiin.


Ales ku päästiin niin eipä siel ollu ketää, luultii et paikka on kiinni, mut päättelimme, että siellä porukka viihtyi vaan päivisin. Joten seuraavaan paikkaan, Mario Bros. (omistaja lienee fanaattinen Nintendon pelaaja) siellä näin pöydissä mainokset Kreikkalaisesta siideristä, mitä oli kehuttu, facebookin kreikka – ryhmässä, semmonen sitte mulle ja miehelle venhäolutta. Kumpiki  oli tyytyväisiä valintaansa.

Loputkin auringosta painui Telendoksen taakse, aallot hakkasivat rantaan. Muutama pärske tavoitti myös varpaamme, kylhän tää on parasta mitä häämatkaltaan voi toivoo.
Juomat juotuna lähdimme pitkin hiekkarantaa tähtitaivaan alla tallustamaan eteenpäin.

Piti kai sitä syödäkkin vielä. Ajateltiin, että jos ottas jotku makeat drinksut, niin nälkä nousis, menimme siis johonkin rokki-baariin. Pakko todeta, että nimeä en muista mutta lisäämpähän sen tähän jossain vaiheessa. Scorpionshan se oli.

Drinksut

Valinnan vaikeus iski ja siinä päätöstä tehdessä kerkesimme vetää kaks kippoo poppareit.. Virhe… Se vielä kostautuu

Driksut oli jees, samalla kun nautimme niitä pelasimme Neljän suoraa. Arvatkaas kuka voitti? Mä NIIN osaan taktikoida ja kattoo kauas kantosemmin ?.
Miestähän toki söi häviö ja selitteli sitä sillä, ettei olis pelannu pelii ku kerran lapsena.

Pakkoo viel sanoo et musiikki oli hyvää täs baaris.. Gunnnareita, ja soi siel jopa Nightwish. Omistaja oli selvästi vanha heviäijä.. Tai no selvästä tiiä..

Pien nälkä oli havaittavissa, joten ajauduimme Panos nimiseen ravintolaan. Tietenkin meidät pistettiin suomalaisten viereiseen pöytään istumaan. Koitin olla kuuntelematta arkee liittyviä tilityksiä, koska ite oon ainakin sulkenu ne kaikki off-vaihteelle loman ajaks.

Saganakia alkuun ja juomaks neiti leili.. Tai no minusta roseviini vois saada jonku astetta paremman nimityksen jos punkku olis Rouva leka.. Ehdotelkaas.

Saganaki cheese

Päätin ottaa steak mexicanan ja mies otti Panoksen pastaa.. Siinä vaihees ku annokset tuotiin, oli tämä neitikin hiljainen. Edes jouluna en ole nähnyt kenenkään lautasella noin paljoa ruokaa, veikkaisin et mieheni lautanen painais noin kilon ja omani yli sen.

1/3 sai ahdettuu, siin vaihees ku totesin miehelle, et nyt oon aivan täys, toi tarjoilija neiti toisen puolikkaan roselekan pöytään.. Repesin nauruun, koska tää on varmasti taas joku opetus sikailulle.


Uskollisesti koitin hörii viiniä samalla, kun viereisen pöydän suomalaisnainen sai tuulen ansiosta omat viinit syliinsä. (oliskohan tääki ollu joku näpäytys hälle, et nyt ollaa lomalla eikä ruotimas arkee)

Oman viinin sain juotua ja talon tarjoamasta lasillisen, kunnes mies totesi et nyt piisaa… Prkl, ei kai nyt pöytää jätetä juomatonta alkoholia.. No niin siinä vaan kävi..

Nyt taas hotellin patiolla näpyttelemässä näitä tekstejä. Toivotaan et joku edes hyötyy näistä jorinoista. 

Kalinihta

Kalymnos 10.8.2018

Lähdimme matkaan jo torstai iltapäivänä, koska aioimme yöpyä serkkuni luona Espoossa. Lento lähtee perjantaina klo. 9.50  joten minä panikoivana, että myöhästyisimme en todellakaan haluaisi lähteä aamuyöllä ajelemaan keski-suomesta. Perillä Espoossa kävimme Isossa omenassa vielä hakemasssa viime hetken tarpeita eli roisketiivistä otsalamppua ja lomalukemista.

Uni rupesi itsellä painamaan vasta klo. 01.30 yöllä ja herätys olisi aamulla kuudelta, pienillä unilla siis.

Hetki meni aamulla kunnes silmät aukeni ja sai aamutoimet tehtyä. Serkku oli ihana ja vei meidät kentälle. Kuppi kahvia ja sämpylää kentällä. Käsitys maitovara on ilmeisen hukassa monella kassatarjoilijalla. Ei, se ei tarkoita että kuppi jätetään senttiä vajaaksi.

Check in
Huomenta

Perinteinen  skumppa Oak barrel pubissa vei onneksi hieman jännitystä.
Hetken odottelun jälkeen pääsimme koneeseen. Varasimme koneen etuosasta paikat isommalla jalkatilalla koska mieheni on aika pitkä ja näin hänen olisi helpompi istua. Huonoksi onneksemme saimme lapsilauman ympärillemme. En kyl ymmärrä miksi annetaan lapsille varata isommat paikat.

Kosin lentokenttä on kuulutuksen mukaan perjantaisin hyvin ruuhkainen joten lento lähtisi 20 minuuttia myöhässä.

Kohta lähtee

Lento meni muuten jees paitsi että yksi niistä lapsista päätti pistää kunnot itkupotkuraivarit muutamaan otteeseen pystyy, äitihän ei tätä herranterttua edes kunnolla komentanut. Samainen mukelo roikkui apinan lailla selkänojalla niin että lasit oli vaarassa kaatua ja tabletti lähteä lentoon. Pikkuse kiristy hermot.

Kos

Kentälle päästyämme vessa oli tietenkin eka pitstop, no ei ne ihmiset vaan osanneet jonottaa taaskaan. Olin jonossa ekana, jonon perästä tuli mummukka kyynärpäätaktiikkaa käyttäen ja meni suoraan aukeavasta ovesta sisään vaikka olin  jo sinne kävelemässä. Kiittelin isoon ääneen, no onneksi seuraava vessa vapautui, jonne  pujahdin, sain sitte haukut siitäkin että muka etuilen… Argh.

Bussilla kohti Masticharin satamaa jossa 1.5h odotus että päästään lautalle.
Pakko oli saada syötävää ja ne Mythokset. Eka mynttinen uppos ikeniin oli pakko tilata toinenkin. Saatiin juuri syömiset päätökseen kun lauttamme kurvasi satamaan, en kyllä odottanut sen olevan niin pieni. Oli siis tiedossa varmasti keinutusta.

Eka Mythos

Lautan lähtemisessä kesti… Ja kesti.. Viimein liikkeellä.. Miehelle iski jo ärrinmurrin keske reissun.. Huomattiin että eka suuntammehan olikin Pserimos, tulee sielläkin sit käytyy.


Aurinkorasva olisi kannattanut varata kassiin, eikä jättää matkalaukkuun. Aurinko poltti aika mukavasti.


Pothiaan päästyämme jouduimme kaivamaan jäävuoren kokoisesta matkalaukku kasasta omamme, bussiin ohjattiin suoraan mutta siihe tuli stoppi. Matkalaukut piti tarkasti täyttää juuri oikeassa järjestyksessä.. Sen ymmärrän, mutta en sitä että matkalaisia ei ohjattu suoraan oikeaan järjestykseen. Kolme kreikkalaista bussikuskia selitti yhteen ääneen kuinka meidän oli odotettava vuoroamme. Noh siinähän pääsi katsomaan montako suomalaista tuli samaan hotelliin meidän lisäksi. Kolme pariskuntaa, toivottavasti ei törmäillä kovinkaan paljoa.

Pothia


Miehellä oli tässä vaiheessa jo jäätävä Ketutus päällänsä, on näköjään unohtanut vuodessa miten nämä Kreikkalaiset toimivat.


Ajoimme pothian läpi kohti hotelliamme. Pothia oli täysin autio. Ei ihmisen ihmistä, ihan kuin zombiet olisi hyökäänneet kylään ja syönny kaikki.Bussi suhaili ees taas ja välillä pysähyttii morjestelee tuttuja.

Mutkaisia teitä


Kun vihdoin pääsimme hotellille nimeltä Elena aprtments, oli vastaanotto hieman nuivaa. Avaimet saimme samantien ja huone osoittautui todella siistiksi, parveke oli juuri niin iso kuin kuvittelin ja näkymät aivan mahtavat. Ilmeisesti lähettämäni sähköposti oli jollainlailla tavoittanut hotellin henkilökunnan, kyselin siinä hyvän huoneen sijainnin perään koska olimme häämatkalla.

Näkymät parvekkeelta
Telendos vastapäätä

Huoneessa oli pullo punaviiniä odottamassa ja jääkaapissa iso pullo vettä. Varusteina kahvinkeitin, vedenkeitin, mikro ja jääkaappi. Mikron ansiosta vois saaha jotain pikaista syömistä aikaiseksi.


Uikkarit päälle ja altaalle. Aika kävi vain vähän tiukille koska allas ja baari suljettaisiin klo 19 pikauinti ja Fix siihen päälle riitti vallan mainiosti. Vähän maisemien ihailua ja super marketin etsintään. Sellainen löytyikin vähän matkan päästä. Leipomoa ei bongattu mutta ehkä sekin vielä löytyy.

Kunnon lomakuvassa on varpaat maisemat olutta ja horisontti vinossa


Supermarket reissulla katsottiin meille suositellun Prego nimisen ravintolan menua, pitsanälkähän siinä yllätti, joten kamat hotelliin ja pitsalle. Paikka todella siisti, tarjoilijat hyvin ystävällisiä, ruoka kohtuu hintaista ja tunnelma ++ tapasin myös vanhan ystäväni vuoden takaa..leilin  A. K. A neiti viinileili. Meillä juttu luisti alusta loppuun todella hyvin 😀

Mexicana pizza
Neiti Viinileili

Jälkkäriksi vielä Pannacottaa.. Ah..
Olisin itse vielä halunnut lähteä katselemaan iltamenoa mutta mies totesi sängyn kutsuvan, joten kaadoin itselleni lasin viiniä ja päätin mennä istumaan kynttilän valoon meidän jumalattoman suurelle parvekkeelle /patiolle.

Jotenkin vieläkin epätodellinen olo et me ollaan täällä. Mut kai se on uskottava.. Kreikka ❤️

Ps. Kuvat lisään myöhemmin

Maakuntamatkailua 7.8.2018

Sain vihdoin ja viimein myytyä häissä olleet koristeet ja ylimääräiset tarvikkeet, joten se tiesi matkaa kohti Tamperetta. Takaisin kotiin päin lähdettiinkin aivan eri reittiä kuin tullessa, uusia maisemia siis luvassa.

Reitti

Tämmöiset reissut on juuri parhaita, kun ei ole sen kummemmin suunnitellut mitään eli fiiliksen mukaan.

Teiskon kautta siis

Ensimmäisenä bongasimme kyltin jossa luki Aunessilta, kuulosti pysähtymisen arvoiselta ja sitä myös olikin. Vanha graniittinen holvisilta on rakennettu vuosina 1898–1899 ja on vain kevyen liikenteen käytössä. Vaikuttavan näköinen se kyllä oli.

Vieressä oleva maantiesilta mitä pitkin tulimme oli myös aika erikoinen, kaarevan muodon ansiosta sillan alle  pääsi helposti kiipeämään ja siellä näyttikin olevan pikku poikia hengailemassa. Suurimman huomioni sai kyllä vieressä sijainnut mansardikattoinen talo, aivan ihana! Nyt harmittaa kun en siitä kuvaa ottanut. 

Ja matka jatkuu seuraavana etappina Muroleen kanava. Matkalle osui pikkuisia kyliä ja kyläkauppakin löydettiin, jätskit oli saatava. Kääntyessämme kohti Muroleen kylää tuli mutkaisella tiellä vastaan paljon motoristeja, ilmeisen suosittu reitti. Perillä huomasimme ravintolan olevan auki, joten kupponen kahvia kesäkahvilassa kuskille. Tuoksusta päätellen täältä saa myös erinomaista ruokaa, jäi kutkuttamaan tämä ajatus, eli ensi kesänä pitää tulla tänne syömään. Erillisessä rakennuksessa näytti olevan vielä pitseriakin tämän lisäksi. Tekstiä ei nyt paljoa ole, mutta kuvat puhukoon puolestaan.

Näkymät Näsijärven suuntaan

Kotimatka jatkui Ruoveden kautta Vilppulaan ja siitä Mänttän kautta Jämsänkoskelle. Mänttässä pysähdyttii vain ottamassa kuva hienosti maalatusta talosta.

Maalattu talo

Zakynthos 13.8.2017

Part. 1 ettette kyllästy..
Päätin että tämä päivä alkoi jo yöllä…
Näin unta..ihanaa.. unta että juttelin jonkun vanhemman kreikkalaisen naisen kanssa, hän kyseli osaanko kreikkaa. Kerroin osaavani oikeastaan vain perus kohteliaisuudet..nainen oli otettu ja kehui, koska kovin moni ei näitä jaksa edes opetella… miksihän mietin.. nämä ihmiset kuitenkin tekevät todella paljon työtä, että me saisimme mahtavan loman ja ihania elämyksiä…

Jatka lukemista ”Zakynthos 13.8.2017”

Zakynthos 12.8.2017

Päivä kolme, Zakynthos Argassi. Niin kuin eilen jo mainitsin, buukattiin tälle päivälle saarikierros. Vasta buukkaamisen jälkeen eksyin Tripadvisoriin lukemaan arvosteluja, tämähän oli virhe. Eihän siitä retkestä juuri kellään ollut mitään hyvää sanottavaa. Silti sain uskoteltuu ittelleni että hyvähän tästä päivästä tulee. Aamu meni jo rutiinilla, eli leipomon kautta bussipysäkille.

Bussi oli vain 10min myöhäs toisin kun kauhukuvissa… yli tunnin… Satamaan päästiin aika nopsaa, kylläkin aivan toiselle puolelle mistä laivat lähti. Kaukaa jo katsoin kelluvia muurahaispesiä ja tuonnekko pitäisi itsensä ängetä? No reippain mielin astelimme botskiin, joka oli minusta jo aivan täynnä! Ylös, ulos vai ilmastoituun loungeen? Ei tarvii arvailla mistä löydettiin paikat.

Tässä vaiheessa silmäys ulkopuolelle sai mielen hetkeksi järkkymään: ulkona oli ainakin 70 ihmisen jono. Sisällä varmaan sen parisataa. Silloin meinas tää pariskunta ottaa ritolat. Jotenkin ihmeen keinolla istuttii kuitenkin takas ja matka sai alkaa. Tässä vaiheessa pohjustan sen verta että mehän päätettiin jo ennen reissua, ettei mihkään hylkyrannalle lähdetä ja siinä sitä sitten kuitenkin oltii menossa. Isäntä halus heti alkuun hakee virvokkeita, takas hän tuli mairea hymy kasvoillaan ’arvaa mitä löysin?’ Voitte tekin varmaan arvata? 

Viiniä ja keksiä

Pieni uintitauko suotiin kilpikonnasaareen, eipä näkynyt konnia. Ihan hyvä, koska mulla vilkkuu vaan kauhukuvat et mistä ne koittais nappaa kii… varsinki miehillä . Rannalta kun lähdettiin, hetken kuluttua kapu päätti ruveta änkee botskia johki julmettuun luolaan perä eellä. Ihan hieman panikoin. Kiva kokemus… näin jälkikäteen aateltuna.

Pysähdyttiin viel jossain välis uimaan ennen kun päästiin THE paikkaan. No senhän mä jo arvasinkin: muutama muukin kelluva muurahaispesä oli rantautunut sinne. Räps räps muutama kivat pikku selfiet tikkujen kaa oli jengin pääasia. (ainakin minusta tuntui siltä kun seurasin laivassa olevien brittien reissuu, nukkuivat koko matkan ja sit heräs kuvien ottoon).

No pakkohan se oli itekki mennä muutamat räpsäsyt ottaa. Eka ihmetys oli, kun jalat uppos hiekkaan, että ei se mitään hiekkaa ollu vaan pieniä pyöreitä kiviä, ihan kun ois marmorikuulilla koittanut kävellä. Ei siel kauaa kyl viihtiny sen verta pukkas hikee.

Kaikki vinossa

Hetken kesti ennen ku muurahaiset löys takas pesäänsä ja matka jatkui takas Zanten satamaan. Siellä bussit jo oottikin. Kesti hetken kyl tajuta mikä kuskaa mihinkin. Löydettiin kuitenkin oikeeseen, reissusta ei mitään valitettavaa. Hyvin rentoo menoo.

Äkkiä hotelliin, suola pois kropasta ja nälkähän oli täs vaihees kova. (Joku nimeltä mainitsematonhan raahas kylmälaukun käsipakaasina näitä retkiä varten, mut eipä se paljoo hotellihuoneen kaapissa auttanu). Nooh yhellä sipsi- ja karkkipussilla aattelin et pärjätään.

Hetken mietittiin minne syömään ja päätettiin lunastaa lupaus käydä kokeilemassa Peppermint -ravintolaa. Tästä lähtien jos joku mainitsee Zakynthos, mä sanon Peppermint. Palvelu erinomaista, ruoka taivaallista ja hinnat pienet.

Ateriallemme koitti taas osallistua sellanen hevosen kokoinen ampiainen, onneks ei kauaa koska omistaja tuli ritarin elkein huitomaan hevosen pois…(paremmasta puoliskostanihan tulee aivan hysteerinen kun nämä ötökät lähestyvät).

Jännä homma että täydellisen ruuan jälkeen vatsanpohjassa kutkutti ajatus pienestä jälkiruuasta, yleensä en makeaa syö. listassa oli nimenä outo crema catalana… sitähän sitten. En saannut sanoja suusta maistaessani jälkkäriä, taisin nielaista kielenikin siinä samalla. Ei vaan pysty kuvailemaan sitä täydellisyyttä. Creme brulee jää toiseks…

Crema Catalana

Illan päätteksi päädyttiin taas Mimoza-baariin lasilliselle. Siinä vaan rauhoittuu kivasti päivän päätteeks.

Huomiseksihan vuokrasimme mönkkärin. Katsotaan mihkä joudutaan.

Ajatuksen juoksu taas pääs valloilleen. kuvat täydentävät toivottavasti epäselvää tekstiä.

Leuhutin

P.s ostin muuten tollasen leuhuttimen jolle oon aina nauranu,voiko turhempaa olla. Kyllästyin leuhuttelee niillä tyrkytetyillä mainoksilla ja kuumuus silti vaivasi… kyllä toimii.